Yksisilmäisen ateismin kritiikki

Violent against God, Gustave Doré, 1890. Jumalan pilkkaajat, sodomiitit ja koronkiskojat helvetin seitsemännellä kehällä Danten Jumalaisessa näytelmässä.


Vuoden ensimmäistä tekstiä kirjoittaessani mediassa oli jo ehditty käydä kiivasta keskustelua islamin ja yleisesti uskontojen maailmanrauhaa järkyttävästä vaikutuksesta. Laaja-alaisen analyysin sijaan keskustelijat päätyivät useimmiten ajamaan oman ideologisen viiteryhmänsä etua. Muslimit kielsivät terroristien olevan muslimeja, kristityt väittivät islamin olevan väkivaltainen uskonto kokonaisuudessaan, ja ateistit yleistivät ongelman kaikkiin uskontoihin [1]. Moninaisia ilmiöitä ei voi ymmärtää poterosta käsin, vaan kokonaisuutta täytyy tarkastella laatikon ulkopuolelta. 

Uskonnollisissa piireissä on perinteisesti paljon yksipuolisia näkemyksiä oman näkemyksen oikeellisuudesta. Myös uskontoja vastustavien ateistien, sekularistien ja rationalistien keskuudessa esitetään samantyyppiseen retoriikkaan pohjaavia argumentteja. Oman oikeassa olemisen ideaan sokeasti uskovat syyllistyvät ylimielisyyteen. Olen havainnut tämän yhtälailla eksoteerisissa, esoteerisissa ja ateistisissa piireissä.

On täysin ymmärrettävää, että mihin tahansa maailmankatsomukseen etsijä onkin päätynyt, uskoo hän todennäköisesti vilpittömästi olevansa oikeassa. Tässä ei ole mitään väärää, mutta mikäli oikeassa oleminen ilmenee halveksuntana toisin ajattelevia kohtaan, on aiheellista kysyä, ansaitseeko muita halveksiva ihminen itse vastaavasti muiden kunnioitusta. Selvää on, ettei kukaan ainakaan muuta omaa kantaansa ylimielisen keskustelijan myötävaikutuksesta. Päinvastoin, hyökkäävä retoriikka etäännyttää eri mieltä olevia estäen toimivan vuorovaikutuksen. Ylimielisesti ja korostetun itsevarmasti esiintyvä antaa myös itsestään loppujen lopuksi epävarman vaikutelman. Kuinka hyvin muiden halveksija on oikeastaan perehtynyt muihin tapoihin ajatella? Viisas ymmärtää, että on monia tapoja hahmottaa todellisuutta. Utelias, itsevarma ja tiedonhaluinen asenne haluaa ennemminkin ymmärtää toista näkökulmaa kuin syöttää omaansa muille.

Käsittelen seuraavaksi muutamia sekulaarilta suunnalta poimimiani ajatuksia, jotka on suunnattu uskonnollista ajattelua vastaan. Ensin on syytä huomioida koko keskusteluasetelman epäsymmetrisyys. Moderni ateismi kohdistaa metafyysisen kritiikkinsä edelleen lähinnä jumaluskon helpoimpaan maaliin. Kritiikin kohteena oleva Jumala on persoonallinen, kaiken omavaltaisesti luonut hahmo. Tähän hahmoon sisältyy kaikki teodikean ongelman mukaiset ristiriidat ja uskonnollisten myyttien ihmeteot. On aivan selvää, että ateistit voivat kumota tämänkaltaisen olkinuken helposti.

Uskonto ja jumalusko nykypäivänä - tai vaikka jo antiiikin aikana - on kuitenkin niin moninainen ja henkilökohtainen asia, ettei näiden kritiikkiä voi käsitellä nipussa mustavalkoisesti. Esimerkiksi nykypäivän luterilaisuus ilmenee tyypillisesti evoluutioteorian myöntävänä ja Raamatun aikakontekstin ymmärtävänä uskonnollisuutena. Yleisesti ottaen ihmisten uskontulkinnat sijoittuvat laajalle skaalalle ateismin ja deismin akselilla.

Kirkkouskovan motiivi kirkkoon kuulumiselle voi olla puhtaasti kulttuurista laatua, mutta hänen vakaumustaan loukkaa silti kristillisen jumaluskon pilkkaaminen. Jumalan määritelmät voivat vaihdella koko kosmoksen käsittävästä kokonaisuudesta aina epämääräiseen sanoin määrittelemättömään voimaan asti. Uskontojen jakolinja deismi-ateismi-jakolinjalla ei ole itsestään selvä: esimerkiksi buddhalaisuus sisältää ateistisia koulukuntia, vaikka kyseessä on yksi merkittävimmistä maailmanuskonnoista.

Islantiin perustetun skandinaavisen mytologian kirkon pappi kertoo, että heidän jumalat eivät ole konkreettisia olentoja, vaan enemmänkin psykologisia arkkityyppejä [1]. Luther esitti Katekismuksessa, että ihmisen Jumala (tai jumala) on se, johon hän asettaa luottamuksensa. Määritelmä avartaa ajatusta siihen suuntaan, että jokaisella voidaan ajatella olevan joku tai joitakin jumalia [2]. Väittely Jumalan olemassaolosta onkin perinteisessä mielessä aikansa elänyttä. Oleellisempi kysymys on, minkälaisia jumalkäsityksiä on, kuin että onko stereotyyppistä Jumalaa olemassa vai ei.

Mediassa tällä hetkellä näkyvin keskustelu keskittyy kysymykseen siitä, missä määrin uskonto aiheuttaa sotia ja väkivaltaa maailmassa. Aihe on ollut käsittelyssä lukemattomissa artikkeleissa terrori-iskujen jälkeen. Venla Kokkkonen esitti Yle Battlen uskontokriittisessä kolumnissa uskonnot yksipuolisesti kaiken pahan alkusyyksi. Huomaamatta jää uskontojen moninaiset vaikuttimet inhimmilliseen kulttuuriin, joista kaikkia tuskin voi pitää negatiivisina. Samoin kulttuuri olisi hyvä nähdä laajana kokonaisuutena, jonka yhtenä osa-alueena voi olla uskonto. Toki islamistisessa teokratiassa uskonto nousee yhteiskunnassa hallitsevaksi osa-alueeksi, mutta samalla on huomioitava äärimmäisen rauhanomaiset Suufit osaksi mahdollisia islamin toteutustapoja. Toisaalta, jos asetetaan uskonto erityisasemaan yhteiskunnan määrittäjänä, on syytä huomioida kommunistis-ateististen valtiomallien perintö, kuten Kiinan, Pohjois-Korean ja Neuvostoliiton. Näiden maiden esimerkin kautta tulee selväksi, ettei uskonto tai uskonnottomuus sinänsä määritä yhteiskunnan "hyvyyttä".

Pilapiirroskohujen myötä jumalanpilkkakysymys on myös aika-ajoin esillä. Perusteltu rajanveto menee mielestäni siinä, että abstraktioita ja ideoita pitää voida pilkata. On toinen kysymys, onko se eettistä tai viisasta. Erottelu ihmisten ja ihmisten ideologioiden välillä on teoriassa helppoa, mutta asia ei ole käytännössä aivan mutkatonta. On kuitenkin veteen piirretty viiva, missä määrin koko elämänsä tietylle uskonnolle omistanut ihminen kykenee erottamaan uskonnon erilliseksi elementiksi  omaa persoonaansa. Jos uskonto on keskeisessä osassa ihmisen käytöstä ja ajattelua, on tosiasiassa hyvin vaikeaa kritisoida uskontoa kritisoimatta samalla uskovaa. Kritiikin itsessään pitää toki olla mahdollista kaikissa tapauksissa. Pilapiirrokset, pyhien kirjojen häpäisyt ym. täytyy pitää juridisesti sanktioimattonana tekona, mutta tämänkaltaisen toiminnan on turha kuvitella kääntävän ketään vastapuolelta omalle kannalle.

Jumalanpilkkaan liittyy kiinteästi pyhän käsite. "Nothing is sacred", julistaa Hitchens. Pyhällä tarkoitetaan muusta erotettua, erityistä puhtautta ja hartautta heijastavaa käsitettä. Pyhää voidaan määritellä myös tabujen kautta. Esimerkiksi lasten koskemattomuus ja ihmisoikeudet ylipäänsä voidaan käsittää pyhiksi arvoiksi. Ihmisen ruumista kohtaan on osoitettu arvokkuutta, vaikka ruumiilla ei automaattisesti tarvitsisi olla erityistä asemaa enää kuoleman jälkeen. Metsää ja jylhyyden kokemuksia luonnossa pidetään myös yleisesti pyhänä. Seksi ja pyhän käsite eivät ole kaukana toisistaan. Monelle koti, perhe ja suku ovat pyhiä. Näin avattuna ensisilmäyksellä teologisesta termistä tulee melko käytännöllinen, universaalisti hyväksytty käsite. Näiden mitätöinti ja pilkkaaminen on toki mahdollista, mutta en ole varma, ymmärtääkö mitätöijä silloin kovin syvästi ihmisyyttä.

Myös uskovaiset ovat kunnostautuneet pyhän pilkkaamisessa. On melko yleistä, että vain omat uskonnolliset arvot mielletään pyhiksi. Muiden uskontojen pyhä voi olla jopa uhka, jolloin uskonnollisilla valloitusretkillä korvattiin yleisesti vieraat pyhät paikat omilla. Joissain itämaisissa uskonnonharjoittamisen muodoissa pyritään rikkomaan tabuja. Harjoitteiden tarkoitus ei ole kuitenkaan kiistää tabujen takana olevia merkityksiä. Ateistisesta intressistä käsin uskonnollisten tabujen rikkomisella on tavoitteena niiden arvon kiistäminen.

Ateistien suusta kuulee joskus, että kaikki uskonnot ovat huonoja. Tämänkaltainen yleistys herättää kysymyksiä henkilön tietoisuudesta maailman uskontojen määrästä ja laadusta. Itse voin rehellisesti myöntää tuntevani vain murto-osan olemassa olevista uskonnoista. Ennakkoluulot ovat toki peruste halveksunnalle. Onko äärimmäinen ennakkoluuloisuus ja voimakas asenteellisuus kuitenkaan kovin analyyttistä ja rationaalista? Aivan yhtä epä-älyllistä olisi yleistää kaikki ateistit yksittäisten koulu-ampujien tai kommunististen hirmuhallintojen perusteella [3].

 

___________________________

[1] Islamististen terroristien uskonnollisuuden aste on melko kyseenalainen. 911 terroristit käyttivät huumeita ja kävivät strippiluolassa ennen iskua. 
Pariisin iskujen tekijä ei ollut kovin perehtynyt uskontoon, mutta oli kiinostunut terroriteon videopelimäisestä ulottuvuudesta.
[2] "Unlike the Vikings, Asatru members do not worship the deities of Asgard such as Odin, the god of gods who sacrificed an eye to gaze into the well of knowledge and rode on an eight-legged steed. “I don’t believe anyone believes in a one-eyed man who is riding about on a horse with eight feet,” Hilmarsson told Reuters. “We see the stories as poetic metaphors and a manifestation of the forces of nature and human psychology."” -First Viking Temple in 1,000 Years Coming to Iceland 
[3] Katekismus, ensimmäisen käskyn selitys.
"Lutherin tapa esitellä sana ”Jumala” on itse asiassa nerokas ja on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Luther sanoo, että itse kunkin Jumala on se, mihin hän turvaa ja mitä hän suurimmassa hädässä avukseen huutaa. Turha siinä urputtaa, että en minä usko mihinkään jumalaan. Kysymys on siitä, mihin kohdistuu perimmäinen luottamuksesi: rahaan, rakkauteen vai omaan itseesi. Tämä sydämen luottamus luo Jumalan tai epäjumalan, sanoo Luther. Näin päästään suoraan asiaan, ohittaen hyödytön väittely ”jumala”-nimisen erillisen olion mahdollisesta olemassaolosta." - Miika Anttila, Luterilaisia ajatuksia 2: Itse kunkin Jumala on se mitä hän avuksi huutaa

[4] Koulusurmaajien ja ateismin sidosta on spekuloitu lähinnä kristillisellä kentällä. Esim. Auvinen ja Saari olivat ateisteja.

Ajan ilmiöitä

Åsgårdsreien, Peter Nicolai Arbo 1872.

Vuoden alussa on paikallaan tehdä katsaus pinnalla oleviin henkisyyttä koskeviin ilmiöihin. 

Sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat ovat usein uskonnollisesti motivoituneita. Raamattuun perustavat voimakkaat näkemykset sivuuttavat kuitenkin sen tosiasian, että Raamatulla ja muilla pyhillä kirjoilla voi perustella melkein mitä tahansa. Omia ennakkoluuloisia näkemyksiä ei voi siten ulkoistaa; yksilö on aina vastuussa omasta moraalisesta kannastaan, vaikka hän  luovuttaisi päätäntävallan itsensä ulkopuolisille auktoriteeteille. Raamatusta löytyy monenlaisia perhemalleja, joille on oikeastaan yhteistä vain naisen alistuneisuus miehelle [1].

Pakolaiskriisin eskaloituessa esiin nousi vanha paradoksi: kristityiksi profiloituneet toimijat ottivat torjuvan kannan maahanmuuttoon. Samalla syntyi vaikutelma, että sekulaarimmin suhtautuvat tekijät edustivat kristillisempää linjaa asenteissaan, kuin nämä kristillisiksi profiloituneet toimijat ymmärsivät tehdä. Myönteisenä havaintona monessa asiassa parjattu luterilainen kirkko toimi asiassa kuitenkin johdonmukaisesti [2]. Jeesuksen opetukset tuntemattoman ulottamiseksi lähimmäisten piiriin sekä pyyteetön auttamisen eetos ovat kristinuskon ydinsanomaa [3]. Ymmärrän, että moni kristitty kokee, ettei kykene täyttämään näitä korkeita standardeja. On kuitenkin ironista, että julkisesti kristityiksi profiloituvat henkilöt ja tahot ajavat faktisesti antikristillisiä intressejä.

ISIS:n tekemien terrori-iskujen seurauksena on käyty keskustelua siitä, missä määrin terrorismi kytkeytyy islamiin. Islamin edustajat haluavat viestiä, ettei terrorismilla ole mitään tekemistä islamin kanssa. Islamia vastustavat tahot haluaisivat taas niputtaa terrorismin ja islamin samaan pakettiin. Kumpikin kanta on kuitenkin väärä: kuten edellä totesin, kaikkia uskontoja voi käyttää minkä tahansa asian perustelemiseen. Uskontojen tekstit edellyttävät aina tulkintaa, ja kukin soveltaa uskontoaan valitsemallaan tavalla. Kristitty, muslimi ja juutalainen joutuvat itse valitsemaan, missä määrin he soveltavat pyhien kirjoitustensa opetuksia rauhanomaisesta tai väkivaltaisesta käytöksestä. Näiden kolmen suuren uskonnon pohjalla oleva vanha testamentti käsittelee jo itsessään uskonnollisesti perusteltuja joukkotuhoja, joten kristittyjen sormen osoittaminen muslimien suuntaan teologisessa mielessä ei ole perusteltua [4].

Reaktiona pakolaiskriisiin Suomeen perustettiin katupartioryhmä Soldiers of Odin. Ryhmän nimen ja kansallismielisen identiteetin välillä huomattiin heti ironinen ristiriita, kun suomalaiset nimesivät ryhmänsä ulkomaisen jumaluuden mukaan. Nimen valinta ei ole kuitenkaan sattumaa. Natsi-Saksa otti käyttöönsä runsaasti muinaisgermaanisia elementtejä. Tämän seurauksena äärikansallismieliset tahot ovat omaksuneet samat elementit omakseen siinä määrin, että moni yhdistää esimerkiksi riimut kansallismielisiin aatteisiin [5]. Ikävistä yhteyksistään huolimatta pohjoisen mytologian kiinnostuksen lisääntymiseen ei tulisi suhtautua lähtökohtaisesti kielteisesti. Pohjoisen kulttuuriperinnön nousu tarvitsee enemmän äärikytköksistä vapaata käsittelyä.

Mielessäni olleet näkökohdat kiteytyvät pitkälti siihen, että erilaiset ryhmittymät pyrkivät osoittamaan omaa erinomaisuuttaan suhteessa muihin ryhmiin. Tällaisessa vihollisuusasetelmassa on kuitenkin hankala käydä analyyttistä ja muiden näkemyksistä kiinnostunutta keskustelua. Todellisuus on kuitenkin mustavalkoisia asetelmia monimutkaisempi.

_________________

[1] Hyvä teksti vaikka tässä: Avioliitto Raamatussa

[2] Pastori Marjaana Toiviainen nousi esille varsin kristillisen tulokulmansa kautta: Ihmis­oikeuksien puolustaja
[3] Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin". -Luuk 10:29-37

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? -Matt 5:38-47

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." -Matt 25:31-46 [4] Raamatussa ja Koraanissa on paljon yhteistä [5] Odiniin vedotaan, mutta millainen jumalhahmo oli? ”Pohjoinen mytologia vetoaa ääriliikkeisiin kaikissa Pohjoismaissa”, sanoo tutkija

Evoluutio

 The Ancient of Days, William Blake, 1794.

Kansanedustaja Laura Huhtasaari on noussut otsikoihin evoluutiokriittisillä lausunnoillaan  [1]. Huhtasaari ei ole ajatuksineen yksin. Vuoden 2013 tiedebarometrin mukaan kolmasosa suomalaisista epäilee evoluutioteorian paikkaansapitävyyttä. Periaatteideni mukaisesti en ota tässä blogissa kantaa politiikkaan, vaan käsittelen asiaa pelkästään maailmankatsomukselliselta kannalta.

Evoluutio on nykytiedon valossa kiistaton fakta. Evoluutiota kritisoivat nykyään pääasiassa vain fundamentalismiin kallellaan olevat kreationistit. Heillä ei kuitenkaan ole esittää vakavasti otettavaa kritiikkiä eikä evoluutioteoriaa kumoavaa vaihtoehtoista teoriaa. Argumentointi on lähinnä ideologisista päämääristä lähtöisin olevaa spekulaatiota. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, ettei älykkyys suojaa virhepäätelmiltä [3]. Näin ollen kenenkään yksittäisen tieteilijän argumenteilla ei ole suurta merkitystä, jos ne eivät läpäise tieteellistä vertaisarviointia.

Huhtasaaren evoluutiokritiikki on virheellistä joko tarkoituksella tai tiedonpuutteen vuoksi [2]. Huhtasaari argumentoi, että "Uskonnollisen tunteen ei tarvitse olla tieteellisesti todistettu - toisin kuin tieteen, joka riippuu todistettavasta näytöstä". Tämä onkin toimiva periaate, mikäli uskonnollinen tunne toimii ristiriidattomasti tieteellisesti saadun informaation kanssa. Huhtasaaren tapauksessa näin ei kuitenkaan ole.

Yleinen kristillinen käsitys on, että tiede kertoo miten Jumala toimii, ja Raamattu vastaa kysymykseen "miksi". Näin ajateltaessa on välttämätöntä luopua kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Raamatun luomiskertomus sopii evoluutioteoriaan runollisesti ja symbolisesti, mutta ei kirjaimellisesti. Paratiisin tapahtumat on symbolinen kuvaus ihmisen tietoiseksi tulemisesta. Luonnontieteen näkökulmasta tämä kehitys on kuitenkin tapahtunut hyvin pitkän ajan kuluessa, ei yhdessä hetkessä.

Esoteerisen filosofiani mukaan totuudellisuus on yksi tärkeimmistä hyveistä ja vaatimuksista. Maailmankatsomuksen on oltava ristiriidattomassa sopusoinnussa tieteellisen kehitysteorian kanssa.   Ihmisen kehityskertomus on yksi tärkeimmistä maailmankatsomuksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Muun muassa näkemys ihmisen asemasta luomakunnassa muiden eliölajien joukossa rakentuu  tästä käsityksestä. Jos ihminen uskoo ensimmäisen ihmisen ilmestyneen maasta, ja toisen ihmisen ensimmäisen kylkiluusta, ei hän ole vakavasti otettava totuuden etsijä. 

Mikä sitten olisi evoluutioteorian kanssa yhteensopiva metafyysinen maailmanselitys? Emanaatio-oppi on muinainen henkisen evoluution konsepti, joka nivoutuu loistavasti yhteen tieteellisen evoluution kanssa [4]. Emanaatio-oppi lisää materiaaliseen evoluutioon henkisen ulottuvuuden. Emanaatio kertoo aineeseen tiivistyneen hengen matkasta kehittyen kohti Jumaluutta. Tämä selitys antaa siis materiaalistiselta kannalta merkityksistä vapaalle olemassaololle tarkoituksen [5].

Alkuräjähdystä edeltävät tapahtumat jäävät toistaiseksi spekulaation alaiseksi; jos ennen alkua oli Jumala tai pelkkää materiaa, voimme yhtäläisesti esittää kysymyksen: mitä oli ennen sitä? Näin ollen materialismi tai deismi eivät kumpikaan anna tyhjentävää vastausta lopulliseen eksistentialistiseen ongelmaan maailman alusta. Voimme kuitenkin eliminoida vastausvaihtoehdoista ilmeiset virheväittämät pois.

Katsomukseni mukainen näkemys ohittaa kysymyksen "mitä oli ensin": sekä maailma että Jumala ovat olleet aina olemassa [6]. Erilaiset syklit alkuine ja loppuine vain rytmittävät ikuista ajan kulkua.

_________

[1] - Laura Huhtasaaren uusi kohu: Missä ovat puoliapinat? 

- Kehitysopista kiistelty Darwinista lähtien - Laura Huhtasaari (ps.) jatkaa linjaa 

- Ps-edustaja Laura Huhtasaari perui heti puheensa: ”En aio olla mykkä jukkapalmu”

[2] Kansanedustaja Huhtasaari on eläin - uskoi tai ei

[3] Älykäs järjettömyys: Kognitiivinen suorituskyky ei suojaa ihmisiä typeryydeltä

[4] Länsimaisessa esoteriassa emanaatio-oppi on kulkeutunut esimerkiksi kabbalistien, hermetistien, uusplatonilaisten ja gnostikkojen kautta tähän päivään asti.
"Emanationism is a transcendent principle from which everything is derived, and is opposed to both Creationism (wherein the universe is created by a sentient God who is separate from creation) and materialism (which posits no underlying subjective and/or ontological nature behind phenomena being immanent)... ...Emanationism is a cosmological theory which asserts that all things "flow" from an underlying principle or reality, usually called the Absolute or Godhead. Any teachings which involve emanation are usually in opposition to "Creation ex nihilo" as emanation advocates that everything has always existed and has not been "created" from nothing. "-Wikipedia
[5] Mielestäni maailmanselityksissä on juuri kyse merkityksellisyyden tavoittelusta. Maailmanselitysten ja -katsomusten pitäisi olla kuitenkin myös yhteensopivia yhteisesti havaittavissa olevan todellisuuden kanssa, josta päästään yhteisymmärrykseen tieteen avulla. Esittämäni salatieteellinen synteesi on subjektiivinen väline totuudellisen merkityksellisyyden tavoittamiseksi.
[6] Katso 4. viittaus. Katso luonnontieteellinen perustelu tästä.

Eros ja Thanatos I

Lilith, John Collier 1892.

Eros ja Thanatos, seksi ja kuolema, ovat ihmisyyden avainkysymyksiä. Nykypäivänä länsimaissa molemmat aspektit ovat saaneet luonnollisesta suhtautumisesta poikkeavia tabun leimoja ja niihin liittyy kulttuurisia, kaksinaismoralistisia ulottuvuuksia. Seksi ja kuolema hallitsevat viihteen, muodin ja mainosalan tematiikkaa. Silti käytännön tasolla molempiin liittyy ongelmia, joita avaan kahdessa osassa. Tämä ensimmäinen teksti käsittelee seksiä.

Seksuaalisuuden sekulaari perusta

Seksuaalisuus on orgaanisen elämänmuodon evolutiivinen elinehto. Eläinkunnassa asia on mutkaton: lajit lisääntyvät omalla lajityypillisellä tavallaan. Ihmisten osalta tilanne on toinen. Etenkin ehkäisymenetelmien kehityksen myötä seksuaalisuus on irtautunut suurelta osin lisääntymisfunktiosta nautintofunktioon. Kulttuuriset normit ja lait eivät ole kuitenkaan kaikilta osin seuranneet muutoksen perässä.

Väitän, että yleisellä tasolla eettinen liberalismi on optimaalinen standardi, josta käsin jokainen voi määrittää oman tulokulmansa seksuaalisuuteen[1]. Näin ollen seksuaalisuutta voi toteuttaa haluamallaan tavalla edellyttäen, ettei toiminta  vahingoita muita[2]. Käytännössä tämä tarkoittaa toimijoiden välistä suostumusta ja tasavertaisuutta ikä- ja ymmärrystason osalta. Jokaisen ihmisen seksuaalisuus on yksilöllinen taipumusten ja intensiteetin suhteen. Näin ollen ei ole mahdollista, että olisi olemassa yksi ainoa tapa tai säännöstö, jonka kautta yksilöiden normit voitaisiin ulkoa käsin määrittää yksilöille sopiviksi[3]. Uskonnot ja kulttuurit ovat kuitenkin tyypillisesti pyrkineet sanelemaan yksilöiden toimintaa tällä alueella varsin voimakkaasti. Yksilö voi toki halutessaan vapaaehtoisesti alistua tiukkoihinkin standardeihin, mutta kukaan ei voi edellyttää oikeuksista luopumista toiselta.

Liberalistisen periaatteen kautta erityiskysymykset, kuten samansukupuolisten suhteet, suhteiden lukumäärät ja muunlaiset seksuaalisuuden muodot ovat yksilön itsensä harkinnassa.Tämä onkin objektiivisesti ajatellen ainoa vaihtoehto, koska seksuaaliset mieltymykset ovat subjektiivisia tarpeita. Kukaan toinen ei voi sanoa toisen puolesta, miten hänen kuuluu saavuttaa onnellisuus. 

Vallitsevien standardien yksioikoinen puolustaminen ja muiden tapojen tuomitseminen aiheuttaa yhteiskunnassa erikoista kaksinaismoralismia: toisaalta polygamia on tuomittavaa, mutta monogamia sarjassa on yleistä[4]. Polyamoria tuomitaan vääränä, ja samalla monoamorisissa suhteissa tapahtuu pettämistä[5]. Entä jos tunnistettaisiin ihmisten yksilölliset tarpeet ja tavat järjestää oma elämänsä aiemmin mainittujen ehtojen rajoissa, jolloin yksilöiden liikkumavara yksilötason järjestelyihin liittyvissä asioissa olisi vapaata?

Eksoteeriset ulottuvuudet

Länsimainen uskonnollisuus on lähinnä kristinuskon kautta lähtökohtaisesti heteromonogamian kannalla. Kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan pyrkivät ajattelevat yleensä, että kaikki avioliiton ulkopuolella tapahtuvat seksuaalisuuden ilmenemismuodot, kuten itsetyydytys ja seurustelun aikainen seksi, ovat syntiä. Tälläinen yksioikoinen tulkinta on omiaan aiheuttamaan konfliktin yksilön ihanteen ja käytännön elämän välille. Koska ihminen on luonnostaan seksuaalinen olento, ei tarve sen toteuttamiselle häviä päättämällä. Tiukkojen näkemysten taustalla on suppea käsitys seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus on elämän kestävä prosessi, eikä sitä voi redusoida yksittäiseen aktiin.

Perusteina seksuaalikielteisyydelle ovat esimerkiksi ajatusten "puhtauden" vaaliminen, ajatusten ja tekojen samaistaminen ja lihallisen luonnon halveksiminen Henkeen nähden. Tälläisiin ajatusmalleihin liittyy mielestäni virheellinen käsitys ihmisluonnon olemuksesta. Ajatusten patoaminen ja kieltäymys pienissä asioissa tekee nimittäin luonnollisesta asiasta ja luonnollisella tavalla toteutetusta tarpeesta kasvavan ongelman, jolloin paradoksaalisesti seksuaalisuuden tukahduttamisen pyrkimys aiheuttaa asian pysymisen mielessä normaalia enemmän. On myös viitteitä siitä, että pornon saatavuus korreloi seksuaalirikostilastoissa siten, että siellä missä pornoa on saatavilla, raiskauksia tapahtuu vähemmän[6].

Raamatusta löytyy väittämä kahden ihmisen yhdeksi lihaksi tulemisesta seksiaktin aikana[7]. Tämä mielikuvituksellinen teoria on omiaan aiheuttamaan ahdistusta kristityissä. Teorian voi toki ymmärtää runollisesti  psyykkisen siteen kuvauksena. Tällainen psyykkinen side tai kuorma voi muodostua voimakkaan emootion seurauksena, kuten rakastumisen tai vahvan negatiivisen kokemuksen tuotteena. Pelkän yhdyntäaktin tuottama maaginen liitto vaikkapa satunnaisen yhden illan suhteen seurauksena on kuitenkin pelkkää mielikuvituksellista pelottelua.

Kristilliseltä kannalta tulee väistämättä käsiteltäväksi Jeesuksen ydinsanomaan kuuluvan vuorisaarnan opetukset. Jeesus kritisoi juutalaisten tapaa tulkita lakia kirjaimen, eikä Hengen mukaan. Hän osoitti, ettei lain hengen perusteella kukaan ole syytön, joten tekopyhillä tuomitsijoilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa anteeksi. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven[8]. Samalla on ilmiselvää, ettei henkisen kasvun pyrkimyksessä kannata asettaa itselleen epärealistisia, tai jopa vahingollisia ideaaleja. Muutoin kokonaisuuden kannalta tärkeämpiin asioihin keskittymiseen käytettävä aika ja potentiaali hukkuu perustarpeiden tason viettien kanssa painimiseen.

Suurten uskontojen naisvastaisuuden teologinen pohja on myös syytä tiedostaa. Juutalaisuus, kristinusko ja islam asettavat symboliikassa ja käytännön elämässä miehen standardiksi ja naisen toisen luokan asemaan. Nainen luotiin miehen kylkiluusta avuksi miehelle, nainen houkutti miehen syömään kielletyn hedelmän. Näiden symbolisten kertomusten perusteella on muodostettu sääntöjä, kuten "nainen vaietkoon seurakunnassa" ja niin edelleen. Tämänkaltaisten myyttisten kertomusten pohjalle rakennettu teologia ja käytäntö estävät nykypäivänäkin sukupuolten tasa-arvoa, todennäköisesti enenevissä määrin[9].  

Hengellisissä yhteisöissä on ilmennyt suvaitsemattoman asenteen lisäksi yksittäisiä rikoksia. Räikeimpänä esimerkkinä mainittakoon homokielteisen evankelistan samansukupuoliseen henkilöön kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö sekä kristillisissä lahkoissa ilmenneet lasten hyväksikäyttötapaukset. Tukahdutetun ja suljetun tabuja ruokkivan ilmapiirin sijaan kannatan avointa ja sallivaa ilmapiiriä, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan henkilökohtaiset rajat sekä yksityisyys.

Esoteerinen puoli

Esoteerisiksi luettavissa suuntauksissa on ollut halki historian niin seksuaalikielteisiä, kuin myös yltiöseksuaalisia suuntauksia. Gnostilaisista suuntauksista löytyy molempia esimerkkejä. Perustelut saattoivat olla samasta lähtökohdasta peräisin, mutta niistä vedetyt johtopäätökset johtivat vastakkaisiin sovellutuksiin. Gnostilainen lähtökohta oli yleisesti Hengen todellisuuden korostaminen materiaalisen maailman illusoriseen luonteeseen nähden. Koska materian ajateltiin olevan illuusiota ja turhaa, saattoi siihen suhtautuminen aiheuttaa äärimmäisiä toimia. Samanlaisia vastakkaisia koulukuntia löytyy itämaispohjaisista järjestelmistä. Tantriset koulukunnat ovat seksuaalisuuteen pohjautuvista järjestelmistä tunnetuimpia. Teosofispohjaisissa näkemyksissä voi olla mukana tavoite aseksuaalisesta tilasta, kuten esimerkiksi Pekka Ervast ajatteli. Vaikka tavoite voi olla ajateltu monen jälleensyntymän aikana saavutettavaksi, voi etsijä haluta nopeuttaa kehitystään välittömästi, arvatenkin huonoin tuloksin.

Ääripäisistä sovellutuksista en voi sanoa muuta, kuin että kukin etsiköön totuutta valitsemallaan tavalla ja pitäköön sen mikä kestää. Yksilölle luontevin vaihtoehto toimia on useimmiten oikein, kunhan taipumuksen toteuttamiseen ei sisälly kärsimystä itselle tai muille. Skeptisyys on paikallaan, kun yritetään valjastaa seksuaalisuus henkiseen kasvuun -  oli kyse pidättäytymisestä, askeesista tai seksuaalisuuden korostamisesta[10].

Esoteerisessa filosofiassa maskuliinisuus (aurinko) ja femiinisyys (kuu) voidaan nähdä vastakkaisina, toisiaan täydentävinä prinsiippeinä. Symbolisesti näiden prinsiippien yhtyminen täydentää monadin, jonka jälkeen monadi on androgyyni olento. Koska monadi on täydellistynyt ja kokonainen, on se vapautunut luonnon kiertokulusta ja siten aseksuaali[11]. Luonnollisesti tämä on hyvin runollinen ja symbolinen allegoria. Tämänkaltaiset symbolit voivat olla ongelmallisia eksoteerisissa yhteyksissä, kun huomioidaan epätasa-arvon toteutuminen historiassa ja nykypäivänä. Symbolisia ja allegorisia merkityksiä ei ole yleensä mahdollista tai suotavaa soveltaa käytännön elämään. Tämänkaltaisten väärinymmärrysten välttäminen on yksi syy, miksi ero eksoterian ja esoterian välillä on perusteltu; jos tämänkaltaiset arvostelmat miehen ja naisen asemasta siirretään sellaisenaan reaalitodellisuuteen, syntyy vääjäämättä epätasa-arvoinen asetelma.

____________

[1] Tarkemmin aiheesta: Tommi Paalasen tuore väitöskirja Vapaus ja seksuaalisuus : Tutkielmia liberaalista etiikasta
[2] Vahingoittamisen periaatteessa poikkeuksena seksuaalisuuden muodot (esim. bdsm), joissa tästä poiketaan sovitusti ja yhteisymmärryksessä

[3] Noin puolet ihmisistä tavoittelee pitkää suhdetta, ja puolet lyhyitä suhteita

[4] Moniavioisuus ja yksiavioisuus. Tosiasiallisesti suomessa (avio)erot ovat yleisiä, suhteissa on lapsia ja suhteiden jälkeen muodostetaan uusia suhteita. Uusioperhejärjestelyt muodostavat laajojakin suhdeverkostoja. Uusioperheessä eronneiden vanhempien suhteet voivat olla kuitenkin tulehtuneet, joten millä perusteella toimiva polysuhde on huonompi, kuin huonosti toimiva uusioperhe (tai perinteinen monoperhe)?

[5] Loppujen lopuksi jokaisen (pari)suhteen säännöt on erikseen määriteltävä. Toisessa suhteessa vastakkaisen sukupuolen kohtaaminen yksityisesti ei ole ok, skaalan vastakkaisessa päässä suhteen ulkopuoliset suhteet on ok. Lopunperin pettämistä on ainoastaan parisuhteen sisällä erikseen määritellyn sopimuksen rikkominen. Silti erilaisia arvioita toisten toiminnasta tehdään, vaikka nämä määritellyt sopimukset eivät ole tiedossa.

[6] Porn up, rape down, Anthony D’Amato
[7] Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". -1.Kor 6:16
[8] Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" ... Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä"... Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee". -Joh 8:3-11

[9] Vaikka länsimaat sekularisoutuvat, maailma uskonnollistuu väestönkasvun myötä. Esim. Kristinuskon kannattajien painopiste tulee siirtymään Saharan eteläpuoleiselle alueelle.

[10] Ajatus pätee myös mm. ravintoon, päihteisiin, liikuntaan ym. välineellisten metodien kautta tavoiteltavaan henkiseen kasvuun. Epäilemättä mainittujen asioiden kanssa toimiminen suunnitelmallisesti (tai vähemmän suunnitelmallisesti) voi edesauttaa (tai haitata) yleistä hyvinvointia, ja vaikuttaa sitä kautta henkiseen kasvuun, mutta se on maalaisjärjelläkin ymmärrettävä asia.

[11] Jungilaisittain on kyse animan ja animuksen liitosta.   
Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. -Matt 22:30.  
Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä; mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. ... Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä. Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin. Mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. -1.Kor 7:1-9.
Tämänkaltaisen ajattelutavan kirjaimellinen tulkinta on johtanut aseksuaalisuuden ja asketismin tavoitteluun niin eksoteerisissä, kuin esoteerisissäkin tulkinnoissa erilaisin perusteluin. Mm. harhaoppiseksi syytetty kirkkoisä Origenes kastroi itsensä.

Havaintoja

Paremman puutteessa kommentoin muutamia ajankohtaisia ilmiöitä.

Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo julkaisi uuden Faust-teemaisen levyn. Kärpäset-videolla nähdään ulostamista ja muutenkin rappiollista ulosantoa, joka on kuitenkin artistin tuntien tuttua Joosea. Vanhoillisen maailmankatsomuksen kannalta hänen tyylinsä voi kuitenkin vaikuttaa ristiriitaiselta [1]. Tämänkaltaisella ilmaisulla on kuitenkin herätystaustaisessa kristillisyydessä pitkät perinteet. Roisi ulosanto yhdistettynä tinkimättömään idealismiin luo yhtäläisen mielikuvan Lestadiuksen kielenkäyttöön [2]. Lestadiuksella oli käytössään periaatteessa sama kirosanojen repertuaari, kuin mitä "suruttomienkin" sanastossa oli. Tämän kaltainen irtiotto sovinnaisesta kanssakäynnin tavasta  luo esittäjälle uskottavuutta tietyissä piireissä (Lestadiuksen kielenkäytöstä tehtiin useita kanteita tuomiokapituliin).

Luther-säätiön piispa maalautti itsestään muotokuvan [3]. Taiteilijan valinta herätti keskustelua, koska taiteilijan moderni ote oli perinteiseltä kannalta haastava. Omasta mielestäni teoksen (ja sen laatijan) valinta on mielenkiintoinen ja onnistunut. Taiteilijaa valittaessa ei ole oleellista ainoastaan muotokuvan lopullinen tulos, vaan myös käytetyn taiteilijan muu tuotanto on tärkeässä osassa. Olin henkilökohtaisesti yllättynyt taiteilijavalinnasta, koska käsitykseni Luther-säätiöstä puoltaisi traditionaalisempaa lähestymistä. Suosittelen katsastamaan Ville Löppösen maalauksia hänen kotisivuiltaan [4].

Anu Silferbergin Nyt-liitten tekstissä Mitä ajattelin tänään - poliittista yksityisesti on käsitteellinen virhe: "Usko on yksityinen asia" ja "uskontohan juuri on yhteiskunnallista ja jaettua" on tekstistä lainattuna aivan oikein, mutta kirjoittaja samaan hengenvetoon sekoittaa uskon ja uskonnon keskenään [5]. On välttämätöntä tehdä ero henkilökohtaisen uskon ja uskonnon välillä. Jos satunnainen suomalainen kertoo olevansa kristitty, on uskonnon sovellutus hänen omassa elämässään tältä pohjalta vielä täysin auki (vrt. jakauma körtistä katolilaiseen ja ääripäässään tavalliseen tapaluterilaiseen agnostikkoon).

Jotkut uskovat sekoittavat samoja käsitteitä hieman toisella tavalla, johon olen ottanut kantaa aiemmin [6].

_____________________

[1] Kirkkoherra hyllytti artistin Pop-messusta

[2] L. L. Laestadius nettipostilla

[3] Piispa Matti Väisäsestä muotokuva

Piispa löytää löppösen töistä erotiikkaa syvemmän sanoman

[4] Ville Löppösen kotisivut

[5] Mitä ajattelin tänään: Poliittista yksityisesti

[6] Usko vs. uskonto?

Uskontokritiikin kritiikki

Albrecht Dürer, Melancholia I, 1514.

Laadin lyhyen vastineen Aamulehdessä julkaistulle Jerry Coynen uskontokritiikille. Nykyajan skeptiselle ateismille on tyypillistä hyökätä uskonnollisen ajattelun karkeimpia virheitä vastaan, ja antaa samalla ymmärtää että ongelma on yhteinen kaikelle hengelliselle ajattelulle. Kritiikki sinänsä on perusteltua, mutta se on epärehellistä ja epätarkkaa niputtaessaan yksittäiset havainnot kaikenlaisen uskonnollisuuden ongelmaksi.

 1 Uskonto on ongelma.

”Olen hieman pettynyt siitä, että pelkkä tosiasioiden esittäminen ei riitä silloin, kun evoluutioteoria on ristiriidassa ihmisten ennalta omaksutun uskonnollisen maailmankatsomuksen kanssa. Suuri osa yhdysvaltalaiskouluista tekee varsin hyvää työtä biologian opetuksessa. Mielestäni uskonto, ei tietämättömyys, on tässä se todellinen ongelma. Siksi olen ryhtynyt myös uskontokriitikoksi.”

Ongelma on tarkemmin määriteltynä valmiiden mallien kyseenalaistamattomuudessa. Tieteen uusimpien havaintojen sulauttaminen myyttisten eettismoraalisten konstruktioiden osaksi ei ole itsessään ongelma. Argumentin kritiikki rakentaa kuitenkin virheellisesti sillan yksittäisen epäkohtien kautta kaikkien uskontojen kritisoimiseksi. Uskontokritiikin sijaan hedelmällisempää olisi tehostaa kriittistä ajattelua ylipäänsä siellä missä sitä puuttuu.

2 Uskonto ei löydä totuutta.

”Ihmiset vihaavat aina toisiaan etnisen taustan tai maantieteen vuoksi, mutta uskonto on yksi maailman suurista erottelevista voimista. Uskonnot eivät voi löytää totuutta, koska ne esittävät yhteensopimattomia väitteitä, joista parhaimmillaan yksi voi pitää paikkansa. Mielestäni kaikki ovat väärässä.”

Väite on totta eksoteerisessa mielessä, koska uskonnot nivoutuvat kiinteästi kulttuurisiin kehitystarinoihin. Kuitenkin esoteeriselta kannalta kaikkki uskonnot todistavat samasta: ihmisen tahdosta nähdä se, mitä silmillä ei voi nähdä ja nousta sinne minne vain Henki voi nousta. Uskontojen hajanainen kuvakieli ja aikaan sidottu symboliikka asettaa toki haasteensa uskontojen yhteisen sanoman löytämiseksi, varsinkin kun jo uskontojen sisällä olevat tulkinnat eroavat suuresti toisistaan.  

Toisaalta jos totuudella tarkoitetaan absoluuttista totuutta, voidaan väite laajentaa koskemaan kaikkea ihmisen hahmottamaa tiedon metodologiaa, oli se miten tieteellistä tahansa. Käsittääkseni kaikki tieteelliset metodit tiedostavat toimivansa saman hermeneuttisen kehän lainalaisuuksien mukaan, jolloin uskonnon rajoittuneisuus ei ole itsessään mikään erityisongelma. Näin ollen kriitikon olisi otsikon mukaan tunnustettava myös, ettei tiede löydä totuutta. Inhimmilliset pyrinnöt etsiä totuutta vain lähestyvät sitä.

3 Totuuteen on vain yksi tie.

”Tiede, laajasti määriteltynä empiiristen havaintojen ja järkeilyn yhdistelmä. Richard Feynmania lainatakseni tiede on paras tapa olla huijaamatta itseämme. 

Uskonto taas on paras itsensä huijaamisen tapa: ihmiset tietävät, mitä haluavat uskoa. Yleensä se opetetaan jo vanhempien toimesta, ja sen jälkeen ihmiset vakuuttavat itselleen sen olevan totta. Ja kun tämä askel on otettu, voidaan omaa totuutta alkaa syöttää muille ihmisille. Pakkosyöttö, ei usko itse, on uskonnon perimmäinen ongelma.”

Tiede ei itsessään määritä, miten löydettyyn totuuteen pitäisi suhtautua. Niinpä yllä mainitun perusteella "tieteellinen ihminen" voi valita moraaliseksi pohjakseen mitä tahansa sosiaalidarwinismin ja humanismin väliltä. Tämä ei riitä, ihmisessä on psyykkis-materialistisen ulottuvuuden lisäksi hengellinen ulottuvuus, johon tiede ei ylety. On mahdotonta rakentaa maailmankatsomus pelkän tieteellisen datan varaan. 

Allekirjoitan kritiikistä loppulauseen, mutta jälleen kerran yksittäisestä väistettävissä olevasta ongelmasta vedetään turhan laajoja linjauksia. Päinvastoin kun kirjoittaja, väitän itse että totuuteen on monta tietä. Ylipäänsä yhden tien kannattajat kalskahtavat fundamentalisteilta, eikä asiaa korjaa se että kirjoittaja on tiedemies.

4 Tiedekään ei tiedä kaikkea, mutta siitä viis.

”En usko, että koskaan tiedämme miten elämä sai alkunsa. Voimme toistaa sen laboratoriossa, mutta emme olleet paikalla silminnäkijöinä. Mutta väite siitä, että jumala oli kaiken takana, koska emme ymmärrä elämän syntyä... se on aivan sama kuin väittäisi elämän synnyttäjäksi menninkäistä, örkkiä tai lohikäärmettä. 

Väite siitä, että joku jota ei ole olemassa, selittäisi tuntemattoman, ei ole toiminut tieteen historiassa, ja mielestäni se on myös filosofisesti järjetöntä.”

Jumalaa ei tarvita paikkaamaan kykenemättömyyttämme ymmärtää maailman syntyä. Päinvastoin, Absoluutin tunnustaminen selittää tieteen selittämien mekanismien taustalla vaikuttavia voimia. Näin ollen usko Jumalaan täydentää sitä tietoa, minkä tiede tuottaa. Mikäli (ja kun) Jumala on tieteelle (tai tiedemiehille) ongelma, ei maailman syntyä ole hengelliseltä kannalta mitään ongelmaa tutkia huomioimatta sitä.

5 Uskontokritiikki ei ole vain taistelua evoluutioteorian puolesta.

”Evoluutio on ammattini, mutta sen hyväksyminen ei ole niin tärkeää kuin esimerkiksi afgaanityttöjen oikeus käydä koulua ilman, että joku heittää happoa naamalle.”

Tottakai toisten vahingoittamista uskonnon varjolla tulee vastustaa. Samoin tulee vastustaa ateististen järjestelmien väkivaltaa. Ideologia sorron taustalla voi olla mikä tahansa.

6 Suora uskontokritiikki ei ole ainoa keino.

”Uskonnollisuuden ja sosiaaliturvan välillä on merkittävä korrelaatio. Eräs uskonnollisuuden syy on ihmisten turvattomuuden tunne; silloin on helpompi kääntyä taivaallisen huolenpitäjän puoleen. 

Kun puhun halusta päästä eroon uskonnoista... no joo, mutta siihen on erilaisia keinoja. Voi kirjoittaa kirjan kuten Christopher Hitchens ja Richard Dawkins, mutta voi myös parantaa yhteiskuntaa niin, että tarve uskonnoille vähenee. Tämä on vaihtoehtoinen, vähemmän kova tapa.”

Mikäli uskonnollisuus korreloi turvattomuuden kanssa, on motiivi hengelliseen edistykseen sinänsä itsekästä (vaikka ymmärrettävää). Yhteiskunnan parantamisen tarpeellisuuden myöntää toki uskonnollisetkin ihmiset, joten tässä olisi kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä, toisin kuin erilaisten näkemysten välisellä debaatilla aiheutettu eripura. Viimeaikoina julkisuudessa toteutettujen ateististen ja uskonnollisten kampanjoiden varat voisi kaikin mokomin sijoittaa hyväntekeväisyyteen.

7 ”Militantti ateismi” on hämäystä.

”Viisi vuotta sitten amerikkalaisilta kysyttiin, mitä he tekisivät jos joku tieteen toteennäyttämä asia olisi ristiriidassa heidän uskontonsa kanssa. 64 prosenttia sanoi, ettei uskoisi faktaa.

Mielipiteeni on, että uskonto on ongelma, mutta todisteet tukevat mielipidettäni. Militantti us on taas leima, jolla väheksytään ateisteja. Ei demokraattipuolueen kritisoijia kutsuta militanteiksi republikaaneiksi.”

Epäilemättä noiden 64 prosentin mielipide on heikosti perusteltavissa. Silti edustamastani lähtökohdasta käsin sekä tekstissä kritisoitu uskonnollisuus sekä tekstin kirjoittajan ateismi ovat ”militantteja”, mikäli tällä tarkoitetaan taistelevaa asennetta maailmankatsomusten välillä.

8 Tieteen ja uskonnon ristiriita on todellisuutta.

”Ainoa tapa olla älyllisesti rehellinen uskovainen tiedemies on olla uskomatta mihinkään uskontoon, joka edellyttää jumalolentoa. Erityisesti sellaista jumalolentoa, joka joko loi maailmankaikkeuden tai toimii universumissa nykyhetkellä. Tämä sulkee pois melkeinpä kaikki uskonnot.

Oman määritelmäni mukaan tiede sulkee pois kaiken uskon jumaluuteen tai yliluonnollisiin voimiin, eikä itsensä vakavasti ottava tiedemies voi hyväksyä tuollaisia asioita ilman todisteita. Eikä niitä todisteita ole.”

Tieteen ja uskonnon ristiriita voi vaikuttaa yksilön maailmankatsomuksessa monin tavoin. On myös mahdollista sovittaa nämä keskenään. Itselleni jää epäselväksi, millä tavalla tiedemies on kykenemätön tekemään työtään uskoessaan Jumalaan (siis jos ongelma pidetään vakaumuksen tasolla, eikä lasketa lukuun tiedon manipulointia tai muuta epätieteellistä toimintaa)?

9 Kritiikki on hyödyllistä.

”Sanotaan, että uskonto on tullut jäädäkseen, mutta Länsi-Eurooppa oli aiemmin paljon nykyistä uskonnollisempi, ja asiat ovat näissä maissa tästä syystä nyt paremmin. Jopa Yhdysvalloissa sekularismi on kasvussa.

Ilman jumalia voi selvästikin olla hyvä ihminen, kuten moni ruotsalainen tai suomalainen.

Uskonnon kiihkomielisimmät muodot kuten militantti islam eivät väisty helpolla. Mutta en kritisoisi uskontoa jos pitäisin toimintaani hyödyttömänä.

Näkemystäni voidaan pitää tylynä, mutta ei ole minun vikani, että ihmiset eivät kestä uskonsa arvostelua. Tiedemiehenä en ymmärrä ajatusta, jonka mukaan joitakin asioita ei sovi kritisoida.”

Kaikkea pitää voida –ja tulee- arvostella.

Lähde: Uskonto on paras itsensä huijaamisen tapa, Mikko Pulliaisen artikkeli Aamulehdessä 18.10.2011 Jerry Conen uskontokritiikistä

Politiikka

Kuvassa budapestiläisen kirkon muistomerkki heidän kokemistaan poliittisista vainoista. Mikäli  sama teos olisi näytteillä neutraalissa tilassa, voisi siitä syntyä toisenlaisia assosiaatioita, kun huomioidaan kirkon itsensä toteuttamat toisinajattelijoiden vainot.

Vaikka kaikki inhimillinen sisältyy etsijän kokemuspiiriin, olen päättänyt jättää poliittisen aspektin pois teksteistäni. Tässä muutamia syitä.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Koska politiikka on käytännöllisellä arjen tasolla tapahtuvaa toimintaa, ei se ole erityisen keskeisessä asemassa yksilön kehityksen kannalta. Kollektiivinen askensio menetelmänä on toki mahdollinen, mutta yksilön henkilökohtainen kehitys on dynaamisempaa kuin joukkoon sitoutunut kehitys. Tämä ei tarkoita eristäytymisen ihanteen korostamista, vaan päinvastoin vuorovaikutus  ihmisten välillä mahdollistaa useimmissa tapauksissa täydemmän ihmisyyden toteuttamisen kuin erakkona olisi mahdollista. Varsinainen kysymys politiikan vaikutuksesta kehitykseen on kuitenkin toinen asia. Poliittinen ympäristö voi toki edesauttaa tai vaikeuttaa yksilön sekä yhteisön askensiota, mutta esoteerikkona on periaatteessa yhdentekevää, minkälainen yhteiskunnallinen ympäristö on (haasteiden määrä ja laatu vain vaihtelevat). Toki ajattelunvapautta rajoittava ilmapiiri asettaa käytännöllisiä haasteita Tiellä kulkemiselle.

Poliittiset aatteet ovat uskontojen lailla abstraktioita. Tämä ei ole ongelma niin kauan, kun asian laita tiedostetaan. Molemmilla mainituilla abstraktioilla on kuitenkin  taipumus ottaa yksilöjä ja massoja hallintaansa. Samoin kuin uskontojen dogmit, on puolueiden aatteelliset linjat melko kiveen hakattuja kokonaisuuksia. Samaistumalla tiettyyn uskontoon tai puolueeseen ihminen alkaa huomaamattaan  sulauttamaan aatetta itseensä. Riippuen ihmisen kehityksen asteesta, tällä voi olla joko kehittävä tai taannuttava vaikutus. Poliittiset ideologiat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti –johtuen niiden käytännöllismaterialistisesta funktiosta- vain karkeasti ihmisen hengellistä olemusta kohottavia (elleivät jopa taannuttavia).

Poliittiset puolueet ovat omiaan kasvattamaan muuria ihmisten välille. Silloinkin kun poliittinen ohjelma väittää ajavansa ihmisten yhteyden edistämistä, asettuu aatteen polaarinen vastakohta viholliseksi, joka sulkeutuu aatteen ulkopuolelle. Kun ihmiset julistavat jotain poliittista agendaa, ottavat he itseensä leiman, joka määrittää rajan ”meidän” ja ”niiden” välillä. Tämä on ongelmallista erityisesti, kun tajuamme poliittisten ideologioiden (uskontoon rinnastettavan) dogmaattisen luonteen. Lakkaamme näkemästä ihmisen ihmisenä, ja näemme hänet leiman kautta. Poliittisesti aktiivisen ihmisen vaikutelma toisesta värittyy välittömästi hänen saatuaan tietää toisen poliittisen vakaumuksen. Tällainen ennakkoluuloisuus on hengelliseltä kannalta erehdys. Oman ideologian väistämätöntä epätäydellisyyttä ei tunnusteta, vaan pyörä pyörii oman erinomaisuuden ja toisten huonommuuden korostamisen pyörässä. Tämä on eettisesti kestämätöntä, vaikkakin välineellisesti perusteltavissa.

Korostan lopuksi, että tarkoitukseni ei ole vastustaa poliittisia järjestelmiä, vaan korostaa niiden ongelmallisuutta yksilön (ja miksei yhteisönkin) askension kannalta. Arjen tasolla politiikka on välttämätöntä ja tarpeellista. En myöskään väitä, etteikö esoteerikko voisi olla poliittisesti aktiivinen henkilö.

Kuten lukija on ehkä havainnut, olen välttänyt mainitsemasta poliittisten suuntausten, puolueiden ja poliitikkojen nimiä. Samoin olen välttänyt ajankohtaisten ilmiöiden linkittämistä aiheeseen. Toivon mahdollisten kommenttien noudattavan samaa linjaa: tarkoitus on edelleen välttää poliittista keskustelua, kuitenkin yleinen politiikan suhteen pohtiminen maailmankatsomukseen nähden on tarpeellista.

/\=\/

Video on vanha (1977), mutta se herätti ainakin omallla kohdallani ajatuksia mittasuhteiden käsittämättömyydestä universumissamme. Niin ylhäällä kuin alhaalla -aksiooma saa myös vahvistusta.

Huumori

Teksti on ollut useamman kuukauden "viimeistelyä vailla" -julkaisen sen nyt sellaisenaan jottei asia jää homehtumaan.

Kahlasin tätä tekstiä varten uskonnollisia Fingerpori-sarjakuvan strippejä. Seuraavana aamuna lehdessä oli sarjakuvan tekijän haastattelu, jossa hän kertoi saaneensa uhkailuja joutumasta viimeisellä tuomiolla helvettiin. Mitä tekemistä huumorilla on helvettiin joutumisen kanssa?

Huumori on yksi ihmisenä olemisen – väitän - tärkeimmistä ulottuvuuksista. Huumori toimii myös koettimena omalle kypsyydellemme. Mielestäni ihmisen pitää voida nauraa itselleen ja aatteilleen. Huumorintaju näissä asioissa ei tarkoita sitä, että samalla luopuisimme arvoistamme. Optimismi ja terve itsetunto ei järky siitä, että omat näkemykset asetetaan humoristiseen valoon.

Lännessä toleranssi uskontoa pilkkaavaa huumoria kohtaan on kasvanut sekularismin myötä. Suomen laissa on vielä kuitenkin olemassa jumalanpilkkapykälä. Islam on tässä suhteessa kristinuskoa suvaitsemattomammalla näkökannalla. Muhammed-pilakuvien tekijä joutuu elämään päivittäisessä kuolemanpelossa.  

Huumorin luojana on eettisesti väärin loukata ketään tarkoituksella. Ymmärrän huumorin merkityksen tabujen ja dogmien kyseenalaistavassa aspektissa, mutta huumorin käytöllä on myös häilyvä raja henkiseen väkivaltaan. Kuitenkin huumorilla on totuuden torven asema tabuihin. Rasistiset, seksuaaliset ja uskonnolliset vitsit kartoittavat niitä alueita, jotka ovat ihmiselle lopunperin herkkiä ja tärkeitä alueita. Muhammed-pilakuvien ja Fingerpori-sarjakuvien tekijöillä on siten tärkeä yhteiskunnallinen merkitys kielletyn ja hyväksymättömyyden rajojen tulkitsijoina. Tekijä ei itse määritä noita rajoja, vaan ulkopuoliset reaktiot näyttävät missä toleranssi loppuu.

___________________________
Uskonnollisia Fingerporeja:
http://www.hs.fi/fingerpori/1135250295978
http://www.hs.fi/fingerpori/1135249916913

http://www.hs.fi/fingerpori/1135248769893
http://www.hs.fi/fingerpori/1135247339248
http://www.hs.fi/fingerpori/1135242785716
http://www.hs.fi/fingerpori/1135241727663
http://www.hs.fi/fingerpori/1135236850260
http://www.hs.fi/fingerpori/1135231649087
http://www.hs.fi/fingerpori/1135231648834
http://www.hs.fi/fingerpori/1135252655674
http://www.hs.fi/fingerpori/1135231648153

Tieteen ja uskonnon välinen kuilu

Stephen Hawkingin viimeisimmät lausunnot uskonnon turhuudesta nostavat jälleen esiin kuilun uskonnon ja tieteellisen maailmankuvan välillä. Keskusteluissa vastakkaiset näkemykset polarisoituvat, eikä yhteistä kieltä näytä syntyvän. Hawkingin uusin väite on, ettei maailmankaikkeuden syntyyn tarvita Jumalaa, koska maailmankaikkeuksia syntyy kvanttimekaniikan ja painovoiman lakien mukaan spontaanisti tyhjästä. Uskovaiset taas väittävät, ettei Hawking voi tietää väittämiensä todenperäisyyttä, ja vetoavat äärimmillään Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan luomisesta. Analysoimatta sen enempää erilaisia variaatioita näkemysten välillä esitän oman tulkintani asiasta.

Mielestäni Hawking voi olla täysin oikeassa materiaalisissa faktoissa, mutta hänen esittämänsä faktat eivät automaattisesti tarkoita, ettei Jumalaa tai hengellistä todellisuutta olisi olemassa. Omalta puoleltaan uskovaiset ovat yksisilmäisiä hyljätessään tieteen tiedon. Molemmissa näkemyksissä perimmäinen todellisuus jää arvoitukseksi: tiede selittää kaiken luonnonlaeilla, joiden synty jää kuitenkin selvittämättä, ja uskonnon väite Jumalan olemassaolosta jättää Jumalaa edeltävän ajan vastaavalla tavalla arvoitukseksi. Tiede selittää, että luonnonlait ovat olleet aina olemassa, ja uskonto selittää Jumalan olleen aina olemassa. Omasta mielestäni luonnon lait ovat kuitenkin Jumalan luomat, jolloin ainoa arvoitus jää itse Absoluuttiin. Luonnonlait ovat Jumalan valmistamat työkalut maailman luomiseksi.

Uskovien ja ateistien on hyvä tunnustaa, ettei usko (tai uskomattomuus) kuulu jokaiselle. Ateistille Jumalan olemassaolemattomuus voi olla yhtä selvä asia kuin uskovalle Jumalan olemassaolo. Molemmissa selitysmalleissa perimmäinen selitys on yhtälailla "perimmäinen totuus", joka voidaan kyseenalaistaa. Vastaavaa ongelmaa totuuksien olemuksesta ei "Suuressa Tieteessä" ole -tai pitäisi olla. Muinainen tieto ja viimeisin tieto pitäisi olla alati yhdistettävissä. Omien selitysmallien hellimisen sijaan pitäisi rakastaa vain totuutta.

Elton Johnin Jeesus

Olen vilpittömän imarreltu nimimerkki Gnostikon mainittua blogini HS:n Elton John uskoo Jeesuksen olleen homo - uutisen kommenttipalstalla[1]. Turhalta vaikuttavasta uutisesta huolimatta Gnostikko avaa onnistuneesti Tietä argumenteillaan. Päätin siis itsekin kirjoittaa aiheesta.

Nähdessäni uutisen ensimmäistä kertaa heräsi kysymys, mitkä ovat uutisen julkaisukriteerit? Kuitenkin keskustelua luettuani huomasin, että asia herättää mielenkiintoisia ärsykkeitä, jotka näin hengelliseltä kannalta ovat aina tervetulleita. HS:n heikkotasoisena pidetty keskusteluympäristö ei ole välttämättä mitään parasta kasvumaata, mutta toisaalta verkkosivujen lukijamäärä lienee kohtuullinen. Otetaan asia miten tahansa vastaan, on hyvä tiedostaa, että Helmeä ei aleta halveksia, vaikka se viskattaisiin mutaan, eikä siitä tule arvokkaampi, vaikka se voideltaisiin balsamilla. Se on omistajalleen aina yhtä arvokas. Samoin Jumalan lapset, missä he sitten ovatkin, ovat arvokkaita Isälleen (Fil. Ev. 48).

Itse mietin uutisen pohjalta, miten tarkoitushakuisesti ihmiset omivatkaan Jeesuksen. Toiselle Jeesus on poliittinen anarkisti-kommunisti, toiselle inhimillisen vapausaatteen esitaistelija, kolmannelle guru ja neljännelle fundamentalistisen uskonnon keulakuva. Oman ryhmänsä muodostavat skeptikot ja ateistit, jotka mielellään kieltävät Jeesuksen myös historiallisena henkilönä. Ei siis ole yllätys, että seksuaalisesti neutraallisti Raamatussa kuvattu Jeesus on homon tulkitsemana homo. Totuuteen pitää pyrkiä, mutta on toisaalta perusteltua välillä nähdä asioita tietystä näkökulmasta, joka ei ole välttämättä ulkopuolelta katsottuna ymmärrettävä[2]. Varmaankin Elton John näkee Jeesuksessa syrjittyä ymmärtävän puolustajan[3].

Oma mielipiteeni on, että Jeesus oli aseksuaali, kuten monien uskontojen seksuaalietiikka määrittää korkeimman ihanteensa[4]. Paavalin mukaan yksin eläminen on lahja[5]. Tämä on taas esimerkiksi katolisen kirkon skandaalikohujen siivittämänä kääntynyt omituiseen valoon: naimattomuusvalan vannoneet papit ovat kärynneet pedofiliasta. Niin, ei seksuaalisuus häviä kieltämällä. Tukahdutetut tarpeet voivat purkautua perversioina. Olemme kaikki taipumustemme mukaan enemmän tai vähemmän seksuaalisia olentoja.

Oikotietä seksuaalisuuden voittamiseen ei ole, vaikka esimerkiksi Origenes kastroi itsensä. Toki kastraatio takaa seksuaalisuudesta vapaan työrauhan hengellisellä rintamalla, mutta samalla herää kysymys, mikä vastus silloin kuvitellaan voitettavan? Ei hengellistä saavuteta tuhoamalla materiaalinen. Kastraatio on vain kehitystehtävän lykkäämistä tulevaisuuteen.

Lopuksi vielä: ihmisen seksuaalisella suuntautumisella ei ole ratkaisevan suurta merkitystä Tiellä[6]. Toki halveksittuun vähemmistöön kuuluminen aiheuttaa elämään omat vaikeutensa. Yleensä ongelmien aiheuttajia ovat ne heterokivittäjät, jotka pönkittävät omaa onnistumistaan edes yhdessä asiassa (vähän kuin synnynnäisesti rikas halveksisi synnynnäisesti köyhää). Heittäkööt tuomitsijat kivensä, mutta muistakoot samalla, että samat kivet tulevat osumaan vielä heihin itseensä. Samoin sorretut muistakoot, etteivät katkeroidu.
_______________________________
[1] http://www.hs.fi/keskustelu/Elton+John+uskoo+Jeesuksen+olleen+homo/thread.jspa?threadID=230137&tstart=0&sourceStart=40&start=60

[2] Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'… …Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. –Matt 25:34-36, 40

[3] Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. –Joh 10:11

[4] Yksin eläjä on vapaa rakastamaan kaikkia yhtäläisesti, toisin kuin perheellinen rakastaa aina enemmän perhettään kuin muita. Samoin yksin elävä voi keskittyä henkisiin pyrkimyksiin sillä ajalla, minkä perheellinen käyttää perheen hyväksi.

[5] Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. -1. Kor 7:7-9

[6] Epäilemättä seksuaalisella suuntauksella on merkitys Tiellä, kuten Gnostikko kommenteissaan mainitsee. Itse en ole perehtynyt asiaan vastaavalla tarkkuudella, joten lähestyn asiaa hieman yleisemmältä kannalta.

Universumin syklisyys

Uusimman Tieteen Kuvalehden artikkeli palauttaa maailmankaikkeuden syklisyyden uudelleen relevantiksi teoriaksi. Noin 10 vuotta sitten teorioita maailmankaikkeuden syklisyydestä ja kertakaikkisuudesta pidettiin suunnilleen yhtä mahdollisina. Teoria singulariteetistä syntyneestä loputtomiin laajentuvasta maailmankaikkeudesta voitti syklisen näkemyksen, mutta nykyisin teoria syklisyydestä alkaa saada uudelleen kannatusta. Syklisen maailmankaikkeuden idea vaikuttaa todennäköisemmältä, koska singulariteetistä syntynyttä maailmankaikkeutta on alettu pitää mahdottomana. Avaruuden taustakohinasta saattaa löytyä viitteitä aiemmasta maailmankaikkeudesta. Uuden teorian mukaan osia aiemman maailmankaikkeuden ominaisuuksista siirtyy seuraavaan.

Teoria universumin syklisyydestähän ei ole uusi, vaan ainakin hindulaisuudessa se tunnetaan 4000 vuoden takaa. Myös skandinaavisen mytologian maailmankuva on syklinen (ks. kirjoitukseni Odin & sen kommentit).

Kuvassa toinen versio aiemmassa tekstissä kuvatusta Tursaansydämestä.
Tieteen Kuvalehden artikkeli numerossa 10/2009

Reformien ketju

Uskonnoissa ja ideologioissa näyttää toistuvan eräänlainen aaltoliike. Alussa on vakiintunut oppi tai järjestelmä. Tämän järjestelmän vaikutuspiirissä kasvaa valistunut yksilö, joka on tyytymätön vallitsevaan ympäristöön. Kyvykkyyden ja vahvan näkemyksensä avulla tällainen vaikuttaja reformoi väljähtyneen järjestelmän. Reformointi voi koostua uusien näkemysten yhdistämisestä vanhaan, joka tarkoittaa uuden järjestelmän syntymistä tai vanhan järjestelmän elävöittämistä tuoreella tavalla. Ajanmyötä, monesti jo heti reformoijan kuoleman jälkeen alkaa järjestelmän ihmisistä koostuvan liikkeen hajoaminen: seuraajat pyrkivät järjestämään liikkeen valtahierarkian varsinaisen perustajan poistuttua. Joskus seuraajat eivät pääse tässä vaiheessa kuitenkaan yksimielisyyteen siitä, mikä oli liikkeen perustajan ajatus kaikissa myöhemmin ilmi tulevissa asioissa. Inhimmillinen vallanhalu aiheuttaa myös perustajan poistuttua tyhjiön, joka ei voi pysyä tyhjänä. Vähitellen skismojen laannuttua liikkeen toiminta vakautuu. Kun konfliktit on saatu ratkottua ja toisinajattelijat on saatu poistettua, alkaa alunperin radikaali ja aidosta hengen palosta syntynyt liike elämään turvallista arkea, jossa alkuperäinen aate säilyy balsamoituna. Aika-ajoin liikkeessä havahtuu toisinajattelijoita, jotka helpommin kuin pystyvät muuttamaan vallitsevaa olotilaa siirtyvät liikkeestä pois itselleen paremmin sopivaan. Välillä syntyy uusia reformeja, uusia liikkeitä ja uusia uskontoja.

Esimerkkejä esittämästäni aaltoliikkeestä:
- Koko VT on tällaisen aaltoliikkeen sävyttämä. Aaltoliikkeen käänteentekevä henkilö on Jeesus, jonka radikaali reformi perusti kokonaan uuden uskonnon. Myöhemmin Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitetut kirjeet ja evankeliumit osoittavat, että hänen seuraajillaan oli eriäviä oppeja. Myöhemmin syntyneet kirkkokunnat ja niistä eriytyneet lahkot ovat näkyvin osoitus aaltoliikkeestä. On huomattava, että näitä reformeja syntyy päällekkäin. Esim. helluntaiherätys oli alunperin herätysliike ja vaihtoehto kansankirkolle, nyt helluntaiseurakunta on vakiintuneessa asemassa, ja siitä on irtautunut lukuisia karismaattisia seurakuntia.

- Buddha reformoi taikauskoistuneen hindulaisuuden. Koska hindulaisuudessa pääpaino näytti siirtyneen lukuisiin jumaliin, päätti Buddha poistaa koko jumalan käsitteen ja keskittää ihmisen pääpainon omaan kehitykseensä. Reformin tuloksena syntyi Buddhalaisuus.

-Teosofian perustaja H.P. Blavatsky teki merkittävän elämäntyön idän ja lännen esoteerisen perinteen yhdistämisessä sekä itämaisen uskonnon tuomisessa länteen. Teosofiasta tuli myös vastine sen ajan rationalismille, koska teosofia myönsi tieteen sen aikaiset ansiot. Teosofisia liikkeitä on nykyisin useita, mutta oma vaikutelmani on, että liike alkoi käymään tyhjäkäyntiä välittömästi HPB:n kuoltua. Uuden Salaisen opin kirjoittajaa ei ole löytynyt - henkilöä jolla löytyisi kompetenssia yhdistää nykyinen entistäkin pirstaloituneempi tiede ja entistäkin laajentuneempi tieto uskonnoista ja filosofioista. Sama ilmiö tapahtui suomessa Ervastin kuoltua: Ervastin perustama liike jatkaa vieläkin, liikkeestä eriytyneet Kristosofit jatkavat edelleen... siitä mihin kaikki jäi Ervastin kuoltua. Tietääkseni sekä Ervastin että Blavatskyn sisäiset esoteeriset ryhmät lakkasivat toimimasta heidän kuoltuaan, koska heille ei löytynyt kykeneviä jatkajia.

Esimerkkien valossa näyttää siltä, että kullakin aatteella on kulta-aikansa. Tämä on mielestäni luonnollista. Vain edistyneemmät voivat näyttää muille, mistä pitää kulkea. Suurelle osalle ihmisistä riittää, että löytää oman karsinan jossa olla vaivaamatta päätään liikaa vaivaavilla ajatuksilla. Tällaiselle karsinalle ja sen kaitsijoille jokainen uuden aatteen esittäjä on villitsijä ja uhka laumalle. Tähän liittyen Jeesus sanoi, ettei tullut tuomaan rauhaa vaan miekan, perheenjäsenet nousevat toisiaan vastaan hänen takiaan. Vertaus voi toteutua silloin, kun totuutta etsitään vakavasti. Vakava totuuden etsintä ohittaa nimittäin vallitsevat kulttuuriset ja uskonnolliset näkemykset.

Kaiken tämän opponoinnin, spekuloinnin, vastustamisen ja vallankumousten jatkumon rinnalla on syytä havaita kaikkien aatteiden ja reformien merkitys omassa viitekehyksessään: uskallan väittää, ettei mikään niistä ole tarkoituksessaan turha. Kaikessa on kuitenkin syytä tiedostaa vakaumusten tärkeys ihmiselle, niissä on olemassa vakavasti otettava fyysisenkin sodan mahdollisuus.

Vapaa ajattelu

Viimeaikoina itseäni on häirinnyt käsitteen "vapaa ajattelu" käyttö harhaanjohtavassa merkityksessä. Koska rajoittaminen sulkee pois vapauden, aiheuttaa termin käyttö sekaannusta. Epäkohta tulee esille erityisesti kahden järjestön kohdalla: Vapaa-ajattelijain Liitto ja Ruusu-risti.

Vapaa-ajattelijain Liitto
"Vapaa-ajattelijat edistävät uskonnotonta ja tieteellistä maailmankatsomusta. Aatteellisena järjestönä liitto tarkastelee uskontoa ja taikauskoa kriittisesti, ja pyrkii ajamaan uskonnottoman ja tieteellisen maailmankuvan niiden edelle."
Tarvitseeko nimen ja julkilausuman ristiriitaa enää enempää avata? Periaatteessa agnostikkojen ja ateistien etujärjestö väittää olevan vapaan(-)ajattelun järjestö, vaikka se sulkee deistiset näkemykset pois. Käytännössä kovan linjan vapaa-ajattelija pitää myös agnostismia huonompana näkemyksenä kuin ateismia, koska agnostikko epäröi jumala-kielteisyytensä loppuun viemistä. Voiko näin tiukasti määritelty näkemys olla millään kriteereillä "vapaata"? Järjestö leimaa vapaan(-)ajattelun "uskonnoista vapaaksi ajatteluksi". Tällä määritelmällä termi ei olekaan ristiriidassa nimen kanssa, mutta nimi pelkistettynä on harhaan johtava. Liiton nimen pitäisi olla siis "Uskonnoista vapaat ajattelijat".

Ruusu-Risti
"Ruusu-Risti on vapaan ajattelun pyhäkkö, jonka jäsenet etsivät totuuden ydintä, salaista jumalviisautta, mikä piilee kaikkien aikojen uskonnoissa, mytologioissa sekä filosofisissa ja tieteellisissä järjestelmissä."
Edellisen kolikon toinen puoli: vapaata ajattelua, joka sulkee ateismin ja agnostismin pois. Käytännössä kuitenkin järjestön toiminnasta saa hyvin vähän irti, jos ei hyväksy teosofisia periaatteita. Näin ollen järjestön idea vapaasta ajattelusta on ensivaikutelmaa rajatumpi. Totuudenmukaisempi kuvaus olisi "deistisen vapaan ajattelun pyhäkkö", tai ehkä vielä rajatummin "teosofisen vapaan ajattelun pyhäkkö".

Todellista vapaata ajattelua edustaa sanan varsinaisessa merkityksessä mielestäni parhaiten:
Suomen Unitaariuniversalistinen Seura
Wikipedian määritelmän mukaan "Unitaariuniversalismia ei aina luokitella uskonnoksi johtuen pyhien kirjoitusten, yhteisten uskontunnustusten ja yhteisten virallisten opinkappaleiden puutteesta. Liikkeen jäsenet voivat olla maailmankatsomukseltaan mitä tahansa. Universaaliunitaristeihin kuuluu ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä kristityiksi, juutalaisiksi, buddhalaisiksi, hinduiksi, pakanoiksi, ateisteiksi, agnostikoiksi ja humanisteiksi." Mikäli edellinen määritelmä toteutuu käytännössä, on kyseinen suuntaus kaikkein lähellä todellisen "vapaan ajattelun" ideaa.

On kokonaan toinen asia, onko vapaata ajattelua periaatteessa olemassa, jos ihmisen ideologia muodostuu hänen kokemustensa ja tietonsa pohjalta? En myöskään tällä kirjoituksella väitä, etteikö Vapaa-ajattelijoilla ja Ruusu-ristillä olisi tärkeä tehtävä omalla tehtäväkentällään, mutta kritisoin heidän käyttämäänsä vapaan ajattelun käsittettä, koska se ei varsinaisesti kuvaa kummankaan seuran todellisia näkemyksiä. Tämä ei ole myöskään unitaariuniversalistinen mainos, koska itselläni ei ole kosketuspintaa kyseiseen aatteeseen. Tarkoituksenani on ainoastaan ajaa termien mahdollisimman totuudenmukaista käyttöä.