Abortti

Tiedostan abortti-kysymyksen vahvan maailmankatsomuksellisen latauksen. Jos näin ei olisi, en myöskään kirjoittaisi siitä. Perustelen tässä, miksi abortti voidaan hyväksyä vain  äidin joutuessa synnytyksessä hengenvaaraan. Tiedostan myös samalla, että kyseiset argumentit eivät materialistia välttämättä tyydytä, koska juopa maailmankatsomuksissa voi olla liian iso. Korostan vielä, että tarkoitus ei ole tuomita kenenkään persoonaa tai tekemisiä, vaan esittää perusteltu mielipide mielestäni tärkeästä asiasta. Selkeyden vuoksi luettelen aborttia vastustavat argumenttini luettelona.

1) Ihminen saa alkunsa hedelmöityshetkellä. Erilaiset spekulaatiot siitä, milloin ihminen on ihminen, ovat muissa määritelmissä liukuvia: jos synnytyshetki määrittää ihmisen, voiko juuri ennen synnytystä abortoida lapsen (esim. 8 kk:lla olevan)? Vai onko keskosena syntyvän selviytymismahdollisuus aikaraja ihmisyyden määrittymiselle (22 vko:nen lapsi jää eloon 0-10% todennäköisyydellä, mahdollisuus nousee alle 5%/vko tämän jälkeen, 21 vko:inen ei voi käytännössä selvitä)? Vai aivojen ja hermoston muodostuminen, joka tapahtuu ensimmäisten 4:n vkon aikana? Verenkierto toimii jo vkolla 5... Huomioi, että raskauden havaitseminen "vahinkotapauksissa" jää usein vähintään 4 vkon päähän hedelmöittymisestä.

2) Saattaa kuulostaa falskilta, mutta ihmiselämä voidaan määritellä pyhäksi. Tätä ei tarvitse ottaa pelkästään uskonnollisena argumenttina.

3) Kyse on naisasialiikkeen mielestä äidin oikeudesta omaan kehoonsa. Asia ei ole välttämättä näin, vaan kyse on myös äidin sisällä olevasta toisesta elämästä, josta hän on vastuullinen. Vastuu on myös isän.

4) Entä, jos vahinko tapahtuu esim. raiskauksen yhteydessä? Asia yksinkertaisesti: A tekee väärin B:tä kohtaan, voiko B tappaa C:n? Ei.

5) Väite: ongelman ratkaisu ei kuuluu yhteiskunnalle, vaan ihmisen on saatava itse ratkaista kysymys. Entä jos: Yhteiskunnan tehtävä on suojella jäseniään, erityisesti heikompia/puolustuskyvyttömiä. Tämä on koko lainsäädännön periaate. Näin ollen, yhteiskunnan on suojeltava syntymättömiä ihmisiä.

6) Väite: en/emme ole valmiita vanhemmaksi/-iksi. Raskauden alkamisen jälkeen on vähintään 6 kk aikaa kasvaa vanhemmuuteen. Ihmiset ovat halki historian pystyneet siihen. Lisäksi vanhemmuuteen kasvaminen jatkuu syntymän jälkeenkin.

7) Lasta ei ole pakko kasvattaa itse. Vasta-argumenttina voidaan sanoa, että ei löydy sopivaa kasvattajaa/kasvatusapua, eikä yhteiskunta tee adoptointia käytännössä mahdolliseksi. Silloin tässä näyttäisi olevan epäkohta, johon pitäisi puuttua? Halukkaita adoptoijia löytyy jo omasta maastamme varmasti paljon. Tämä on kuitenkin varalenkki. Viimekädessä ihminen vastaa itse teoistaan.

8) Sukukypsällä ihmisellä on seksiä harrastaessaan vastuu mahdollisesta raskaudesta. Yhdynnän biologinen tarkoitus on nimenomaan lisääntyminen. Jos/kun sitä harrastetaan nautintotarkoituksessa käyttäen ehkäisyä (tai ei), on oltava ymmärrys siitä, että tuloksena voi olla lapsi. Se on koko aktin alkuperäinen biologinen päämäärä! Tästä ei voi ainakaan omassa maassamme olla tiedoton. Sikäli voi sanoa, että seksi kuuluu (henkisesti) aikuisille; sellaisille, jotka ovat valmiita vanhemmuuteen. Seksiä ei myöskään kuulu harrastaa sellaisen kanssa, jota ei voisi kuvitella vanhemmaksi omalle lapselleen.

9) Yhteiskuntamme on vieraantunut syntymän ja kuoleman kokemisesta. Elämme pintaliitoa, jonka ihanteena on ikuinen nuoruus. Tähän ideologiaan ei kuulu syntymä, kuolema eikä vastuun ottaminen.

10) Väite: et voi esittää mielipidettä asiasta, josta et mitään tiedä/ole kokenut/olet väärää sukupuolta tms. Vasta argumentti: elämän ja kuoleman kysymykset on sellaisia, että niistä pitää olla perusteltu mielipide, vaikka niistä ei olisi suoranaista kokemusta.

11) Väite: vaatimukset ovat epärealisisia... Mitä jos yhteiskuntamme on epärealistinen? vrt. kohta 9.

12) Väite: aborttia vastustavat pelkästään typerät fundamentalistiuskovaiset, jotka vihaavat homoja etc. Ensinnäkään näin ei ole. Toiseksi, vaikka olisikin, se ei huonontaisi tai kumoaisi tässä esitettyjä argumenttejä.

13) Väite: ei ole varaa kasvattaa lasta. Köyhyys ei ole pätevä argumentti tehdä väärin. Vrt. kohta 4, oli syy köyhyyteen sitten mikä tahansa.

14) Väite: lapsia kuolee keskenmenoissa luonnollisesti, myös abortti on täysin luonnollinen asia. Samalla logiikalla voitaisiin todeta, että aikuisia ihmisiä kuolee luonnollisesti, joten kaikkia ihmisiä voi tappaa halutessa.

15) Väite: abortteja on saatava tehdä laillisesti ja turvallisesti, jottei niitä aleta tekemään laittomasti ja terveyttä vaarantaen. Pettävä logiikka, jos teko on alunperinkin ei-hyväksyttävä.

Kaikki loput näkökannat ovat variaatioita/tarkennuksia edellisiin, joten niitä on turha esittää tässä. Kuten alussa sanoin, nämä argumentit eivät välttämättä miellytä materialistia. Lukija voi halutessaan määrittää sikiön vaikka pelkäksi solumössöksi ennen synnytystä, ja ihmisyyden alkavan vasta syntymänän jälkeen.

Kristillinen avain prinsiippeihin I

Raamatun kolmijaossa prinsiippien vastaavuudet ovat yleensä Ruumis & Sielu = alempi kolminaisuus, Henki = ylempi kolminaisuus. Kuten aiemmin mainitsin, Raamatussa sielun & hengen käsitteen sisältö pitää aina tarkastaa, koska niiden käytössä on epätarkkuuksia. Seuraavaksi esittelen kristilliset arkkityyppiset vastaavuudet aiemmin esittämiini teosofisiin (ylempiin) prinsiippeihin:

/\
Ihmisen ylempi kolminaisuus - Jumalainen kolminaisuus (muodostaa Logoksen):
Tahto - Isä
Rakkaus - Poika
Ymmärrys - Pyhä Henki

On huomioitava heti aluksi, että tällä avaimella koko ylempi kolminaisuus on osa Logosta, "Kristuksen ruumista" ja "luojaa". Koska ihmisen ylempi kolminaisuus on myös osa Logosta, se selittää ko. ihmisen osan kuolemattomuuden. Ylemmät prinsiipit eivät ole esitetyissä arkkityypeissä sinänsä erillisiä, vaan päällekkäisiä/sisäkkäisiä. Apostolien mukaan yhden olemuksen 3 persoonaa (josta tiukasti kiinnipitämällä päädytään "skitsofreeniseen jumalakäsitteeseen").

Logos-nimitys on sikäli monisäikeinen, että ylempi kolminaisuus muodostaa kokonaisuudessaan ensimmäisen syyn: Logoksen. Logoksen takana on Absoluutti (Isä), joka tiukasti määriteltynä on ensimmäisen syyn takana oleva voima. Kun pidetään kiinni Absoluutin kriteereistä, jotka ovat kaikkivaltius ja ikuisuus, ei Absoluutti voi olla ensimmäinen syy (koska se silloin rajoittaisi itsensä, eikä siten olisi enää kaikkivoipa). Tämän takia Absoluutista emanoitunut (=virrannut) Logos on ensimmäinen syy (koska se on ensimmäinen, joka rajoittuu & siten mahdollistuu tekijäksi). Jos joku vieroksuu määritelmän logiikkaa, voi hän sanoa Absoluuttia ensimmäiseksi syyksi, mutta silloin määritelmään sisältyy mainittu ristiriita.

Logos on siis kaikki kolme ylemmän kolminaisuuden aspektia, ja sisältää samalla luojana koko ilmenneen maailman. Kun jaamme Logoksen prinsiipit siten, että määritämme hallitsevimman tekijän prinsiipin nimeksi, helpotamme käsitteellistä ajattelua. Pitää kuitenkin muistaa, että kun puhumme mistä tahansa arkkityypistä, sisältää se myös toissijaisina muut aspektit. Tätä näkökulmaa kuvaa hyvin Valknut, eli kolme toisissaan kiinni olevaa kolmiota (evankelista Benny Hinniä on syytetty tällaisesta yhdeksänäisyyden harhaopista). Seuraavaksi esittelen prinsiipit erikseen:

Isä - Tahto
Kuten mainitsin aiemmin, Absoluutti ei sinänsä ole osana ilmennyttä maailmaa. Kuitenkin Tahto on ehkä Absoluuttia kuvaavin aspekti, vaikkakin Absoluuttiin sisältyy kaikki. Tahto on se aspekti, jolla Logos loi (/sysäsi alkuun) maailman, ja sen varassa maailma myös pysyy kasassa. Ilman Tahtoa ei siis olisi mitään. Gnostilainen Totuuden evankeliumi korostaa Isän Tahto-aspektia:
"Siksi Sanan (=Logoksen) täytyi tulla esiin ensimmäisenä, sinä hetkenä, jonka tahtovan tahto parhaaksi katsoi. Tämän tahdon varassa Isä lepää, ja siihen hän on mieltynyt. Mikään ei tapahdu ilman häntä, eikä mikään tapahdu hänen tahtomattaan. Kuitenkaan hänen tahtoaan ei voi ymmärtää. Tahto on jälki hänestä, mutta kukaan ei voi ymmärtää eikä tarkkailla käsittääkseen hänet... ...Hänestä on lähtöisin alku, ja hänen luokseen saavat kerran palata ne, jotka ovat hänestä peräisin."

Poika - Rakkaus
Ykseysaistia kuvaava prinsiippi on oleellinen osa Logosta: kaikki on siitä lähtöisin, palaavat siihen, ja osa sitä. Rakkauden aspekti on keskeisin Jeesus Kristuksen sanomasta. Siksi siis prinsiipin nimeäminen hänen mukaansa. Rakkauden ja älyn prinsiipeihin sisältyy sikäli päällekäisyyttä, että Logosta pidetään samana, kuin Kristusta. Logos on terminä pelkistäen järki (ei kuitenkaan alemman kolminaisuuden järki, vaan ylemmän kolminaisuuden ymmärrys). Jos tiedostamme tämän, ja säästämme Logoksen käsitteen koko ylemmän kolminaisuuden yhteiskäsitteeksi, säästymme tältä näennäiseltä ristiriidalta (koska arkkityypit ovat päällekkäisiä jokatapauksessa).

Pyhä Henki - Ymmärrys
Pyhä Henki on toiselta nimeltään Kristuksen Henki. Edelleen päällekkäisyyden edelliseen prinsiippiin ei pidä antaa häiritä, koska kaikki mainitut arkkityypit pitävät sisällään kaikki aspektit. Pyhä Henki on se, jonka Jeesus sanoi opettavan ihmisille hänen lähdettyään. Arkkityyppi, jota voidaan käyttää ymmärryksen/Pyhän Hengen synonyyminä on Lucifer. Tällöin käsitteellistä sekaannusta voi syntyä puhuttaessa Ervastilaisittain Luciferisista enkelivalloista. Luciferin rinnastamista ymmärrykseen voi olla vaikea hyväksyä myös sen käsitteellisen taakan takia. Tässä tapauksessa viitataan kuitenkin käärmeen ylempään merkitykseen: vaskikäärmeeseen (myös Jeesuksen esikuvaksi tulkittu), joka ylennettiin erämaassa, ja johon katsomalla parantui. Alemmassa (järjen) merkityksessä käärme viittaa perinteiseen Saatanan käsitteeseen, joka sekin on kulttuurisista syistä väärinymmärretty. Maailmahan ei voi sisältää arkkityyppistä puhdasta pahuutta, koska kaikki on lähtöisin Absoluutista, eikä siihen sisälly objektiivista pahaa. Ongelmat juontuvat eriasteisista kehityksen vaiheista. On myös muistettava aiemmissakin kirjoituksissa ilmitulleet dualistiset termit Kristuksesta & Luciferista: leijona, kointähti ja käärme.

Lopuksi: Olennaista on ymmärtää asioiden ydinolemus, jonka jälkeen ulkonaiset nimitykset voivat vaihdella. Periaatteessa ymmärtämällä käsitteiden ydinolemukset, voi vertailla helposti erilaisia järjestelmiä. Suurin osa viestinnällisistä väärinkäsityksistähän johtuu nimenomaan omaksuttujen termien erilaisista merkityssisällöistä.

Käärme ja kyyhkynen

Käytän kirjoituksessa edellisessä kirjoituksessa esiteltyä ihmisen prinsiippien jakoa. Kuva on otettu -jälleen kerran- Prahassa sijaitsevalta hautausmaalta - saat klikkaamalla kuvasta suuremman.

Kuvaan sisältyy suurempi tarina, kuin mitä nopeasti katsottuna näyttää. Kuvan varsinainen tarina selviää enkelin kääröstä, jossa lukee "Mane - Thecel - Phares". Tarinan voi lukea Danielin kirjan 5. luvusta. Tämä kirjoitus ei suoranaisesti käsittele ko. tarinaa. Muut mielenkiintoiset symbolit kuvassa ovat (hyvän- ja pahantiedon) puu, kyyhkynen ja käärme. Käärmeen ja kyyhkysen symbooleita avaamaan käytän Matteuksen evankeliumin (10:16b) kohtaa "...olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." Siispä ihmisen prinsiipeistä kyyhkynen edustaa Buddhia, ja käärme Manasta. Kuvan hyvän- ja pahantiedon puun katkeaminen kuvaa näiden kahden prinsiipin eriytymistä.

Lukijalla on jo kenties herännyt samat ajatukset tähän mennessä, mutta avaan silti aihetta hieman lisää. On nimittäin yleinen harha ihmisyyden tiellä, että lähdetään kulkemaan joko käärmeen tai kyyhkysen polkua unohtaen, että ne kuuluvat yhteen ja samaan. Jommankumman polun (siis älyn tai rakkauden) yksipuolinen kulkeminen aiheuttaa pidemmälle kulkiessa suuria ristiriitoja.

Yksipuolisen älyn kehittämisen (ilman rakkautta) seurauksia olemme jo nähneet maailmassa diktaattorien huipentamana. Lopputuloksena on nimittäin psykopaatti; täydellinen kyvyttömyys empatiaan samalla kuin (alemman kolminaisuuden) äly on terävä. Siitä siis käärmeen dualistinen symboli: yksipuolisena se on myrkyllinen. Älyä/viisautta tarvitaan kuitenkin ehdottomasti, ja sitä pitää tietoisesti kehittää. Ei enää nykyään niinkään alemman kolminaisuuden vastinetta, vaan jumalaista puolta. On huomioitava, että esim. Raamatun sankarit, kuten kertomuksen Daniel, edustavat huomattavasti useammin älyä, kuin rakkautta.
Ks. kuvaus Danielista (Dan 5:11,12): "...mies, jossa asuu pyhien jumalien henki. Sinun isäsi aikana hänellä havaittiin olevan ymmärrystä, älyä ja viisautta yhtä paljon kuin jumalilla. Isäsi, kuningas Nebukadnessar, korotti hänet enteidenselittäjien, loitsupappien, kaldealaisten viisaiden ja manaajien päämieheksi; niin teki isäsi, kuningas. Danielissa, jolle kuningas antoi nimen Beltesassar, asuu erityinen henki, ja hänellä on taito ja viisaus selittää unia ja ratkaista arvoituksia ja ongelmia..."

Vastapuolena taas monesti väärinymmärtäen ihannoidaan yksipuolista buddhin ruumiillistumaa, josta on amputoitu äly. Hyvänä esimerkkinä toimii Dostojevskin Idiootti (J.N:n havainto). On toki selvää, että tällä tavalla yksipuolistettu henkilö on suunnattomasti parempi yhteisölliseltä kannalta sen vaarattomuuden tähden, mutta se ei suinkaan ole ihmisen ongelman ratkaisu (vrt. Matt & Dan lainaukset). Lisäksi on huomioitava, että äärimmäiset polaariset vastakappaleet vaativat tasapainon vuoksi toisiaan (sekä mikro- että makrokosmoksessa!). Jeesuksessa täydellistyi kuitenkin molemmat, mutta sen ajan maailma tarvitsi nimenomaan rakkauden kehittämistä, josta johtuen se sanoma on korostetummin esillä.

Siispä jotta ihminen saisi ratkaistua hyvän- ja pahantiedon ongelman (joka on ihmisen tehtävä), olisi hänen kehitettävä sekä älyllistä että rakkaudellista puolta mahdollisimman tasaisesti. Tietysti olemme lienee yksilöllisesti taipuvaisia kulkemaan toista näistä poluista ensisijaisesti. Myös elämän/kehityksen vaiheet vaikuttanevat painotuksiimme, toisilla tietoisesti ja toisilla tiedostamatta.

Ihmisen prinsiipit

Aiemmissa kirjoituksissa käyttämäni ihmisen kokoonpano oli kolmijakoinen. Tämä alunperin Platonin (ja myös Raamatun) esittämä kolmijakohan on klassisesti ruumis-sielu-henki. Tämä ei ole kuitenkaan pidemmälle katsoen riittävän tarkka jako. Lisäksi esim. Raamatun tulkintaa vaikeuttaa se, että Raamatussa sekoitetaan sielun ja hengen käsitteitä keskenään.

Käsittelen tässä teosofiseen (H.P.B:n laatimaan) seitsenjakoon perustuvan mallin, joka eroaa muutamilta osin alkuperäisestä (malli on J.N:n laatima). Esittämäni lista prinsiipeistä on vain muistilistanomainen, lisätietoa löytyy mm. alla olevista lähteistä.

Symbolina prinsiipeistä kuvaa hyvin heksagrammi, jonka keskellä on risti. Ylemmän kolminaisuuden kolmio on valkoinen, ja alemman kolminaisuuden musta. Keskellä oleva risti (tai piste, ankh tms.) kuvaa välittävää prinsiippiä.

/\
Ylempi kolminaisuus (katoamaton, Jumalainen):
1) Âtma - Tahto, ihmisen todellinen, henkinen tahto. Yksilön yhteys hänen dharmaansa laajasti käsitettynä, henkinen intensiteetti. Kaiken aidon toiminnan alkulähde.
2) Buddhi - Rakkaus, ykseysaisti. Kaiken aidon tuntemisen alkulähde.
3) Manas - Ymmärrys, abstrakti äly. Metafyysinen/filosofinen kyky, kaiken aidon tiedostamisen ja luovuuden alkulähde.

\/
Alempi kolminaisuus (katoava, inhimmillinen):
4) Kâma manas - Järki, älylliset kyvyt, kun ne käsittelevät muotosidonnaisia asioita. Looginen ja matemaattinen kyky, kyky käyttää muistia ja pitää mielikuvitus erillään emootioista. Alemman persoonallisuuden sovellutus ymmärryksestä.
5) Kâma (ruupa) - Tunteet, emootiot. Luonnolliset ja eläimelliset vetäymykset. Alemman persoonallisuuden sovellutus rakkaudesta.
6) Linga sharîra - Astraaliruumis ja Sthûla sharîra (/Ruupaa) - Aineellinen ruumis. Astraaliruumis on Ihmisen fyysisen ruumiin sisäinen energia, joka pitää sen toimivana olemuksena. Näkyvä fyysinen ruumis on ainoastaan todellisen ruumiin ulkoinen vaate, joka ei kuulu ihmisen välttämättömään kokoonpanoon. Alemman persoonallisuuden sovellutus tahdosta.

+
Välittävä prinsiippi:
7) Prâna – Elinvoima, energia, joka pitää ylemmän ja alemman kolminaisuuden kiinni toisissaan ja mahdollistaa ruumiin toiminnan. Elinvoima on kaikkialla ilmenevä polariteettien välisen jännitteen synnyttämä lataus, joka mahdollistaa ylemmän ilmenemisen alemmassa.

Lähteet:
Ihmisen kokoonpano – osa 1, Johannes Nefastos
Teosofian Avain – kappale 6, Ihmisen seitsenäinen luonto, H.P. Blavatsky
Salatiede ja salatieteilijät III, Kaita tie, Pekka Ervast

Nietzsche sanoi:

Jumala on kuollut. Jumala sanoi: Nietzsche on kuollut.

Vitsissä piilee totuuksia. Nietzsche oli oman aikansa rehellinen tulkki, vaikka päätyikin johtopäätöksissään ateismiin. Kuten Jaakobkin paini Jumalan kanssa aamuun asti, pitäisi jokaisen tehdä niin. Mikäli Jumala häviää taiston, ja osoittautuukin "niin sanotuksi jumalaksi", on se tapettava. Jos emme tämän jälkeen enää löydä kestäviä totuuksia, on kuoleman jälkeen tilanne lopulta kuten vitsissä. Parempi olla kuitenkin rehellinen, kuin palvoa "niin sanottua jumalaa".

Tähän liittyen apostoli Paavali sivuaa aihetta saarnaassaan epäjumalille pyhitetyn lihan syömisestä (1. kor 8: 4b-7a): "...Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole..."

Itseasiassa kyseiseen kohtaan sisältyy totuudenmukainen esitys emanaatiosta, Absoluutista ja Logoksesta. Ja joku vielä väittää, että Paavali oli vain oman aikansa naistenvihaaja...