Ihmisen solukko uusiutuu keskimäärin seitsemässä vuodessa. On
myös esitetty teorioita seitsemän vuoden mittaisista sykleistä ihmisen
psyykkisessä kehityksessä [1]. Yksi seitsemän vuoden sykli tulee päätökseen, kun
tämä blogi täyttää seitsemän vuotta.
Blogin rakenne on tuona aikana karistanut
kuollutta solukkoa ja luonut uutta. Itselleni on kuitenkin ilahduttavaa
havaita, että huolimatta ajoittaisesta tekstien harventamisesta, ulkoasujen
muokkauksesta ja vanhojen tekstien korjailuista blogi on kuitenkin säilyttänyt
punaisen langan. Perusta ei ole pettänyt, vaikka yksittäiset rakennuksen kivet
ovat voineetkin irrota tai hioutua sopiakseen paremmin rakennukseen. Vaikka
internetissä oleva blogi esittää – varsinkin tällaisessa anonyymissä mielessä –
melko vähän mitään reaaliseen maailmaan eksaktisti kiinnittyvää, heijastaa se
kuitenkin henkilökohtaisella tasolla myös omaa maailmankatsomuksellista
kehitystäni. Tämä kehitys on itselleni tämäntyyppisen blogin mielenkiintoisin
aspekti. Samalla tiedostan, miten kapean ja helposti harhaan johtavan
käsityksen teksteistäni voi pinnallisesti tai väärässä asiayhteydessä saada. Toivon vilpittömästi, ettei tekstini kannustaisi ketään taantumukselliselle kehityspolulle.
Seitsemäs vuosi on ollut hiljainen tekstien suhteen. Tämä
johtuu siitä, että olen saanut käsiteltyä melko tyhjentävän peruskysymysten
sarjan kuuden vuoden aikana. Vuosien saatossa tekstien taso on myös kehittynyt
samassa suhteessa kuin kynnys tekstien laatimiseen on kasvanut. Pidän tärkeänä,
ettei blogin tekemiseen liity pakottamista, joten en lupaa tästäkään eteenpäin
mitään tiettyä julkaisutiheyttä.
Prosessi kaikkien kohdalla edetköön, vaikka se ei aina
ulospäin näy.
_____________
[1] Katso tekstini 33.