22.12.2009

Vapahtajan syntymä II

Kristikunta hiljentyy juhlistaessaan Kristuksen syntymää. Vietetään joulua miten tahansa, sisältyy joulun aikaan ainutlaatuista pyhyyttä. Ortodoksit kunnioittavat enemmän pääsiäistä, mutta viattoman Jeesus-lapsen syntymässä on erikoinen rauhan ilmapiiri. Mitä muuta joulu voisi olla kristitylle, kuin messiaan historiallisen syntymän juhla? Sen sijaan, että jouluevankeliumi luetaan traditionaalisesti ulkoisena tapahtumana, olisi syytä tehdä kuten Maria, joka kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

Uuden testamentin kirjoituksissa mainitaan monesti toive Kristuksen syntymästä hänen seuraajansa sydämessä. Siispä nuo kolme itämaan tietäjää edustaen ihmisen kolminaista luonnetta seuraavat mestarin tähteä, joka pysähtyy lapsen syntymäpaikan kohdalle. Tämä syntymäpaikka, jossa Kristuslapsi syntyy, on ihmisen sydän. Kristus syntyy neitseelliseen astiaan eli vilpittömän etsijän sydämeen. Valkeutta ymmärtämätön maailma yrittää tuhota hänet jo ennen varttumista täyteen miehuuteen - näin käy jokaiselle kaidalle tielle astuvalle.

Jouluevankeliumi on vakavan juhlallinen kertomus alusta: uusi alku ei ole helppo, mutta se palkitsee. Hyvää Vapahtajan syntymän odotusta!

12.12.2009

Tähdeksi tuleminen

Muodosta miehestä ja naisesta ympyrä, tee siitä neliö, sitten kolmio, ja vielä ympyrä, ja sinulla on viisasten kivi.

Viittasin edellisessä kirjoituksessani sakraaligeometriseen kuvaukseen ihmisen kehityksestä. Käsittelen tässä kyseistä prosessia hieman lisää. Alkemistisen työn viisasten kivi on kuvaus samasta asiasta. Kehitystyö etenee vaiheittain seuraavasti:

I – Keskipisteen määrittäminen
Keskipiste on koko Suuren Työn lähtökohta. Jotta henkinen työ voi alkaa, on keskipisteen oltava toisaalta Jumala ja toisaalta oman itsen keskus eli sydän. Mikäli pyrkijä toimii ateistiselta pohjalta luontaisen moraalin kannustamana, voi hän edetä tässä prosessissa jossain määrin III vaiheeseen asti, mutta IV vaiheeseen pääsy edellyttää I vaiheeseen palaamista. Tämä saattaa aiheuttaa rakennuksen sortumisen, jolloin keskipisteen uudelleen määrittämisen seurauksena ympärileikkaus ja neliöiminen joudutaan tekemään enemmän tai vähemmän uudelleen.

II – Ympärileikkaukset
Keskipisteen ympäri piirrettävä ympyrä asettaa itselle eettismoraaliset toiminnan rajat. Vanhassa liitossa ympärileikattiin sukuelin ja sitouduttiin ulkonaiseen lakiin. Tämä on materiaalinen ympärileikkaus jolla on dualistinen luonne. Uudessa liitossa ympärileikataan sydän ja sitoudutaan sisäiseen eli henkiseen lakiin[1]. Viisasten kivessä tämä on ulompi ympyrä. Maallisessa mielessä ympyrä kuvaa lakeja ja normeja, ja hengellisessä mielessä Hengen lain rajoja.

III – Neliöiminen
Kolmannessa vaiheessa ihminen työstää elementtinsä sopusointuisiksi siten, että neliö on sopusoinnussa ympyrään[2]. Alkemistisesti jokainen neljästä elementistä voi olla kolmenlaisessa tilassa: kiinteässä, muuttuvassa tai kaasumaisessa. Kiinteänä elementtiä ei työstetä, muuttuvana työstetään ja kaasuna elementti on henkistetty eli valmis. Tässä mielessä edellisessä kirjoituksessa mainitut neljä porttia kolminkertaistuvat, jolloin niitä on kaksitoista[3].

IV – Kolmion yhdistäminen neliöön
Neliön päältä piirtyy Jumalainen kolmio, joka muodostaa sulautettuna viisikulman. Ihminen on jo sinällään ulkomuodoltaan Jumalan kuva materiaalisessa mielessä. Tässä vaiheessa viides elementti täydellistää neljä peruselementtiä. Viides elementti on Henki, joka on yhtä aikaa täyteys ja tyhjyys. Neljä yhdistyy kolmeen, ja tulos on viisi koska neliön inhimillinen rakkaus ja inhimillinen tieto yhdistyy kolminaisuuden ylempään rakkauteen ja ylempään tietoon jotka ovat Kristus ja Pyhä Henki. Kolminaisuuden pää eli Isä on tahto, joka on kaiken perusta ja koossa pitävä voima. Viisasten kivessä neliön ylempi vaakaviiva on leikkauspiste materiaalisen ja hengellisen välillä.

V – Tähden muodostuminen
Sopusuhtainen viisikulma sisältää inhimillisen nelinäisyyden sulautettuna Jumalaiseen kolminaisuuteen. Tämän viisikulman sisään voidaan piirtää pentagrammi, joka kuvaa syttynyttä Mestarin tähteä[4]. Kun ihminen on mestari, on hän täyttänyt ihmisyyden tavoitteen. Suuri Työ ei kuitenkaan lopu tähän, vaan mestarille avautuu tämän jälkeen monia mahdollisuuksia.

(VI) – Tähden kirkastaminen
Kun tähti on saanut muodon, alkaa sama prosessi kuin ihmisen saadessa ensimmäistä kertaa muodon. Kuten ihmisen tehtävä on edetä pois aineesta, on tähden tehtävä kirkastua[5]. Varhaisemmissa vaiheissa kulkevan ihmisen ei hyödytä tietää näistä vaiheista.

Viisikanta on saanut nykyaikana – huolimatta siitä miten päin se piirretään – demonisen leiman. Tähän demonisointiin syyllistyy useimmiten ihmiset, jotka kammoksuvat myös salatieteitä. Tämän takia on ironista, että viisikannan yhdistämisen Eva/Adam ja Samael/Lilith –merkityksessä teki kristitty okkultisti Eliphas Lévi. Ennen häntä viisikanta oli toki noteerattu ja käytetty symboli, mutta hän yhdisti viisikannan nykyään yleisesti tunnetussa mielessä. Okkultismia kammoksuvat ihmiset vetoavat siis okkultistiseen auktoriteettiin tuomitessaan viisikannan symboliset merkitykset. Jokatapauksessa viisikanta on tunnustettu arkkityyppinen symboli ja se sopii hyvin mestarin symboliksi.
_______________

[1] Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. –Room 2:28,29
[2] Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. –Gal 4:3. Katso tarkemmin kirjoitukseni Ristin haaste.
[3] siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. –Ilm 21:12,13
[4] ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." –Matt 2:2
Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. -2.Piet 1:19
…olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, –Fil 2:15
[5] Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. -1.Kor 15:41
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. -2. Kor 3:18

1.11.2009

Ristin haaste























Neljä luonnon peruselementtiä asettavat ihmisen kehitykselle omat haasteensa. Kukin haaste on portti, jonka läpi monadi kulkee ratkaistuaan elementin asettaman haasteen. Portinvartijoilla on monta hahmoa, joiden kasvot näkyvät naamioituina tietämättömälle. Elementaalit asettavat pyrkijän eteen edustamiansa haasteita. Tietäjä näkee kunkin elementin tosiolemuksen, kun taas tietämätön näkee portinvartijoiden naamioissa omat selvittämättömät pelkonsa. Nämä neljä elementtiä muodostavat ristin, jota monadi kantaa mukanaan, kunnes voittaa kaikki ristin haasteet[1]. Tämän jälkeen monadin inhimillinen ruumis kuolee ristillä ja monadi vapautuu kehityksen seuraavaan vaiheeseen. Vaikuttaisi siltä, että porttien läpikulussa on ainakin symbolisesti järjestys I. maa II. vesi III. tuli IV. ilma[2]. Käytännössä väylät kulkevat kuitenkin yksilöllisesti lomittain.

Tämä elementtien nelikenttä on se risti, jota todellinen kristitty, alkemisti ja maagikko kantavat. Profaanille ihmiselle tuo risti on pidemmän päälle raskas ja uhkaa monellakin elämän osa-alueella musertaa hänet. Ei tarvita kuitenkaan paljoa tietoa, kun tuo risti alkaa jo kevetä. Tietäjä näkee jo ennalta että lopulta hänen ruumiinsa kuolee tuolla ristillä, samalla tietäen ettei kuolemaa ole. Symbolinen ristintien kulkija on Jeesus. Hän voittaa Ilmavallan hallitsijan kiusaukset, nousee helvetistä taivaisiin, kävelee vetten päällä ja elää siveellisesti ja opillisesti puhtaan elämän. On vain taakse jäävä materia, joka vapauttaa ylös nousevan hengen. Ristin symboli on alemmassa merkityksessä ristiinnaulittu Jeesus, tuo monien ihmisten kaiken aikaa kuoleva elementtien runtelema Vapahtaja, jonka valuvaa verta he vampyyrinomaisesti lakkaamatta juovat. Tämä Jeesuksen seuraamisen vääristynyt muoto ei laske Vapahtajaansa ristiltä, vaan sen doktriini on riippuvainen Jeesuksen kärsimyksestä. Ristin symboli on korkeammassa merkityksessä avaruuden neljän ilmansuunnan keskellä oleva Kristus, joka ei ole enää elementtien runtelema vaan niiden hallitsija. Tämä on se tavoite, johon Jeesuksen seuraajan tulisi pyrkiä.

Saviruukku-vertaus kuvaa ristin allegoriaa hyvin. Ruukku on tulen puhdistamaa ja karaisemaa maa-ainesta. Kirjaimellisena symbolina ruukku on ihmisen ruumis, mutta se kuvaa myös ihmisen siveellistä ja tiedollista perustaa joka on rakkauden tulen puhdistama ja karaisema. Näin valmistetussa ruukussa oleva vesi voi muuttua viiniksi, jolloin ruukku on täyttänyt tehtävänsä tämän pyhän viinin astiana. Tässä valossa Jeesuksen veden muuttaminen viiniksi häissä (joka on tässä kontekstissa oleellinen seikka) muodostaa selkeän symbolisen viestin. Ruukku, ehtoollismalja ja Graalin malja ovat kaikki samaa symboliikkaa.

Koska käsiteltävä aihe on yksi perustavinta laatua olevin teema ihmisen kehityksessä, on käsittelyni väistämättä vain ajatuksia herättävä. Siksi esittelen seuraavaksi vain muutamia ajatuksia elementeistä.
Maan alempi elementti on maapallon materia mukaan lukien kaikkien sen monadien ruumiit. Ylemmässä mielessä maan elementtejä ovat avaruuden planeetat.

Maan haaste on tahdon haaste. Kivikunta on kiinteydessään tahdon äärimmäinen ilmentymä. Portinvartija on portin lakikivi, joka kulkijan täytyy itse tehdä ja asettaa. Jos lakikivi tehdään väärän kokoiseksi, se ei kannata portin kaarta ja pahimmillaan murskaa asettajansa. Kulmakivi on oikeanlaisen vakaumuksen ja siveellisen puhtauden symboli. Maan vihkimysrituaali on ympärileikkaus[3].

Vesi kuvaa tunnemaailmaa. Veden symboli on alemmassa merkityksessä meri, ja korkeammassa taivaan pilvistä putoava sade. Portinvartijan naamio on Leviathan, ja tosiolemus Johannes Kastaja. Veden tehtävän ratkaisija on symbolisesti Joona, joka matkasi meripedon mahassa syvyyksien läpi päästen lopulta takaisin maan pinnalle. Vettä hallitsematon ihminen on kuvainnollisesti veden varassa aaltojen vietävänä. Veden hallitsija on kuin Jeesus, kun hän käveli vetten päällä: mikään tunteiden myrsky ei hallitse häntä, vaan hän hallitsee sitä. Veden vihkimysrituaali on vesikaste.

Tuli on rakkauden ja puhdistuksen elementti. Alemmassa merkityksessä tulta kuvaa maapallon sisällä palava helvetin tuli. Ylemmässä merkityksessä tuli on auringon elämää ylläpitävä lämpö. Tulen portti näyttäytyy naamioituna helvettinä, joka polttaa tulisesta portista käyvän. Tuli on tosiolemukseltaan Pyhä Henki, joka riisuu viimeisenkin kuonan tulisesta portista kulkevalta. Tulen vihkimysrituaali on Pyhän Hengen kaste.

Ilma asettaa haasteensa kehityksen myöhemmissä vaiheissa, kun älykkyys ja henkinen kehitys on edennyt tietylle tasolle. Ilma kuvaa kirkasta älyä. Alemmassa merkityksessä ilma on maapallon ilmakehän alainen osa, korkeammassa merkityksessä ilmakehän ulkopuolinen avaruus. Ilman alempi toimija on symbolisesti lintu, joka on kehittyneimmässä muodossaan kotka. Kotka lentää korkealla ja näkee tarkasti kauas. Haasteena on kääntää lopulta katse ylöspäin sen sijaan, että korkeuksissa lentävä olento tyytyy palaamaan aina maan pinnalle poimimaan sieltä matoja. Jaakobin unen tikkaita edestakaisin liikkuvat enkelit kuvastavat olentoja, jotka ovat jo voittaneet ilman haasteen. Ihmisen tavoite on kuitenkin kulkea tikkaat ensin ylös. Portinvartija on Ilmavaltojen hallitsija. Ilman korkeuksissa tasapainoinen kehitys edellyttää kantajaltaan tulen lämpöä. Ilman lämpöä monadin sydän jäätyy järjen toimiessa kirkkaasti. Tällainen yhdistelmä on äärimmäisen vahingollinen kokonaisuudenkin kannalta. Jeesus joutui ilman haasteeseen kasteen jälkeen erämaassa. Ilman vihkimysrituaali on taivaaseenastuminen eli aineellisessa mielessä kuolema.

 ____________________
[1] Alkemistisesti elementit muodostavat ihmisen neliönä, joka pitää sulauttaa jumalaiseen kolmioon. Avattu kuutio muodostaa ristin.
[2] Eri uskontojen ja kirkkokuntien ajatukset sakramenttien järjestyksistä ilmaisevat niiden kannan asiassa. Esim. kysymys siitä, pitääkö vesikaste saada ennen PH:n kastetta. Krishnat saavat tulta symboloivan oranssin kaavun kasteen jälkeen. Myös Jeesus sai PH:n kasteen vesikasteen jälkeen. Tämä järjestys tukee esittämääni järjestystä, mutta on syytä huomioida vaihtelevat olosuhteet ja taipumukset joissa yksilöt edistyvät. Edelleen on muistettava että on kyse symboleista.
[3] Ympärileikkaus ei ole tässä yhteydessä fyysinen tapahtuma, vaan uuden liiton mukainen "sydämen ympärileikkaus". Esinahkojen uhraaminen jumalille on makaaberi esimerkki symbolismin konkreettisesta toteuttamisesta. Ympärileikkaus on sakraaligeometriassa pisteen ympärille piirrettävä ympyrä. Tämän ympyrän sisälle piirretään kirjoituksen viitekehyksessä myöhemmin neliö ja kolmio.

21.9.2009

Tulen kautta

Igne natura renovatur integra – luonto puhdistuu tulen kautta. Tämä INRI:stä johdettu alkemistinen lause johdattaa tutkijansa perustavaa laatua olevan asian äärelle. On kyse pyhityksestä. Luultavasti kaikki uskonnot ovat käsitelleet jollain tavalla tulen ja puhdistumisen yhteyttä. Aurinko on symbolisesti Logoksen ruumis. Auringon suhde planeettaamme kuvaa tulen symboliikkaa erinomaisesti: suhde siihen on elämän ja kuoleman kysymys. Tuli kytkeytyy aiemmin käsittelemääni alfaan ja omegaan mielenkiintoisella tavalla[1]. Alfan ja omegan luova ja tuhoava aspekti liittyvät yhteen Kristuksessa samoin kuin tulen aspekti toimii Pyhässä Hengessä. Lienee turha erikseen mainita, että ne ovat sama asia.

Ihminen ei saa kuollessaan mitään, mitä hänellä ei ole eläessään. Niinpä ihminen kokee eläessään eriasteisia helvettejä, kiirastulia sekä Pyhän Hengen kosketuksia[2]. Helvetin tuli on yhtä ikuinen kuin Pyhä Henki koska ne ovat sama asia. Helvetti ja taivas ovat yhtä ikuisia kuin luonnon kiertokulku. Samoin helvetin polttama lika on yhtä ikuisesti tuhottu kuin Pyhässä Hengessä puhdistettu olemus on puhdistunut. Tuli on täydellisen pyhä, oikeudenmukainen ja armollinen[3].

Jumalallisen[4] ja eläimellisen[5] luonnon jakavalla ristillä ihminen kokee tulen joko helvettinä tai Pyhänä Henkenä[6]. Ihmisen eläimelliselle luonnolle tuli on helvetti. Kuolemassa materiaaliseen maailmaan kiinnittynyt sielu ei halua irtautua maallisesta todellisuudesta, koska elämässä luodut sidokset pitävät häntä kiinni kuolleessa materiassa. Eläimelliseen luontoon kiinnittynyt sielu tuhoutuu helvetissä ruumiin mukana[7]. Tämän lisäksi hänen todellisin minä eli Henki pysyy pitkitetysti kiinnittyneenä alaspäin vetävässä eläimellisessä luonnossa, vaikka sen luontainen vetovoima vetää sitä ylös taivaaseen. Lopulta tuli polttaa ajallisen kuonan paljastaen Hengen ikuisen ytimen, joka vapautuu raskaasta ankkuristaan ja pääsee irtautumaan. Hengellisessä mielessä edistynyt ihminen kokee kuolemassa tilanteen päinvastoin: koska hänen katseensa on jo kiinnittynyt ikuisiin, kokee hän polttavan tulen vapauttavana. Hänen sielunsa irrottaa vaivattomasti otteensa kuolleesta ruumiista, koska hänen Henkensä irtautuu materiaalisista sidoksista väkivallattomasti. Hengellisen ihmisen sielusta sulautuu enin osa Henkeen, kun taas maallisesta sielusta sulautuu enin osa katoavaan ruumiiseen[8].

Pyhässä ja vähemmän pyhässä ihmisessä lika palaa samalla tavalla, ero on vain siinä miten asia koetaan. Tässä mielessä voidaan puhua gnosiksesta eli pelastavasta tiedosta tai evankeliumista. Vajavainenkin ihminen voi Taivasten Valtakunnasta käsin olla jo perillä, vaikka matkaa pyhityksen loppuun viemiseksi voi olla paljon jäljellä. Uudestisyntynyt ihminen löytää kuolemattomuuden ikuisen Henkensä kautta. Pyhän Hengen tulen sytyttyä uudestisyntyneessä nopeutuu pyhitys huomattavasti, koska kuonaa palaa sitä nopeammin mitä enemmän Henki saa tilaa eläimelliseltä luonnolta. Asia toimii myös päinvastoin. Jos ihminen ruokkii eläimellistä puoltaan, on sillä vastaavasti tukahduttava vaikutus Hengen tulen kannalta. Kerran sytytetty tulikin voidaan tukahduttaa. Armo on kuitenkin siinä, että Hengen kannalta aika ei ole ongelma. On toki traagista kun monadi unohtaa mistä on tulossa ja mihin menossa pitkittäen siten omansa lisäksi kokonaisuuden kärsimystä.

______________

[1] Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. –Ilm 1:14
[2] Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. –Apt 2:3
[3] Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? -1. Kor 3:11-16
[4] Ylempi kolminaisuus
[5] Alempi kolminaisuus
[6] sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. –Hepr 12:29
[7] Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. –Matt 10:28
[8] Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. -1. Kor 15:47-49

14.9.2009

Sovitus




















Kuvassa Sedlicen kappeli.

Kirjoituksessani Sijaissovituksen harha viittasin lyhyesti aiheen tosiolemukseen avaamatta sitä enempää. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on avata aihetta positiivisessa mielessä. Sovituksessa on monta tasoa, joten esittelyni jää väistämättä pintapuoliseksi. Kristus on sovituksen uhri, joka makrokosmoksessa on kolminaisuuden toinen persoona Logos[1] ja mikrokosmoksessa eli ihmisessä Kristuksen Henki[2].


Logos on maailman alussa tapettu karitsa[3]. Tämä ensimmäinen uhrityö on välttämätön uhri maailman perustamiseksi: Hengen on laskeuduttava aineeseen, rajattoman on rajoituttava. Koska Jumalan itse-uhraus on välttämätön tapahtuma maailman puolesta, on perusteltua sanoa maailman lepäävän karitsan uhrin perustalla. Seuraava uhri on Kristuksen syntyminen Jeesuksen hahmoon. Uhri täydentyi Jeesuksen ollessa n. 30 vuotias Pyhän Hengen laskeutuessa häneen. Uhrauksen symbolinen kulminaatiopiste on risti, johon Jeesus teloitettiin. Risti on raja, joka erottaa Hengen aineesta.

Jeesuksen opetuksen mukaan meidän on otettava ristimme ja seurattava häntä[4]. Kaikkien Kristuksen vaiheiden mukaisesti opetuslapsen tie vie lopulta Golgatan ristille, jossa Kristuksen uhri toteutuu hänessä itsessään. Opetuslapsi on uhrannut itsensä ja muuttunut Mestarinsa kaltaiseksi[5].

Kristuksen kautta kaikki on tullut ja Kristuksen kautta kaikki palaa takaisin[6]. Aineeseen ilmentyminen on Luciferin lankeemus, Kristuksen taivaaseenastuminen on jälleenkruunaus. Tuhlaajapojan asema on lopulta parempi kuin taloon jääneen: tuhlaajapoika oppi mitä on pyhyys ja anteeksiantamus, taloon jäänyt ei oppinut tietämään hyvää ja pahaa[7].

Näiden näkökohtien valossa kumoutuu väittämä ”Jumalan ei hyödytä uhrata itseään itselleen, ja asettaa ihmisen pelastumisen ehdoksi uskomista tähän tapahtumaan.[8]” Kosmisesti Jumalan on välttämätöntä uhrata itsensä itselleen, ja ihmisen on mahdollista ymmärtää sovituksen merkitys tiedoksi muuttuvan uskon ja rakkauden kautta. Kirjoitukseni sijaissovituksen harhasta negatiivisena argumenttina ja tämä kirjoitus positiivisena kannanottona antaa ymmärrettävän kokonaiskuvan sovituksesta.


[1] Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. …Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. –Joh 1:1,3
[2] Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. –Joh 14:20
[3] …Karitsan elämän kirjassa, joka maailman alusta tapettu on. –Ilm 13:8 (Biblia)
[4] Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. –Matt 16:24
[5] Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. -2. Kor 3:18
[6] Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. –Ef 1:8-10
[7] Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". -1. Moos 3:4,5
[8] Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. -2. Kor 5:18

9.7.2009

Minä olen α ja Ω

9.7.09 HS:n mielipide-osastolla oli tietokirjailija ja uskontotieteilijä Tiia Aarnipuun mielenkiintoinen teksti "Kirkkovene" on oiva kristillinen symboli. Kirjoitus tukee omaa näkemystäni femiinisestä aspektista kristillisessä symboliikassa. Kristityt ovat femiinisestä jumaluuden aspektista vaietessaan sulkeneet pois paljon syvimpien mysteerien ymmärtämisestä.

Nykypäivänä alfasta ja omegasta (kreik. α & Ω), alusta ja lopusta, syntymästä ja kuolemasta, ollaan yleisesti ottaen etäännytty. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskontojen ajaton viisaus olisi kätkenyt näitä mysteerejä sisäänsä. Eroksen ja Thanatoksen kysymykset nivoutuvat kiinteästi toisiinsa. Tämän hetken viihdeyhteiskunnan pornoistuminen ja väkivaltaistuminen heijastelee puhtaasti näiden universaalien teemojen tarpeellisuutta ja samalla niiden todellisten merkitysten unohtamista. Kristillisyydessä on kartettu elämän mysteerin täsmällistä kuvausta fyysisen elämän täsmällisillä termeillä. Vertauskuvien kautta tieto on kuitenkin näkyvillä.

Aarnipuun mainitsema Kristuksen kylkeen isketyn haavan näkeminen vaginana symbolisessa mielessä on mielenkiintoinen huomio. Kristus Jumalan täydellisenä temppelinä, sotilaan keihään tekemä ovaalin muotoinen verta ja vettä vuotava haava rinnassa, haavan näkeminen porttina kaikkein pyhimpään - Kristuksen puhtaaseen sydämeen eli taivasten valtakuntaan, veren valuminen vastaanottavan ihmisen graalin maljaan... Tässäpä vasta allegoriaa ihmisen pelastumisesta, joka toteutuu yhtälailla jokapäiväisessä fyysisessä maailmassa. Kristuksen haavan femiinisessä merkityksessä on perusteltu yhtäläisyys luomiskertomuksenkin perusteella: Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta.

Syklisen universumiteorian mukaan vanha universumi kuolee ja syntyy uudesti "portin" kautta. Ihminen syntyy vaginan (tai sektiossa haavan) kautta, joka on alfa. Kuollessaan ihminen kulkee omega-portin läpi viimeiselle tuomiolle, jossa hänet punnitaan. Kristuksen opetuksen mukaan ihmisen on kuljettava ahtaasta portista, jos haluaa elämään ja taivasten valtakuntaan. Nikodemuksen kanssa käymässään keskustelussa Jeesus toteaa, että ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, jos haluaa elää. Uudestisyntymistä verrataan fyysiseen syntymään, ja aiheessa pysyen tuon vertauksen ahdas portti on fyysisessä elämässä naisen sukupuolielin. "Kuinka ihminen voi palata äitinsä kohtuun?" Henkisessä mielessä kuolemalla ja syntymällä uudesti ylhäältä, konkreettisesti syntymällä uudestaan uuden äidin kohtuun ensin mainitun ollessa tietenkin se toivottu tapa. Kaste kuvaa tätä hautaamista ja syntymistä.

A & O, alku ja loppu, ovat molemmat portteja. Alfa on Ichtys, kristittyjen kalasymboli (joka kärki alaspäin käännettynä on vagina) sekä kaikennäkevä silmä. Ne ovat alfan kreikkalaiseen kirjaimeen symbolisestikin sopivat merkitykset. Omega on kirjaimen ja merkityksen kautta myös portti, joka on fyysisessä elämässä kuolema. Pyhä Henki kirjoitetaan alkukielessä femiinisessä muodossa, se on siis kolminaisuuden femiininen aspekti. Pyhän Hengen muita symboleja ovat mm. kyyhkynen, joka laskeutui Jeesuksen ylle Jordanin kasteessa sekä tulen liekki, joka mm. laskeutui opetuslasten päälle helluntaina.

Alfa on kristusmonogrammin (PX) oikealla puolella, omega vasemmalla (monogrammista käsin). Alfa on siis Jumalan oikea käsi, joka alttaritaiteessa kuvataan kristuksen oikealla puolella olevana armon lehvänä, ja omega vastaavasti Jumalan tuomitseva vasen käsi, joka kuvataan miekkana. Ajateltaessa Logosta joka on Sana, voidaan oikean puolen lehvä tulkita myös sulkakynäksi vasemman puolen miekan ollessa jo itsessään Sanan symboli. Näin jaoteltuna kynä kuvaa luovaa Sanaa ja miekka tuhoavaa Sanaa.

Raamattu sisältää lukemattomia mainintoja portista, vasemmasta & oikeasta kädestä, uudesti syntymisestä yms. mainituista symboleista. On ehkä inhimmillistä, että niinkin vaikeasta asiasta kuin seksuaalisuudesta on tehty tabu uskonnollisessa käsitteistössä. Toisaalta monet symbolit tarvitsevat avaimia auetakseen, ja kokonaisuuden eheä kuva paljastuu vasta palasten loksahdettua paikoilleen. Vaikka palojen yhdistäminen olisi vielä kesken, olisi tärkeää tiedostaa elämän ja kuoleman kysymysten olevan maallisessa ja hengellisessä mielessä perustavinta laatua olevia kysymyksiä.

Alkuun palaten, "kirkkovene" on oiva kristillinen symboli. Siinä ei ole nykykäsitteistönkään mukaan mitään saastaista, vaan seksuaalisuuden, luomisen ja syntymän mysteerien pitäisi olla uskonnollisessa käsitteistössä itsestäänselvästi pyhiä asioita. Mikä tahansa mysteeri pilaantuu väärin ymmärrettäessä. Kuitenkin ihmisten holhoaminen sillä perusteella, että tällaiset syvälliset mysteerit ymmärretään lähtökohtaisesti turmiollisella tavalla, on ihmisten aliarvioimista. Sama pätee kuoleman mysteerin suhteen, joka on jostain syystä otettu huomattavasti paremmin huomioon kristinuskon historiassa kuin luovuuden aspekti. Kaikki epätasapaino kuitenkin kostautuu, oli vaaka kallellaan kumpaan suuntaan tahansa.

5.7.2009

Universumin syklisyys

Uusimman Tieteen Kuvalehden artikkeli palauttaa maailmankaikkeuden syklisyyden uudelleen relevantiksi teoriaksi. Noin 10 vuotta sitten teorioita maailmankaikkeuden syklisyydestä ja kertakaikkisuudesta pidettiin suunnilleen yhtä mahdollisina. Teoria singulariteetistä syntyneestä loputtomiin laajentuvasta maailmankaikkeudesta voitti syklisen näkemyksen, mutta nykyisin teoria syklisyydestä alkaa saada uudelleen kannatusta. Syklisen maailmankaikkeuden idea vaikuttaa todennäköisemmältä, koska singulariteetistä syntynyttä maailmankaikkeutta on alettu pitää mahdottomana. Avaruuden taustakohinasta saattaa löytyä viitteitä aiemmasta maailmankaikkeudesta. Uuden teorian mukaan osia aiemman maailmankaikkeuden ominaisuuksista siirtyy seuraavaan.

Teoria universumin syklisyydestähän ei ole uusi, vaan ainakin hindulaisuudessa se tunnetaan 4000 vuoden takaa. Myös skandinaavisen mytologian maailmankuva on syklinen (ks. kirjoitukseni Odin & sen kommentit).

Kuvassa toinen versio aiemmassa tekstissä kuvatusta Tursaansydämestä.
Tieteen Kuvalehden artikkeli numerossa 10/2009

4.7.2009

Tietäjäkansan nousu?

















Löysin kuvassa olevan kiven Joensuusta. Tekstin alla oleva Tursaan sydän on vanha esikristillinen symboli. Tursaan sydämen yläpuolelle kirjoitettu loitsun katkelma menee kokonaisuudessaan näin:

Se varsin valehteloo, / Joka tulta arveloo / Väinämöisen iskemäksi, / Kun iski ite Jumala, / Iski ilman ikkunoilla. / Tuli on tehty taivosessa, / Tehty taivaan navalla, / Otavitten olkapäillä, / Kulta-kunnasten kukuilla. / Vaan kukas sen tuuvitti tulisen? / Neitsyt Maaria emonen / Rautasessa kätkyessä, / Hiihnoissa hopeisissa, / Valanteissa vaskisissa, / Alla suun sulan Jumalan, / Alla parran autuaan. / Tulen synty on taivosesta, / Vuoresta vetosen synty, / Maasta on raukan rauan synty.
-Tuli, SKVR VII3 loitsut 1400

Kirjoitettu loitsu on Juukalainen, eli maantieteellisesti Pohjois-Karjalaan sopiva. Juukan naapurikunta Kaavi esittää tämän loitsun kritisoiman virheellisen näkemyksen, jonka mukaan tuli on Väinämöisen (ja Ilmarisen) luoma (SKVR VII3 loitsut 1388). Liekö syynä naapuripura vai näkemyksellinen ero. Tietyllä tavalla molemmat versiot voivat olla oikeassa, kuten kristinuskokin selittää monia kolminaisuuden ongelmia muille monoteisteille.

Kiven löytyminen ja tekstin selvittäminen herätti paljonkin ajatuksia. On häpeä, miten huonosti suomalaiset tuntevat omia henkisiä juuriaan kristinuskon tuloa edeltäviltä ajoilta. Olen kuitenkin havainnut viime aikoina tapahtuvan pienimuotoista elvytystä. Aika omien henkisten juurien selvittämiseen on otollinen. Mediassa näkyvä Vapaa-ajattelijoiden bussikampanja on herättänyt näkyvää vastustusta erityisesti muslimien taholta. Loppujen lopuksi luterilaista kirkoa ei uhkaa kuitenkaan ateismi, vaan muiden hengellisten näkemysten yleistyminen. Tällä ajalla on oleellista individualistinen näkökanta: jos yhteisön näkökulma ei täsmää oman kanssa, yhteisöstä uskalletaan erota. Omasta mielestäni tämä on uskontojen mystisen tradition mukaista ajattelua. Yksilö ei pelastu vain kuulumalla instituutioon kuten kirkkoon, vaan henkilökohtaisen vakaumuksen kautta. Sikäli nykyinen individualistinen näkökulma yhdistyy positiivisesti ymmärrettynä valtakristinuskon tuhoaman gnostilaisuuden ajatuksen kanssa.

Tässä vaiheessa lukija voi ajatella kirjoittajan eksyneen aiheesta. Palaan siis alkuperäiseen aiheeseen. Se, että joen rannalta löytyy todelliseen suomalaiseen hengentietoon pohjautuvaa tekstiä osoittaa, että vanhaa Suomen tietäjäkansan tietoa (tieto=gnosis) ollaan löytämässä uudelleen. Paljon on tuhoutunut, vaan paljon on myös löydettävissä kun asetutaan ongelmassa hengelliselle kannalle. Vaikka ristiretkien väkivaltainen käännytys tuhosi paljon suomalaisten perinnöstä, on kansa ja sen olosuhteet edelleen samat. Siinä, missä vanha juutalainen traditio esittää tarkkoja geometrisia laskelmia, sukupuita ja säädöksiä on vanha suomalainen hengellisyys laulun, runonlausunnan ja luonnon elementtien uskontoa.

Totuuden etsijä ei tietenkään valitse mitään puoluetta perimmäisten allegorioiden paremmuusjärjestykseen laittamiseksi, vaan pyrkii näkemään kaikessa kokonaisuuden. Loitsussakin näkyy kristillistä vaikutusta. On kuitenkin myönnettävä suomalaisen hengenperinnön sopivuus kansamme temperamentille. Alla lainatussa pätkässä Väinämöisen lähdössä lienee ajateltavaa kansamme temperamentista sekä profeetallisessa mielessä kansamme henkisestä tilanteesta - minkä muun kansan henkinen johtaja poistuisi loukkaantuneena runon osoittamalla tavalla:

Siitä suuttui Väinämöinen / jopa suuttui ja häpesi. / Itse läksi astumahan / rannalle merelliselle. / Tuossa loihe laulamahan, /lauloi kerran viimeisensä: / lauloi vaskisen venehen, / kuparisen umpipurren. / Itse istuvi perähän, / läksi selvälle selälle. / Virkki vielä mennessänsä, / lausui lähtiellessänsä: / "Annapas ajan kulua, / päivän mennä, toisen tulla, / taas minua tarvitahan, / katsotahan, kaivatahan / uuen sammon saattajaksi, / uuen soiton suorijaksi, / uuen kuun kulettajaksi, / uuen päivän päästäjäksi, / kun ei kuuta, aurinkoa / eikä ilmaista iloa."
-Kalevala, 50:479-500

17.6.2009

Reformien ketju

Uskonnoissa ja ideologioissa näyttää toistuvan eräänlainen aaltoliike. Alussa on vakiintunut oppi tai järjestelmä. Tämän järjestelmän vaikutuspiirissä kasvaa valistunut yksilö, joka on tyytymätön vallitsevaan ympäristöön. Kyvykkyyden ja vahvan näkemyksensä avulla tällainen vaikuttaja reformoi väljähtyneen järjestelmän. Reformointi voi koostua uusien näkemysten yhdistämisestä vanhaan, joka tarkoittaa uuden järjestelmän syntymistä tai vanhan järjestelmän elävöittämistä tuoreella tavalla. Ajanmyötä, monesti jo heti reformoijan kuoleman jälkeen alkaa järjestelmän ihmisistä koostuvan liikkeen hajoaminen: seuraajat pyrkivät järjestämään liikkeen valtahierarkian varsinaisen perustajan poistuttua. Joskus seuraajat eivät pääse tässä vaiheessa kuitenkaan yksimielisyyteen siitä, mikä oli liikkeen perustajan ajatus kaikissa myöhemmin ilmi tulevissa asioissa. Inhimmillinen vallanhalu aiheuttaa myös perustajan poistuttua tyhjiön, joka ei voi pysyä tyhjänä. Vähitellen skismojen laannuttua liikkeen toiminta vakautuu. Kun konfliktit on saatu ratkottua ja toisinajattelijat on saatu poistettua, alkaa alunperin radikaali ja aidosta hengen palosta syntynyt liike elämään turvallista arkea, jossa alkuperäinen aate säilyy balsamoituna. Aika-ajoin liikkeessä havahtuu toisinajattelijoita, jotka helpommin kuin pystyvät muuttamaan vallitsevaa olotilaa siirtyvät liikkeestä pois itselleen paremmin sopivaan. Välillä syntyy uusia reformeja, uusia liikkeitä ja uusia uskontoja.

Esimerkkejä esittämästäni aaltoliikkeestä:
- Koko VT on tällaisen aaltoliikkeen sävyttämä. Aaltoliikkeen käänteentekevä henkilö on Jeesus, jonka radikaali reformi perusti kokonaan uuden uskonnon. Myöhemmin Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitetut kirjeet ja evankeliumit osoittavat, että hänen seuraajillaan oli eriäviä oppeja. Myöhemmin syntyneet kirkkokunnat ja niistä eriytyneet lahkot ovat näkyvin osoitus aaltoliikkeestä. On huomattava, että näitä reformeja syntyy päällekkäin. Esim. helluntaiherätys oli alunperin herätysliike ja vaihtoehto kansankirkolle, nyt helluntaiseurakunta on vakiintuneessa asemassa, ja siitä on irtautunut lukuisia karismaattisia seurakuntia.

- Buddha reformoi taikauskoistuneen hindulaisuuden. Koska hindulaisuudessa pääpaino näytti siirtyneen lukuisiin jumaliin, päätti Buddha poistaa koko jumalan käsitteen ja keskittää ihmisen pääpainon omaan kehitykseensä. Reformin tuloksena syntyi Buddhalaisuus.

-Teosofian perustaja H.P. Blavatsky teki merkittävän elämäntyön idän ja lännen esoteerisen perinteen yhdistämisessä sekä itämaisen uskonnon tuomisessa länteen. Teosofiasta tuli myös vastine sen ajan rationalismille, koska teosofia myönsi tieteen sen aikaiset ansiot. Teosofisia liikkeitä on nykyisin useita, mutta oma vaikutelmani on, että liike alkoi käymään tyhjäkäyntiä välittömästi HPB:n kuoltua. Uuden Salaisen opin kirjoittajaa ei ole löytynyt - henkilöä jolla löytyisi kompetenssia yhdistää nykyinen entistäkin pirstaloituneempi tiede ja entistäkin laajentuneempi tieto uskonnoista ja filosofioista. Sama ilmiö tapahtui suomessa Ervastin kuoltua: Ervastin perustama liike jatkaa vieläkin, liikkeestä eriytyneet Kristosofit jatkavat edelleen... siitä mihin kaikki jäi Ervastin kuoltua. Tietääkseni sekä Ervastin että Blavatskyn sisäiset esoteeriset ryhmät lakkasivat toimimasta heidän kuoltuaan, koska heille ei löytynyt kykeneviä jatkajia.

Esimerkkien valossa näyttää siltä, että kullakin aatteella on kulta-aikansa. Tämä on mielestäni luonnollista. Vain edistyneemmät voivat näyttää muille, mistä pitää kulkea. Suurelle osalle ihmisistä riittää, että löytää oman karsinan jossa olla vaivaamatta päätään liikaa vaivaavilla ajatuksilla. Tällaiselle karsinalle ja sen kaitsijoille jokainen uuden aatteen esittäjä on villitsijä ja uhka laumalle. Tähän liittyen Jeesus sanoi, ettei tullut tuomaan rauhaa vaan miekan, perheenjäsenet nousevat toisiaan vastaan hänen takiaan. Vertaus voi toteutua silloin, kun totuutta etsitään vakavasti. Vakava totuuden etsintä ohittaa nimittäin vallitsevat kulttuuriset ja uskonnolliset näkemykset.

Kaiken tämän opponoinnin, spekuloinnin, vastustamisen ja vallankumousten jatkumon rinnalla on syytä havaita kaikkien aatteiden ja reformien merkitys omassa viitekehyksessään: uskallan väittää, ettei mikään niistä ole tarkoituksessaan turha. Kaikessa on kuitenkin syytä tiedostaa vakaumusten tärkeys ihmiselle, niissä on olemassa vakavasti otettava fyysisenkin sodan mahdollisuus.

17.5.2009

Vapaa ajattelu

Viimeaikoina itseäni on häirinnyt käsitteen "vapaa ajattelu" käyttö harhaanjohtavassa merkityksessä. Koska rajoittaminen sulkee pois vapauden, aiheuttaa termin käyttö sekaannusta. Epäkohta tulee esille erityisesti kahden järjestön kohdalla: Vapaa-ajattelijain Liitto ja Ruusu-risti.

Vapaa-ajattelijain Liitto
"Vapaa-ajattelijat edistävät uskonnotonta ja tieteellistä maailmankatsomusta. Aatteellisena järjestönä liitto tarkastelee uskontoa ja taikauskoa kriittisesti, ja pyrkii ajamaan uskonnottoman ja tieteellisen maailmankuvan niiden edelle."
Tarvitseeko nimen ja julkilausuman ristiriitaa enää enempää avata? Periaatteessa agnostikkojen ja ateistien etujärjestö väittää olevan vapaan(-)ajattelun järjestö, vaikka se sulkee deistiset näkemykset pois. Käytännössä kovan linjan vapaa-ajattelija pitää myös agnostismia huonompana näkemyksenä kuin ateismia, koska agnostikko epäröi jumala-kielteisyytensä loppuun viemistä. Voiko näin tiukasti määritelty näkemys olla millään kriteereillä "vapaata"? Järjestö leimaa vapaan(-)ajattelun "uskonnoista vapaaksi ajatteluksi". Tällä määritelmällä termi ei olekaan ristiriidassa nimen kanssa, mutta nimi pelkistettynä on harhaan johtava. Liiton nimen pitäisi olla siis "Uskonnoista vapaat ajattelijat".

Ruusu-Risti
"Ruusu-Risti on vapaan ajattelun pyhäkkö, jonka jäsenet etsivät totuuden ydintä, salaista jumalviisautta, mikä piilee kaikkien aikojen uskonnoissa, mytologioissa sekä filosofisissa ja tieteellisissä järjestelmissä."
Edellisen kolikon toinen puoli: vapaata ajattelua, joka sulkee ateismin ja agnostismin pois. Käytännössä kuitenkin järjestön toiminnasta saa hyvin vähän irti, jos ei hyväksy teosofisia periaatteita. Näin ollen järjestön idea vapaasta ajattelusta on ensivaikutelmaa rajatumpi. Totuudenmukaisempi kuvaus olisi "deistisen vapaan ajattelun pyhäkkö", tai ehkä vielä rajatummin "teosofisen vapaan ajattelun pyhäkkö".

Todellista vapaata ajattelua edustaa sanan varsinaisessa merkityksessä mielestäni parhaiten:
Suomen Unitaariuniversalistinen Seura
Wikipedian määritelmän mukaan "Unitaariuniversalismia ei aina luokitella uskonnoksi johtuen pyhien kirjoitusten, yhteisten uskontunnustusten ja yhteisten virallisten opinkappaleiden puutteesta. Liikkeen jäsenet voivat olla maailmankatsomukseltaan mitä tahansa. Universaaliunitaristeihin kuuluu ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä kristityiksi, juutalaisiksi, buddhalaisiksi, hinduiksi, pakanoiksi, ateisteiksi, agnostikoiksi ja humanisteiksi." Mikäli edellinen määritelmä toteutuu käytännössä, on kyseinen suuntaus kaikkein lähellä todellisen "vapaan ajattelun" ideaa.

On kokonaan toinen asia, onko vapaata ajattelua periaatteessa olemassa, jos ihmisen ideologia muodostuu hänen kokemustensa ja tietonsa pohjalta? En myöskään tällä kirjoituksella väitä, etteikö Vapaa-ajattelijoilla ja Ruusu-ristillä olisi tärkeä tehtävä omalla tehtäväkentällään, mutta kritisoin heidän käyttämäänsä vapaan ajattelun käsittettä, koska se ei varsinaisesti kuvaa kummankaan seuran todellisia näkemyksiä. Tämä ei ole myöskään unitaariuniversalistinen mainos, koska itselläni ei ole kosketuspintaa kyseiseen aatteeseen. Tarkoituksenani on ainoastaan ajaa termien mahdollisimman totuudenmukaista käyttöä.

16.2.2009

Miekkalähetys












Nousiaisin kirkossa Piispa Henrikin sarkofagia peittävä Suomen ristiretkeä esittävä kuparilevy.


Uskontojen mainetta on halki historian tahrannut väkivaltainen lähetystyö. Miekkalähetyksellä tarkoitetaan yleensä fyysisellä väkivallalla levitettyä uskontoa. Kuten pyhissä kirjoituksissa mainitaan, on miekalla myös henkinen merkitys. Vaikka lännessä nykyaikana yleensä kielletään moraalisesti fyysinen miekkalähetys, on henkinen miekkalähetys vähemmän huomioitu puoli asiasta.

Fyysistä miekkalähetystä ovat harrastaneet niin kristityt kuin muslimitkin. Vaikka nykypäivänä pyritään osoittamaan vieraat uskonnot huonommiksi omaan verrattuna, on neutraalisti katsoen sekä Raamatussa että Koraanissa oikeutukset sekä rauhanomaiselle että väkivaltaiselle lähetystyölle. Jeesuksen opetuksista väkivallan oikeutusta ei ole, mutta on otettava huomioon että myös islamissa Jihadilla tarkoitetaan useammin henkistä kuin fyysistä taistelua. Jihad-termiin voisi rinnastaa Raamatun hengellisen taistelun idea, jossa symbolit ovat sotilaalliset, mutta niiden merkitys on hengellinen. Kristittyjen on syytä muistaa, että noitavainojen käsikirja Malleus maleficarum (Noitavasara) oli aikanaan sekä protestanttien että katolilaisten hyväksymä ja käyttämä. Noitavainoille löytyy myös perusteet Raamatusta, tosin Jeesuksen opetuksista tällaista oikeutusta ei löydy. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että valtio, kulttuuri ja uskonto ovat usein toisiinsa nivoutuneita käsitteitä, jolloin uskonnon merkitys sodassa on vain yksi tekijä muiden joukossa.

Henkisen miekkalähetyksen idea on huomattavasti harmittomampi edelliseen verrattuna. Henkisellä väkivallalla on kuitenkin ikäviä seurauksia sekä yleisesti että yksilön kannalta. Taloudellisesti, koulutuksellisesti sekä mahdollisesti iällisesti heikommassa asemassa olevaa on helppoa manipuoloida ottamaan vastaan mikä tahansa haluttu informaatio. Yhden asian syötössä ei ole edes tarpeen valehdella. Kaikessa viestinnässä on yhtä oleellista se, mitä sanotaan, kuin se, mitä jätetään sanomatta. Harva katuevankelista esimerkiksi tuo oman uskonelämänsä epäilyjä tai huonoja puolia esille evankeliointitilanteessa. Taustalla on tietysti vahva usko oman asian oikeutukseen ja ehkä aavistus jesuiittamaista "tarkoitus pyhittää keinot"-ajattelua. Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti ongelma on henkisen miekkalähetyksen kohteen kannalta se, että kohdetta yritetään saada vastaanottamaan haluttu totuus ilman vaihtoehtoja. Idea on sama kuin fyysisessä miekkalähetyksessä, keinot vain ovat psykologisia. Fyysisessä miekkalähetyksessä vaa'alla on fyysinen henki, henkisessä sielu. Vaikka evankelointitapa voi olla ns. ilolla evankeloiva, jolloin käytetään porkkanaa (taivasta), on vastapainona keppi (helvetti) kuitenkin olemassa. "Eihän pelastukselle ole tarvetta, jos ei ole mitään miltä pitäisi pelastua." Luonnollisesti tarve pelastukselle on sitä kovempi, mitä suurempi on uhka rangaistuksesta. Keskiverto sekulaarin yhteiskunnan jäsen ei tällaisesta välttämättä välitä, mutta vastaavien keinojen käyttäminen esimerkiksi vähempiosaisille, erilaisista riippuvuuksista kärsiville, (henkisesti) lapsille tai muuten huonossa tilanteessa oleville asettaa auttamisen kohteen ongelmalliseen asemaan. Lähetystyöllä on yleensä myös sen tekijälle hengellisesti positiivinen tarkoitusperä. Kuitenkin väärin toimittaessa hyväkin tarkoitus kääntyy huonoksi vaikutukseksi tekijälleen sekä tekemisen kohteelle.

Edellä olen käsitellyt väkivaltaisen lähetyksen ongelmia. Kuitenkin uskonnoissa sekä humanistisessa ihmiskäsityksessä on velvoitteet "lähetykselle" annettu. Köyhää pitää auttaa, sairasta lääkitä, tietämätöntä valistaa. Tämä kaikki on kuitenkin tehtävä siten, ettei auttamisen kohde joudu velkaan autettavaan nähden. Jos siis annamme nälkäiselle ruokaa, lääkimme sairaan, valistamme tietämätöntä, niin millään näillä ei saa olla väkivaltaista pyydettä autettavaan nähden.

10.1.2009

Ulkoisen ja sisäisen ykseydestä

Demonisoidessaan ulkoisen ihminen demonisoi sisäisen. Demonisoidessaan sisäisen ihminen demonisoi ulkoisen. Sama mekanismi pätee laajemmalti myös esimerkiksi pyhitykseen ja anteeksiantamiseen ja -saamiseen. Tämä perustuu siihen, ettei ole objektiivisesti ajateltuna eroa ulkoisen ja sisäisen välillä: itsen kokemisella on vain subjektiivinen, evolutiivinen välinemerkitys subjektille itselleen. Tähän perusoivallukseen perustuu suuri osa kaikista syvällisistä hengellisistä opetuksista riippumatta suuntauksesta. Myös historia ja psykologia tukee teoriaa.

Ulkoisen demonisoimisen esimerkkinä toimii kaikki toiseuden vihaamisen mallit. On selvää, että kaikki vainoamisen muodot, joissa toimintaa perustellaan ulkoisen pahuuden olemassaololla demonisoija muuttuu itse nähdyksi demoniksi. Kyse ei ole siitä, että kiistettäisiin objektiiviset tosiasiat, vaan - paradoksaalisesti - intensiivisestä kiinnittymisestä vastustuksen kohteeseen. Tällainen samaistuminen tapahtuu kiinnitettäessä suurta huomioita johonkin toiseuteen, kuten esimerkiksi noitavainoissa ja erilaisissa rasismin muodoissa. Vastaavasti harvinaisempana esimerkkinä demonisoitaessa itseä oma sisäinen tila alkaa ennenpitkää heijastua ympäristöön, jolloin oma sisäinen demoni alkaa vaikuttamaan ympäristöön. Tällainen itsen demonisoituminen voi tapahtua esimerkiksi tietyllä yksipuolistetulla virikkeistöllä. Edellisten esimerkkien ulkoistamis- tai sisäistämisprosessit toimivat lopulta vuorovaikutuksessa, ja niiden erottaminen on vaikeaa.

Demonisointi on hieman erivivahteinen sovellutus tuomitsemisesta. Yleisemmällä tuomitsemisen käsitteellä ymmärretään karkeasti yleiseen oikeudenmukaisuuteen vetoamista, kun taas demonisoinnilla viitataan hieman subjektiivisempaan asian pahaksi leimaamiseen. Sama laki pätee molempiin käsitteisiin.

Tuomitsemisen käsite on läheisesti tekemisissä anteeksiantamisen käsitteen kanssa: antaessa anteeksi ihminen saa itse anteeksi. Anteeksiantamattomuuden ansa toimii koettaessa suurta vääryyttä, kuten jouduttaessa raiskatuksi. Asian vaikeus on siinä, että uhri jää kiinni raiskauksen tapahtumaan ja tekijään niin pitkäksi aikaa, kunnes hän kykenee antamaan teon anteeksi. Kyse ei ole teon oikeutuksen hyväksymisestä, vaan kohteesta irtautumisesta sekä irroittamisesta. Samalla tavalla itselleen anteeksi annettaessa ihmisestä tulee myös ulkoisesti anteeksiantavampi. Vastaavasti ihminen joka toimii suuressa määrin toisia vastaan kiinnittyy juuri tuon katkeruuden siteen kautta uhreihinsa pitkäksi aikaa.

Pyhityksessä pyhitettäessä ulkoinen pyhittyy samalla sisäinen ja päinvastoin. Nämä kaksi mallia erotetaan usein vastakkaisiksi metodeiksi, jolloin konflikti jää helposti ratkaisematta. Erilaisilla uskonnoilla ja kirkkokunnilla on eri tavoin ongelmallisia ratkaisuja tämän suhteen. Esimerkiksi pyhitettäessä ainoastaan ulkoinen Jumala, käytännön elämässä kärsii helposti muut. Pyhyys pitäisi ulottaa kaikkeen, jotta erilaiset vastakkaisuudet eivät kumoaisi toisiaan. Tämä ei kumoa sitä, ettei sisäinen pyhittyisi pyhitettäessä ulkoinen, mutta tässä tiessä on sisäisen itsen, toisten ihmisten ja muun luodun demonisoimisen riski. Sama ongelma ulottuu pelkästään sisäisen itsen pyhittämisen tiehen, johon jälleen sisältyy ulkoisen demonisoimisen riski.

Nämä kolme esimerkkiä toimivat kiinteässä yhteydessä toistensa kanssa ja aiheuttavat samaan peruslakiin liittyen monimutkaisia syy-seuraus-suhteita. Viitaten seitsenjakoon tämän kirjoituksen aiheet liittyvät kolminaisuuteen esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Alempi Tahto - subjektiivisen tuomitsemisen ongelma
Ylempi Tahto - objektiivisen tuomitsemisen ongelma
Alempi Rakkaus - subjektiivisen anteeksiantamisen ongelma
Ylempi Rakkaus - objektiivisen anteeksiantamisen ongelma
Alempi Äly - subjektiivisen pyhyyden ongelma
Ylempi Äly - objektiivisen pyhyyden ongelma
+ - edellisten harmonisoinnin ongelma
Ongelmien ilmenemistavat ja ratkaisut vaihtelevat olosuhteiden, kehityslinjojen, temperamentin yms. seurauksena lukemattomilla tavoilla.