23.10.2010

Abraham-syndrooma

Iisakin uhraus, Caravaggio 1590-1610.

Luettuani uutisen äidistä, joka heitti "Jumalan käskystä" kaksi lastansa alas sillalta suojellakseen heitä paholaiselta, tuli jälleen mieleen sokean uskon vaarat [1]. Myös aikoinaan metrossa tuntematonta kirveellä lyönyt oli saanut omien sanojensa mukaan kehoituksen toimintaansa Jumalalta.

Pureutumatta sen tarkemmin psyykkisiin häiriöihin ja niiden mekanismeihin, käsittelen asiaa tässä puhtaasti hengelliseltä kannalta. Hengellisellä kentällä toimii paljon ihmisiä, jotka kertovat toimivansa Jumalan suorassa ohjauksessa. Esikuva tällaisellle toiminnalle täysin tuomittavassa mielessä on Abrahamin yritys uhrata poikansa Iisak [2]. Abrahamin tapauksen puhtaasti eettisesti tulkittu opetus on: "tee mitä ikinä Jumala sinulta pyytää, niin teet oikein. Mitä enemmästä olet valmis luopumaan, sitä uskollisempi olet." Epäilemättä tällainen moraalikoodi yhdistettynä psykoottiseen persoonaan voi saada aikaan vaikka massamurhan.

Rakentamatta sen suurempia skenaarioita nykypäivään (näemme niitä otsikoista muutenkin), voimme todeta jo pelkästään Abrahamin toimineen väärin. Ensinnäkin hän lähti "Jumalan" kehoituksesta toimeen, joka ei voi olla Jumalasta. Jälkiviisastelut siitä, että Jumala vain koetteli eikä tarkoittanut poikaa uhrattavaksi eivät ole hyväksyttäviä. Ajattelumalli heijastaa myös tietyllä tapaa Abrahamin epäempaattista  kykyä luopua esikoisestaan, joka puolestaan todistaa tietyn kulttuurillisen normiston olemassaolosta: pojan kuolema ei ole tragedia pojan kannalta, vaan isän. Toiseksi hän valehteli palvelijoille ja pojalleen antaen ymmärtää, että kyseessä olisi tavallinen eläimen uhraus. No, onneksi enkeli tuli väliin ja esti uhrauksen. Lujempi uskossa ei tosin olisi uskonut enkeliä, koska alkuperäinen käsky tuli suoraan Herralta, jolloin enkelin kehoitus keskeyttää uhraus pitäisi tulkita vain kiusaukseksi [3].

Lopuksi on todettava, että jokaisen pitäisi ymmärtää omalla sydämellään mikä on totta ja oikein. Tahdon luovuttaminen itsensä ulkopuolelle on aina tarpeeton ja haitallinen riski, joka voi aiheuttaa tuskaa myös ympäristöön. Jumalan laki ei ole niin monimutkainen tai ristiriitainen, että uskovan tarvitsisi alkaa miettimään onko joku toisen vahingoittamiseen (tai muuten Elämän lain vastaisuuteen) kehoittava ääni todella Jumalasta - ei varmasti ole. On hyvä huomioida, ettei suurella osalla ihmisistä "Jumalan puhe" ole sitä luokkaa, että puhetta tarvitsisi alkaa puntaroimaan erityisemmin moraalisella vaa'alla. Näin seulasta pääsee helposti läpi profetiaa yms. "Jumalan Sanaa", jonka perusta ei ole kalliolla.

Palatakseni vielä Abrahamin ja Iisakin tapaukseen on korostettava, että tapahtuma on symbolisesti rikas ja tosi vuorineen, tulineen, veitsineen, aaseine ja isine uhraamassa karitsaan rinnastettavan poikansa, jonka sijaan uhrataan oinas. Kyse on vain siitä, mitä silmä näkee.

______________
[2] 1. Moos 22
[3] Gnostilaisittaisin voitaisiin  esittää looginen selitys jakeeseen: Demiurgi toimii aluksi luonteensa mukaisella tavalla, jonka jälkeen Isä lähettää enkelinsä estämään vahingon tapahtumisen. Katso myös aiempi tekstini Elohim ja JHWH.