Tieteen ja uskonnon välinen kuilu

Stephen Hawkingin viimeisimmät lausunnot uskonnon turhuudesta nostavat jälleen esiin kuilun uskonnon ja tieteellisen maailmankuvan välillä. Keskusteluissa vastakkaiset näkemykset polarisoituvat, eikä yhteistä kieltä näytä syntyvän. Hawkingin uusin väite on, ettei maailmankaikkeuden syntyyn tarvita Jumalaa, koska maailmankaikkeuksia syntyy kvanttimekaniikan ja painovoiman lakien mukaan spontaanisti tyhjästä. Uskovaiset taas väittävät, ettei Hawking voi tietää väittämiensä todenperäisyyttä, ja vetoavat äärimmillään Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan luomisesta. Analysoimatta sen enempää erilaisia variaatioita näkemysten välillä esitän oman tulkintani asiasta.

Mielestäni Hawking voi olla täysin oikeassa materiaalisissa faktoissa, mutta hänen esittämänsä faktat eivät automaattisesti tarkoita, ettei Jumalaa tai hengellistä todellisuutta olisi olemassa. Omalta puoleltaan uskovaiset ovat yksisilmäisiä hyljätessään tieteen tiedon. Molemmissa näkemyksissä perimmäinen todellisuus jää arvoitukseksi: tiede selittää kaiken luonnonlaeilla, joiden synty jää kuitenkin selvittämättä, ja uskonnon väite Jumalan olemassaolosta jättää Jumalaa edeltävän ajan vastaavalla tavalla arvoitukseksi. Tiede selittää, että luonnonlait ovat olleet aina olemassa, ja uskonto selittää Jumalan olleen aina olemassa. Omasta mielestäni luonnon lait ovat kuitenkin Jumalan luomat, jolloin ainoa arvoitus jää itse Absoluuttiin. Luonnonlait ovat Jumalan valmistamat työkalut maailman luomiseksi.

Uskovien ja ateistien on hyvä tunnustaa, ettei usko (tai uskomattomuus) kuulu jokaiselle. Ateistille Jumalan olemassaolemattomuus voi olla yhtä selvä asia kuin uskovalle Jumalan olemassaolo. Molemmissa selitysmalleissa perimmäinen selitys on yhtälailla "perimmäinen totuus", joka voidaan kyseenalaistaa. Vastaavaa ongelmaa totuuksien olemuksesta ei "Suuressa Tieteessä" ole -tai pitäisi olla. Muinainen tieto ja viimeisin tieto pitäisi olla alati yhdistettävissä. Omien selitysmallien hellimisen sijaan pitäisi rakastaa vain totuutta.

Valoa oudoissa paikoissa

Maailmankatsomuksellisesti mielenkiintoinen haastattelu Joose Keskitalolta:

Laki ja armo

Oikeus on sokea ja seurausta edeltää aina syy. Erilaiset armo- ja anteeksianto-opit sekoittavat hengellisessä elämässä hämmästyttävän usein tämän tosiasian. Turvautuminen toiveeseen, että kun on kerran uskoon tullut,  on kaikki vanha tehty tekemättömäksi, on kestämätöntä utopiaa. Kun kivi on heitetetty veteen, aiheuttaa se väistämättä aaltoja. Olemmeko siis auttamattomasti kurjia syntisiä ja jokaiseen syntiin syypäitä? Asia ei ole näinkään. Selvennän seuraavaksi keskeisiä väärinymmärryksiä lain, armon, anteeksiantamuksen ja synnin ympäriltä. Teesit ovat opillisesti toistensa naapureita, joten ne kiertävät kaikki samalla kehällä.

"Jos rikot yhden pienimmistäkin lain kohdista, olet syypää kaikkiin"
En lähde avaamaan teesin oikeaa tulkintaa, vaan käsittelen asiaa vain antiteesinä. Ei ole oikeudenmukaista tuomita ihmistä teoista, joita hän ei ole tehnyt. Tästä tuskin on kukaan eri mieltä. Kuitenkin oheiseen teesiin vedotaan erilaisissa perisynti-turmio-opeissa. Jos nyt hypoteettisesti uskoisimme näin, olisi aivan sama mitä kukakin täällä tekisi. En suosittele nihilismiin vajoamista.

"Jokainen synti on samanarvoinen"
Asia on todellisuudessa päinvastoin: jokainen hyvä tai paha teko on eriarvoinen ja erilainen seurauksiltaan. Ei ole missään mielessä sama asia himoita naapurin autoa, kuin tappaa satunnainen ohikulkija. Jälleen kerran jokainen tietää tämän luontaisesti, mutta hämärästi kierrätetyt teesit tuntuvat sekoittavan suhteellisuuden tajun. Onneksi vaikuttaa kuitenkin siltä, että näin ajattelevien ihmisten oppi pysyy vain oppina ja luontaisesti he toimivat kuten asia todellisuudessa on.

"Ajatussynti on sama kuin tekisi synnin konkreettisesti"
Tämä Jeesuksen vuorisaarnassa esitetty opetus on kyllä oikein ymmärrettynä ensiarvoisen tärkeä pyrkiessämme kehittymään. Ajatussynti ei kuitenkaan ole samanarvoinen kuin konkreettinen synti. Tuskin kukaan pitää tappamista ja vihastumista tai ajatuksissa pettämistä ja konkreettista pettämistä samanarvoisina. Jos näin olisi, pitäisi ajatusrikoksiin suhtautua samalla vakavuudella kuin tekoihin.

"Uskoontulo pyyhkii kaiken synnin pois"
Jos näin olisi, tulisi kuka tahansa mitä tahansa syntiä tehnyt hetkessä puhtaammaksi kuin koko elämänsä taitavasti elänyt. Kaikki tämä mahdollistuu sijaissovitus-dogmiin uskon takia. En ala maalailemaan tähän mitään esimerkkiskenaarioita, lukija voi pohtia niitä itse. Synti (eli pahojen tekojen vaikutus) ei pyyhkiydy uskoon tultua, vaan asioilla on tapana seurata ja tulla uudelleen vastaan. Uskoontulo voi toki helpottaa asioiden vastaanottamista uudelleen siten, että ne on mahdollista ratkaista.

Tiivistetysti mainittujen teesien kokoelma voi aiheuttaa moraalisen toiminnan sijaan vastakkaista toimintaa. Logiikka: Olen pelastettu + kaikki synnit ovat samanarvoisia + jos teen yhden synnin olen vikapää kaikkiin synteihin = Olen tehnyt syntiä, joten olen vikapää kaikkiin synteihin. Olen kuitenkin pelastettu, joten tämä on ainoa asia joka ratkaisee = ihmiselämän luontainen moraalipohja vinoutuu, koska ihmisen vastuu omasta toiminnasta katoaa.

Näiden teesien jälkeen käsittelen positiivisessa mielessä, miten armo ja anteeksiantamus vaikuttaa. Armo on siinä, että elämä asettaa suorittamattomat kehitystehtävät aina uudelleen eteemme. Koska tarkoitus on voittaa heikkoudet ja käsitellä synnit, on tämä äärimmäisen lohdullinen tieto. Armo on myös siinä, että "elämä ei mene rikki" vaikka tekisimmme suuriakin virheitä. Toki hinta voi olla kova, jos lainaamme paljon elämältä. Armoa on se, että voimme milloin tahansa kääntyä, tehdä parannuksen ja alkaa tehdä oikein.

Anteeksiantamusta on monen suuntaista: muita ihmisiä, itseämme ja Jumalaan kohdistuvaa. Anteeksiantamus (ja saaminen) on äärimmäisen tärkeä prosessi synnistä vapautumisen kannalta. Tässä astuu kuitenkin esiin syntien asteet: mitä enemmän jätämme jälkeen anteeksiantamattomia tekoja, sitä enemmän luomme magneettisia sidonnaisuuksia, koska elämä järjestää asiat siten, että olemme valmiit vasta kun olemme ratkaisseet kehitystehtävämme. Anteeksiantamus ja -saaminen ovat avaimia näistä sidonnaisuuksista vapautumiseksi. Samalla tehdessämme katkeruutta aiheuttavia tekoja asetamme itsemme toisten armoille, koska mikään ei takaa, että tekojen kohde olisi halukas, tai edes kyvykäs antamaan anteeksi, jolloin magneettinen sitoumus säilyy yksipuolisena. Tämäkään ei ole itsessään huono asia, onhan laki sitä varten että se hyvittää epäoikeudenmukaisuudet. Armoa ei voi ottaa vaan saada. Lopuksi vielä korostan, että laki on lahjomaton syyn ja seurauksen mekaniikka, jota kaikki luonto tottelee samalla varmuudella. Armo ja anteeksiantamus ovat inhimillisen kehityksen avaimia, joiden toiminta itseasiassa sisältyy lakiin. Laki ei ole itsessään hyvä, paha tai huono, se on vain kehikko, jonka mukaan on suositeltava elää.

Saatana

Temptation of Christ, Ary Scheffer 1854.

Vastustajaa edustava arkkityyppi on ymmärretty uskonnollisissa järjestelmissä yleensä liian pintapuolisesti. Ikään kuin syntipukin -kuten myös uhrilampaan- osoittaminen selittäisi samalla kaiken ikävän ja hankalan. Useimmiten olisi kuitenkin syytä tarkastella meitä itseämme. Kehitys on vaikeaa: kitka ja painovoima hankaloittavat asioita, kuolema erottaa, sairaudet tappavat ja mielivaltainen pahuus lamauttaa. Kaiken ikävän ulkoistaminen Saatanalle ja tämän syntipukin kiroaminen on kuitenkin kestämätön kuvitelma.

Käsiteltäessä Saatanaa on syytä tehdä selväksi, onko Saatana persoona vai pelkkä symbolinen käsite. Näkemykseni mukaan molemmat käsitykset ovat käyttökelpoisia. Saatana on arkkityyppinen voima, jonka vastuulla on eräitä ihmiskehityksen kannalta välttämättömiä vastuualueita. On naiivia ajatella, että tuolla jossain olisi sarvipäinen piru, joka yrittää keksiä kaikenaikaa kepposia ihmiskunnan turmioksi aiheuttaen harmia Jumalalle[1]. Käsittelen seuraavaksi muutamia Saatanan aspekteja siten, kuin ne itse ymmärrän[2].


Vastustaja
Suomeksi käännettynä Saatana merkitsee Vastustajaa. Kaikki elämän vastukset, kuten jo mainitsemani sairaudet, painovoima, kitka yms. yleisesti negatiivisiksi koetut asiat ovat välttämättömiä vastuksia luonnonvoimien toiminnan mahdollistamiseksi. Hengellisessä mielessä Vastustaja on vanhassa testamentissa Jumalan hoviin kuuluva syyttäjä. En ymmärrä, miten kyseisen tehtävän suorittaminen pahentaisi kyseisen arkkityypin, kun tehtävän täyttäminen on kuitenkin välttämätöntä. Vallalla oleva käsitys taivaasta kesämaana, jossa ihmiset ja villieläimet telmivät ilman nykyisen maailman kitkaa on omiaan ruokkimaan laiskuutta tukevaa kehityskäsitystä, jolloin Saatana johdonmukaisesti asetetaan ikävän raatamisen hyljeksityksi symboliksi. Ikäänkuin ihmisen lihaksisto ei vaatisi painovoimaa pysyäkseen kunnossa. On myös kestämätöntä väittää, että paha tulee maailmaan Saatanasta, kun VT selkeästi (ja aivan oikein) ilmoittaa, että sekä hyvä että paha tulee Jumalasta[3]. Saatanalla on Jumalan tahdon toimeenpanijana vasemman käden rooli, ja Kristuksella oikean käden rooli. Ilmestyskirjan Kristus-Pantokrator ilmentää molempien tehtävien sulaumaa[4].


Perkele
Tämä suomalainen Saatanan nimi on surullinen osoitus siitä, että valloitususkonnollisuuden kautta alkuperäisväestön uskonnollinen pyhä nimi on vaihdettu valloittavan uskonnon terminologiassa saastaiseen merkitykseen. Samalla tavalla Saatanan pukkimainen ulkomuoto on lainattu toisuskoisilta. Aspekti viittaa siihen tapaan, millä "hyvät ja oikeauskoiset" ovat kohdelleet "pahoja ja vääräuskoisia".


Tämän Maailman Ruhtinas
Jälleen kerran Saatanan vastuullista tehtävää kuvaava nimi: Saatanan vastuulla on tämän maapallon kehityksen edistäminen. ”Maailmalla” tarkoitetaan hengellisessä mielessä usein negatiivissävytteistä sitoumusta materiaaliseen maailmaan: ”olemme maailmassa mutta emme maailmasta”[5].  Väittämä pitää paikkansa Hengen kannalta, ja päinvastainen väittämä on totta materiaaliselta kannalta. Itsepetoksen sijaan on hyvä havaita itsessä ne piirteet, jotka ovat vielä Tämän Maailman Ruhtinaan alaisuudessa. Vastaavasti Taivasten Valtakunnassa oleva Henki toimii toisen ruhtinaan alaisuudessa.


Karman herra
Luonnon sokea syyn ja seurauksen laki toimii Karman herran alaisuudessa, eikä se ole itsessään hyvä eikä paha. Itseasiassa syytä ja seurausta pohdittaessa syvällisesti on loppujenlopuksi vaikea sanoa, mikä on ”hyvää” ja mikä ”pahaa” karmaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä yksinomaan kahden välisiä syyseuraussuhteita ole olemassa. Esimerkiksi lottovoitto voi tuhota ihmisen, kuin myös onnettomuus. Mainitut tapahtumat aaltoilevat suoranaisten subjektien ulkopuolelle lukemattomin tavoin. Ihmisen käsityskyvyllä on mahdoton määritellä yksioikoisesti tapahtumia ”hyviksi” tai ”pahoiksi”. Erehdykseen voi syyllistyä myös käänteisessä mielessä, esimerkkinä kristityt jotka toivovat vaikeita aikoja koska kansa kääntyy kriiseissä Jumalan puoleen. Tietysti on edelleen mielekästä ajatella suurilla linjoilla, että hyvän tekeminen synnyttää hyvää ja päinvastoin.


Tuhoaja 
Siitä huolimatta, että syy ja seuraus on hankala hahmotettava, on mainittava että Saatana on "tullut tappamaan ja ryöstämään". Tämä viittaa karman negatiivisen puolen -siis vasemman käden- ilmennykseen. "Tappamisen ja ryöstämisen" yhdistäminen mielivaltaiseen pahan maksimointiin on kuitenkin erehdys, vaan kyse on ainoastaan ehkä subjektin kannalta epämieluisasta ilmennyksestä. Tuli polttaa, mutta vain likaisen aineksen. Jos mieli on kiinnittynyt tuohon katoavaan palavaan ainekseen, olemme luonnollisesti vielä Tämän Maailman Ruhtinaan alaisuudessa. Valtakunnan kannalta Tuhoaja yhtenee Pyhään Henkeen. Elämän kiertokulun kannalta syntymä ja kuolema ovat yhtä välttämättömiä ilmiöitä.


Lucifer
Lucifer eli Valontuoja on legendaarisen aineiston täydentämä traaginen olento, joka oli Jumalan korkein enkeli, joka lankesi ensin. Lankeemuksen syiksi on arveltu kateutta ja ylpeyttä[6]. Rehellisesti pohdittuna kumpikaan syy ei voi olla tosi. Luciferin lankeemus on sinänsä tosi allegoria – samoin kuin Kristuksenkin kohdalla - että enkelihierarkian korkeimman olennon tuleminen maapallolle on lankeemus, mutta ei negatiivisessa mielessä. Joka alentaa itsensä ylennetään, viimeiset tulevat ensimmäisinä ja päinvastoin. Luciferin ja Kristuksen kaltaisten olentojen sitoutuminen maapallolla tapahtuvan kehityksen kaitsijoiksi on kunnioitettava uhraus - ja kenties näiden tehtävien loppuunsaattaminen on portti korkeampiin tehtäviin kosmoksen hierarkiassa. Jos Kristus on Valo, niin Lucifer Valonkantajana on välittömässä yhteydessä Kristukseen[7]. Tämä tulee hyvin ilmi Raamatussakin, VT:ssa Saatana toimii lähinnä Syyttäjänä, UT:ssa Logoksen tultua Jeesukseen Saatanan toiminta on polarisoituneessa asemassa Jeesukseen nähden dualistisen tasapainon takia. Valonkantaja tuo koettelunsa kautta esille kantamansa Valon.


Käärme
Lucifer, korkein enkeliolento laskeutui maanpäälle kuin salama ja opasti käärmeen muodossa Luojajumalaa[8] uhmaten ihmisen hyvän ja pahan tietoon. Ennen sitä ihminen oli viettiensä varassa toimiva apinaihminen. Tästä tapahtumasta alkaen Saatana, Aatami ja Eeva ovat olleet muka syntisiä, vaikka ovat todellisuudessa toimineet täysin tarkoituksenmukaisella tavalla. Joka haluaisi olla vielä hyvästä ja pahasta tietämätön eläinihminen, voi olla toki toista mieltä. Jumala kirosi käärmeen paratiisissa ryömimään vatsallaan, joka on viittaus evoluutionkin kannalta mielenkiintoiseen seikkaan. Paratiisin käärmeen lajia ei tarkemmin määritellä, mutta Mooseksen erämaassa ylentämä käärme on nimenomaan vaskesta tehty. Suomalaisessa vaskikäärmeessä näkyy vielä raajojen surkastumat, toisin kuin kyykäärmeessä. Siten siis paratiisin ja Mooseksen käärmeet voidaan tulkita symbolisesti samaksi Vaskikäärmeeksi. Käärmeen muita aspekteja on suuri määrä alkaen Ouroboroksesta Hermeksen sauvan käärmeisiin, eikä ole tarkoituksenmukaista alkaa käsittelemään niitä tässä.


Suhtautumisesta Saatanaan
Olen edellä korostanut Saatanan konstruktivistista puolta välttämättömyyden kannalta, koska nykyinen aika samoin kuin historiakin on syyllistynyt naiiviin ja pintapuoliseen tulkintaan tästä välttämättömästä aspektista. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kyse on edelleen vaarallisesta aspektista, johon samaistuminen ja harkitsematon tutkiminen voi aiheuttaa luisun alaspäiselle tielle aiheuttaen vahinkoa itselle sekä sivullisille. Siksi en varauksetta kannusta aspektin syvälliseen tutkimiseen, enkä missään tapauksessa suosittele aspektin yksipuolista tutkimista. Kaikkien Jumalan aspektien yksipuolinen tutkiminen on omalla tavallaan epätoivottavaa, mutta tässä tapauksessa väitän, että riskit ja panokset ovat suurimmat, jolloin aiheutuneet menetykset -tarkoituksella tai epähuomiossa- voivat olla kohtuuttomat. Tämä varoitus ja muut näkökohdat huomioiden korostan vielä, että Saatanan kautta kulkee linja Absoluuttiin samalla tavalla kuin muidenkin Jumalan kasvojen. Joka tämän synkän naamion takaa löytää Isän luo, ei ole todellakaan kulkenut ”laveaa tietä”. Tie on niin kaita ja kuilu molemmilla puolilla syvä, että kaikki eksoteeriset (ja useat esoteeriset) suuntaukset kieltävät sen.


_______________________________
[1] Tämä on John Miltonin esitys Saatanasta. Koska Saatana lankesi ymmärtäen ettei voi vahingoittaa suoranaisesti Jumalaa, keksi Saatana kapinoida Jumalaa vastaan turmelemalla ihmistä mahdollisimman paljon. Näin Saatana kykenisi vahingoittamaan Jumalaa epäsuorasti. Loogista, mutta sopii paremmin mytologia/kansantaru osastolle.
[2] Olen sivunnut aihetta muissa teksteissä, enkä viittaa tässä erikseen kyseisiin kohtiin. Aiheen laajuuden takia on myös selvää etteivät tässä esitetyt näkemykset ole kovinkaan tyhjentäviä vaan ennemminkin ajatuksia herättäviä.
[3] Kuinka maailma voisikaan sisältää mitään siihen kuulumatonta? Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. -Jes 45:7.  
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä? -Valit 3:38
[4] Ilmestyskirjan hyödyllisen tulkintatapa ihmisen kannalta on sen tulkinta vihkimysallegoriana, jolloin kaikki sen tapahtumat tapahtuvat ihmisessä itsessään. Ilmestyskirjan lopussa helvettiin joutuvat -tai joutavat- Saatana, Kuolema yms. ovat ihmisen täydellistyessä voitettu. Materiaalinen kuolema sekä tämän maailman karmallinen sidonnaisuus ei enää koske adeptia.
Esoteerinen kristinusko-tekstissä on erinomainen kuva Kristus pantokratorista.
[5] Lause on kyllä tosi, koska olemme monadeina lähtöisin hengen maailmasta ja siten vain vieraina tääällä -mutta kuitenkin olemme tässä maailmassa kunnes siirrymme korkeampiin sfääreihin.
[6] On huomautettu, että VT:n viittaus langenneeseen Luciferiin tarkoittaisi  todellisuudessa Nebukadnessaria, ei Saatanaa.
Kateus: Jumalan luodessa ihmisen Lucifer tuli mustasukkaiseksi Jumalan uudelle rakkauden kohteelle.
Ylpeys: Lucifer oli luoduista korkein, ja halusi Jumalan paikalle.
[7] Saatanan ja Kristuksen symboleja:
- paratiisin käärme – vaskikäärme
- Juudan leijona - ”kiljuva jalopeura”
- Kristus – Antikristus
- lammas – vuohi
- kointähti - kointähti. Katso teksti Kointähti.
[8] VT:ssa JHWH, gnostikkojen demiurgi.

Joose Keskitalo - Virsi 153

Joosen materiaali toimii kuten kyseinen virsikin, joten onhan se jo riittävä syy laittaa youtube-linkki tähän formaatiltaan jämähtäneeseen blogiin.

Virren sanat

Elohim ja JHWH

Kristityt tekevät harvemmin erotusta Jumalan nimien merkitysten välillä. Yleiskäsitteen jumala käyttäminen erisnimenä on tarkemmin tarkasteltuna liian ylimalkaista totuuden etsijälle. Raamatun kaikkien jumala-käsitteiden yhdistäminen samaan Jumalaan antaa myös tarpeetonta polttoainetta ateismille ja agnostismille. Toki heidän kritiikkinsä käsitteiden ristiriitaisuudesta antaa todisteensa sille, että käsitteiden erottamisella on merkitystä. Käsittelen seuraavaksi Raamatun Jumalan olemusta siten kun itse sen käsitän[1].

JHWH on osa Elohimia[2]. Genesis alkaa elohistisella luomiskertomuksella, jota seuraa jahvistinen luomiskertomus. Toisistaan poikkeavat kuvaukset voi käsittää ristiriidan sijaan kahden eri näkökulman kuvauksena samasta asiasta. Elohim on Isän ainoa Poika. Pyhän Hengen kautta olemme kaikki yhdessä Elohimissa, ja siten veljiä keskenämme. Johanneksen evankeliumin mukaan kaikki on luotu Logoksen kautta, joka on Kristus. Logos ja Elohim ovat sama asia. Uuden testamentin vertaukset Kristuksen ruumiista tukevat Elohimin monikkomuotoista ykseyttä. JHWH:n negatiiviset puolet havainneet gnostikot nimittivät luojajumalaa demiurgiksi, jonka yläpuolella on todellinen Jumala, Isä. Absoluutti, Korkein on Jeesuksen eli Logos-Elohimin Isä, ei JHWH. JHWH on samankaltainen heimojumala kuin suomalaisten Ukko tai muslimien Allah[3]. JHWH on nimenomaan juutalaisten Jumala, kristittyjen Isä on kaikkien kansojen Jumala. Elohim loi taivaan ja maan, JHWH käyskenteli paratiisissa ja loi ihmisen[4]. Jobin kirjan katkelma osoittaa hyvin Elohimin ja JHWH:n suhteen[5]:

Niin JHWH sanoi Saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Elohimiä ja karttaa pahaa." -Job 1:8

Asia ei ole tietenkään näin mustavalkoinen. Kabbalistien esitykset JHWH:sta ovat täysin hyväksyttäviä, ja siten tämän jaottelun ulkopuolella. JHWH voidaan perustellusti korottaa pois heimojumalan asemasta.

________________________
[1] Skeptikko voisi huomauttaa aiheellisestikin, ettei VT:n ja UT:n Jumala(t) ole yhdistettävissä koska ne ovat eri uskontojen jumalia. En lähesty asiaa tältä näkökannalta.
[2] Elohim on monikkomuoto.
[3] Allah on Jumala arabiaksi, joten kristittyjenkin Jumala on Allah. Tällainen käsitteellinen sekasotku johtuu ainoastaan ryhmien pyrkimyksestä ylentää oma heimojumala korkeimman tilalle. Ykseyden kannalta on toki sympaattista, että kristittyjen sekä muslimien Jumalalla on sama nimi. Elohimistä puheenollen ovat mainitut heimojumalatkin periaatteessa osa Elohimiä, jos jätetään huomiotta spekulaatiot niiden todenperäisyydestä.
[4] Toivoen että ihminen jäisi henkisesti eläimen tasolle!
[5] Kuten myös Saatanan. Palaan tähän myöhemmin.

Aurinkolaulun kommentaari

Kuvassa muinainen aurinkosymboli.

Kommentoin Franciscus Assisilaisen laatimaa kantaattia lyhyesti, koska olen käsitellyt monia ilmitulevia teemoja muissa teksteissä. Vaikka kommentoin alkuperäistekstiä melko hengelliseltä kannalta, en halua kuitenkaan kumota tekstin kirjaimellisen tulkinnan ulottuvuutta. En myöskään ota kantaa siihen, mikä on ollut Franciscuksen oma näkemys kantaatin ulottuvuuksista. Siitä huolimatta on tunnustettava, että kantaatin ulottuvuus on sekä paljaan että syvällisen tulkinnan kannalta huomattava.

Kantaatin alussa Korkeinta kiitetään kolminaisuudesta sekä enkeleistä, ja sen jälkeen nelinäisyydestä. Kolminaisuuden muodostavat Kaikkein korkein kaikkivaltias (Isä), aurinko (Poika) ja kuu (Pyhä Henki). Enkeleitä eli Mestareita kuvaa tähdet. Maa, ilma, tuli ja vesi edustavat alempaa nelinäisyyttä, josta maa voidaan irrottaa yhdyssiteeksi jolloin saadaan heksagrammi, eli ylempi + alempi kolminaisuus. Loppuosa sisältää vuorisaarnasta tuttuja julistuksia.


I.  KOLMINAISUUDEN, LUOMAKUNNAN JA ENKELTEN YLISTYS

Kaikkein korkein, kaikkivaltias, hyvä Herra,
Olkoon ylistys, kirkkaus, kunnia ja kaikki siunaus Teidän.
Yksin Teille ne kuuluvat, kaikkein Korkein,
Yksikään ihminen ei ole kelvollinen Teidän nimeänne lausumaan.
Englanninkielisessä kantaatissa Jumalasta käytetään sanaa Lord, jonka voi liittää johonkin täsmälliseen Jumalan nimitykseen kuten Adonai tai JHWH. Kappaleen viimeinen rivi viittaa Jumalan nimen lausumattomuuden periaatteeseen. Tällöin lausumattomuutta voidaan soveltaa JHWH:n tai Korkeimman (Absoluutin) nimen mystiseen saavuttamattomuuteen ihmiselle. Herralla tarkoitetaan tässä kolminaisuuden korkeinta Isä-aspektia, jota voidaan kutsua monilla nimillä[1]. Kantaatissa toistuva praise voidaan suomentaa myös sanalla kiitos, joka sopisi käännöksenä tästä eteenpäin kenties paremmin (pl. viimeinen kappale jossa kiitos mainitaan erikseen). Myöhemmissä osissa kaikki ylistykset – tai kiitokset – osoitetaan tässä mainitulle Korkeimmalle.

Ylistys Teille, Herrani, kaikista Teidän luoduista,
Tässä viitataan Jumalaan Luojana, Logoksena ja Elohiminä jonka kautta kaikki on luotu. Teitittelymuoto istuu monikkomuotoisen Elohimin käsitteeseen hyvin, samoin kuin Logoskin muodostuu Kristuksen ruumiin jäsenistä. Franciscus kiittää luomakunnasta kokonaisuudessaan, kuten kuuluukin[2].

Erityisesti kunnianarvoisalle veljelleni auringolle,
Aurinko on Logoksen eli Kristuksen symboli. Franciscus kutsuu siten Kristusta aivan oikein veljeksi, kuten Jeesus kutsui kaikkia työtovereitaan[3].

Joka valaisee päivän, ja jonka kautta Te kirkkauden annatte;
Logos on maailman valkeus, ja hänen kauttaan loistaa Isän kirkkaus.

Hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan;
Teidän, kaikkein Korkeimman kuvana.
Kristus on täydellinen Jumalan kuva, siten kuin ihmisen on määrä olla.

Olkaa ylistetty Herrani sisar kuusta ja tähdistä,
Olette luoneet ne kirkkaiksi, kalliiksi ja kauniiksi.
Sisar kuu edustaa Pyhää Henkeä, joka on kolminaisuuden femiininen prinsiippi. Tähdet edustavat Mestareita, ihmisyyden koulun läpikäyneitä. Päivällä vaeltamiseen riittää pelkkä auringon valo, yöllä suunnistamiseen tarvitaan kuun valoa ja tähtiä. Ensimmäisenä ja viimeisenä tähtenä taivaalla näkyy Kointähti, nouseva ja lankeava tähti joka toistaa yhtä hyvin sekä Kristuksen että Saatanan lankeemusta ja nousua.

II. NELINÄISYYDEN YLISTYS

Seuraavaksi luetellaan luonnon neljä elementtiä, jotka muodostavat neliön tai ristin riippuen asiayhteydestä.

Olkaa ylistetty Herrani veli tuulesta
Ja ilmasta ja pilvistä ja kauniista ja kaikenlaisesta säästä,
Jolla Te annatte luoduillenne ravinnon.
Tuuli on mainittu maskuliinisessa muodossa, vaikka kristityt mielellään mainitsevat genesiksen alussa olevan Jumalan tuulen Pyhänä Henkenä. Juutalaiset eivät ole asiasta samaa mieltä, koska he kiistävät Jumalan kolminaisuuden. Tässä yhteydessä tuulella käsitetään laajemmin sääolosuhteita, jotka antavat kasvuolosuhteet luoduille. Tämä tarkoittaa elämän olosuhteita, jotka voivat olla hankaliakin, mutta joiden tarkoituksena on kasvattaa meitä.  Ihmisen alempi olemuspuoli on myrskylle altis, kun taas ylempi olemuspuoli sijaitsee kuvainnollisesti pilvien yläpuolella. Mestari hallitsee säätä ja tyynnyttää tarvittaessa myrskyn[4].

Olkaa ylistetty Herrani sisar vedestä,
Joka on suuresti avulias, nöyrä, arvokas ja puhdas.
Veden puhdistava ominaisuus tulee parhaiten esille kasteen sakramentissa. Veden puhdistavuus on käsittääkseni tunnustettu kaikissa uskonnoissa.

Olkaa ylistetty Herrani veli tulesta,
Jolla Te valaisette pimeyden,
Hän on oikeudenmukainen, iloinen, mahtava ja voimakas.
Tuli on Jumalan valo. Oikeudenmukaisuudella, mahtavuudella ja voimakkuudella viitataan tulen kahtalaiseen vaikutukseen:  syntiselle se on helvetti, puhtaalle taivas. Tulen vaikutuksen periaate on kuvattu onnistuneesti mainitsemalla samassa yhteydessä ilo, onhan likaisen aineksen palaminen kuitenkin positiivinen asia. Ilon mainitseminen on hyvästä siitäkin syystä, että tulen negatiivisena pidetty helvetillinen sävy tulisi kokonaisuuden kannalta oikein ymmärretyksi. Pimeyden valaisemisella viitataan myös tulen valistavaan eli tiedolliseen puoleen.

Olkaa ylistetty Herrani sisarestamme, äiti maasta,
Joka elättää ja ylläpitää meitä
Ja tarjoaa monia hedelmiä, kirkkaanvärisiä kukkia ja ruohon.
Ravinnolla tarkoitetaan hengellisessä mielessä jumalan Sanaa. Hengellisen ravinnon avulla Vaeltaja tuottaa ”monia hedelmiä ja kirkkaanvärisiä kukkia” eli Hengen hedelmiä. Tässä yhteydessä tulee väistämättä mieleen kohdan alemman merkityksen ajankohtaisuus meidän ajallamme. Äiti maan tilasta ollaan laajasti huolissaan. Tarkoitukseni ei ole käsitellä poliittisia teemoja, mutta todettakoon kuitenkin ettei Valittu voi rehellisesti sivuuttaa aikamme haasteita tässä mielessä.

III. JULISTUKSET

Ylistetty olkoon Herrani niistä jotka Teidän rakkaudellanne antavat anteeksi
Ja heikkoudessa ja koettelemuksissa kestävät.
Isä meidän rukouksessakin pyydetään anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme[5]. Hengellisten ihmisten heikkous on monesti heikkoutta vain maallisin silmin katsottuna, hengellisesti monet viimeiset tulevat ensimmäisinä[6] ja itsensä alentaneet ylennetään[7].

Siunatut ne jotka rauhassa jatkavat,
sillä Te, kaikkein Korkein, tulette kruunamaan heidät.
Kuten vuorisaarnan autuudenjulistuksissa todetaan rauhantekijöistä[8].

Ylistetty olkoon Herrani siskostamme, ruumiillisesta kuolemasta,
Jota ei elävä ihminen voi paeta.
Elämän syvällinen ymmärtäminen vaatii myös kuoleman ymmärtämisen. Kuoleman femiinisyys on tarkka havainto: maasta olet syntynyt ja maahan pitää sinun palaaman[9]. Maa on sekä henkisessä (Pyhä Henki) että fyysisessä mielessä (synnyttävä äiti) femiininen. Kuolema kuuluu saman prinsiipin hallintavaltaan.

Murhe niille jotka kuolevat kuolemansynnissä;
Siunatut olkoon ne jotka ovat silloin Teidän kaikkein pyhimmässä tahdossa,
Sillä toinen kuolema ei vahingoita heitä.
Kuoleman hetki on siinä mielessä ratkaiseva, että koko siihenastinen pääoma purkautuu, ja monadi kokee osiin hajoamisen joko taivaallisena tai helvetillisenä kokemuksena. Toinen kuolema, eli osiin purkautuminen ei vahingoita Henkeä, mutta jos monadin tietoisuus pitää kiinni alemmasta luonnosta, on prosessi piinallinen. Jumalan kaikkein pyhimmässä tahdossa oleminen viittaa ihmisen ylemmän kolminaisuuden Isä-puoleen, joka edustaa tahtoa.

Ylistäkää ja siunatkaa Herraani, kiittäkää Häntä,
Ja olkaa Hänen alamaisensa suurella nöyryydellä.
Nöyryydellä on merkittävä asema Jeesuksen opetuksessa[10]. Nöyryyden ja hiljaisuuden hyveitä ei pidä sekoittaa itsensä väheksymiseen tai huonoon itsetuntoon. Päinvastoin, nöyryyden ja hiljaisuuden hyveet loistavat kirkkaimmin kun tiedostamme arvokkuutemme ja päämäärämme. Välttykäämme kuitenkin tekopyhyydeltä.

Amen.

___________________________
[1] Hindulaisuudessa kyseeseen tulee Brahmanin käsite, ks. Mundaka Upanisadi II:I
[2] Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. – Matt 5:44, 45
[3] Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." – Matt 12:50
[4] Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme". Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. – Matt 8:24-26
[5] ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; - Matt 6:12
[6] Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi." - Matt 19:30
[7] Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. - Matt 23:12
[8] autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. - Matt 5:9
[9] Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." – 1. Moos 3:19
[10] Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. –Matt 11:29
Autuaita ovat hiljaiset (=nöyrät), sillä he saavat maan periä. – Matt 5:5
Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. – Matt 18:4

Aurinkolaulu

Kuva: Jusepe de Ribera, 1642. Huomaa stigmat Franciscuksen kämmenissä. 


Käännökseni lähteenä on Sacred text archivesta löytyvä englanninkielinen käännös Franciscus Assisilaisen Aurinkolaulusta[1]. Alkuperäinen kantaatti on kirjoitettu italiaksi. Tein uuden käännöksen kantaatista siksi, että löytämäni suomennokset poikkesivat oleellisissakin kohdissa englanninkielisestä versiosta. Suurin ero on siinä, että suomennoksessa luonnon elementtejä kehotetaan ylistämään Herraa, toisin kuin käännökseni lähteessä ylistetään Herraa elementeistä. Paras lopputulos saataisiin tietysti alkuperäisestä italiankielisestä versiosta. Oli kirjaimellinen tulkinta mikä hyvänsä, tärkeintä tässäkin on prosessi. Olen laatinut Aurinkolaulusta myös kommentaarin[2].

TÄSTÄ ALKAA OLENTOJEN KIITOKSET  JOTKA SIUNATTU FRANCISCUS LAATI JUMALAN YLISTYKSEKSI JA KUNNIAKSI OLLESSAAN SAIRAANA ST. DAMIANSISSA:

Kaikkein korkein, kaikkivaltias, hyvä Herra,
Olkoon ylistys, kirkkaus, kunnia ja kaikki siunaus Teidän.
Yksin Teille ne kuuluvat, kaikkein Korkein,
Yksikään ihminen ei ole kelvollinen Teidän nimeänne lausumaan.

Ylistys Teille, Herrani, kaikista Teidän luoduista,
Erityisesti kunnianarvoisalle veljelleni auringolle,
Joka valaisee päivän, ja jonka kautta Te kirkkauden annatte;
Hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan;
Teidän, kaikkein Korkeimman kuvana.

Olkaa ylistetty Herrani sisar kuusta ja tähdistä,
Olette luoneet ne kirkkaiksi, kalliiksi ja kauniiksi.

Olkaa ylistetty Herrani veli tuulesta
Ja ilmasta ja pilvistä ja kauniista ja kaikenlaisesta säästä,
Jolla Te annatte luoduillenne ravinnon.
Olkaa ylistetty Herrani sisar vedestä,
Joka on suuresti avulias, nöyrä, arvokas ja puhdas.

Olkaa ylistetty Herrani veli tulesta,
Jolla Te valaisette pimeyden,
Hän on oikeudenmukainen, iloinen, mahtava ja voimakas.

Olkaa ylistetty Herrani sisarestamme, äiti maasta,
Joka elättää ja ylläpitää meitä
Ja tarjoaa monia hedelmiä, kirkkaanvärisiä kukkia ja ruohon.

Ylistetty olkoon Herrani niistä jotka Teidän rakkaudella antavat anteeksi
Ja heikkoudessa ja koettelemuksissa kestävät.
Siunatut ne jotka rauhassa jatkavat,
sillä Te, kaikkein Korkein, tulette kruunamaan heidät.
Ylistetty olkoon Herrani siskostamme, ruumiillisesta kuolemasta,
Jota ei elävä ihminen voi paeta.
Murhe niille jotka kuolevat kuolemansynnissä;
Siunatut olkoon ne jotka ovat silloin Teidän kaikkein pyhimmässä tahdossa,
Sillä toinen kuolema ei vahingoita heitä.

Ylistäkää ja siunatkaa Herraani, kiittäkää Häntä,
Ja olkaa Hänen alamaisensa suurella nöyryydellä.

___________________
[1] http://www.sacred-texts.com/chr/wosf/wosf22.htm#canticle
[2] http://kulmakivi.blogspot.com/2010/05/aurinkolaulun-kommentaari.html

Koti-ikävä

Jos edellinen tekstini oli kritisoiva, niin tämänkertainen aihe on enemmän yhdistävä. Ei ole kuitenkaan syytä lakaista epäkohdiksi kokemiamme asioita maton alle yksimielisyyden tarpeesta, saatikka luopua vakaumuksestamme saman yksimielisyyden idean saavuttamiseksi. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota kanssakäymisessämme siihen, mikä meitä yhdistää sen sijaan että nostaisimme aina esille erimielisyytemme ja kritiikkimme. On todellakin helpompi hajoittaa kuin rakentaa - vaan rakentajiksi meidät on kutsuttu.

Kaikkia syvällisiä hengellisiä näkemyksiä yhdistää ikävä taivaalliseen kotiin. Tämä ikävä on Henkemme ikävää Jumalan Henkeen, ja päinvastoin Jumalan Hengen ikävää meidän Henkeemme. Jumalan kansalaisten rooli maan päällä on olla muukalaisia, olemme vain vieraina täällä.  Laestadiolaiset vaalivat kaunista laulua kodista:  

Nyt kodista laulun mä laulan / jossa ikuisen asunnon saan / ja kaikkien pyhien kanssa / saan levätä vaivoista maan

Se koti ei olekaan täällä / ah ei, se on kaukana tuoll' / Mä täällä nyt vain olen tiellä /siell' lopun saa kyynelten vuo

Jeesuksen ja ystävät kaikki / mä kohdata kotona saan / Tuo ihmeinen, ihmeinen joukko / se mua jo siell' odottaa

Siell' ilosta sykkäilee sydän / ei vuoda siell' kyyneleitä / Ei mikään, mi suruun on syynä / siell' kotiani voi saavuttaa

Tääll' alhaalla usein mä huokaan / ja kyyneleen silmääni saan, /siis toivon ett' kohta mun suodaan / jo päästä pois vaivoista maan

Edellistä ei pidä tietenkään käsittää niin, että olisi toivottavaa jättää kaikki silleen ja kiirehtiä pois elämästä kaiken jättäen. Kun olemme Hengessämme uudesti syntyneet, olemme jo kotona. Me emme saavuta kuolemassa mitään, mitä meillä ei eläessämme jo ole. Siispä tuonpuoleisten taivasmaailmojen haaveilujen sijaan olisi syytä etsiä Valtakuntaa tässä ja nyt, ja elää siinä. On toki ymmärrettävää, että hengellisen näyn valtaama kokee turhautumista nykyisessä materialistisessa yhteiskunnassa. Tämä on varteenotettava vastus Tiellä. Muutosta ei kuitenkaan tule niin kauan kun Valitut lykkäävät näkyään Valtakunnasta tuonpuoleiseen, sensijaan että keskittyisivät nykyhetkeen. Myös henkilökohtaisella tasolla onnellisuuden painopisteen pitäisi olla tässä hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Näky tulevasta on kuitenkin tarpeellinen kunhan emme petä itseämme.

Kirjaimellista tulkintaa

Oikeaoppisuus ja kirjaimellinen Raamatun tulkinta on aktiivisessa kristinuskossa eräänlainen sertifikaatti, johon vedotaan uskottavuuden saamiseksi. Fundamentalismi on kuitenkin mielivaltaisesti valittujen opinkappaleiden noudattamista. Fundamentalistista opinkohtiin vetoamista harrastetaan kiivaasti itselle sopivien oppien kohdalla, kun taas hankalissa kohdissa voidaan vedota erilaisiin perisynti-, epätäydellisyys- ja armokortteihin.

Tietääkseni yksikään seurakunta ei täytä fundamentalistisesti uusitestamentillista oppia.  Tarkoitukseni ei ole puolustaa tai vastustaa mitään nimenomaista seurakuntaa tai järjestöä, vaan osoittaa kokonaisvaltaisen fundamentalistisen Raamatuntulkinnan mahdottomuus. Seuraavaksi erittelen muutamia uusitestamentillisiä opinkohtia, joihin suhtaudutaan valikoivasti.

Suomen vanhoilliset herätysliikkeet noudattavat uskollisesti naisen asemaa koskevia kohtia. Karismaattiset liikkeet taas jättävät vastaavat epätasa-arvoisina pidetyt kohdat usein huomiotta. Uusitestamentillisesti naisen on oltava vaiti seurakunnassa, nainen ei saa opettaa (hengellisesti eikä maallisesti!) ja naisen on oltava alamainen miehelle. Naisen on pidettävä pää peitettynä rukoilun ja profetoinnin aikana (tai leikatkoon hiuksensa), ja miehen on vastaavasti oltava pää paljaana. Miehelle pitkät hiukset ovat häpeäksi, naiselle kunniaksi.

Yleinen linjaus nykyisissä seurakunnissa on, että nainen voi opettaa ja profetoida seurakunnassa (ja toteuttaa näitä esim. tunnustetussa evankelistan asemassa). Käytännössä naisten opetuskielto, paimenuuskielto ja vaitiolon vaatimus mahdollistaa kuitenkin fundamentalisesti tulkittuna naiselle vain passiivisen penkinkuluttajan roolin -jos naisella herää kysymyksiä, kysyköön kotona mieheltään.  Vaitiolon vaatimus estää tehokkaasti naisen kaiken osallistumisen seurakunnassa, oli se miten vähäpätöistä ääneen vaikuttamista tahansa. Kaljuuttaan häpeilevä nainen ei olisi harvinainen näky fundamentalistisessa seurakunnassa -onhan inhimmillistä rukoilla tai profetoida epähuomiossa pää peittämättömänä jolloin hiukset on leikattava.

Vaikka naisen aseman toteuttaminen oikeaoppisesti onkin vanhoillisten herätysliikkeiden vahvuus, hylkäävät ne kuitenkin uuskarismaattisten liikkeiden suosimat ylistys- ja armolahjaopit, joille löytyy kuitenkin selvät perustelut ja kehoitukset uudesta testamentista. Monikaan liike ei huomio kristittyjä edelleen velvoittavaa verensyöntikieltoa. Asian pitäisi tulla ilmi ainakin kouluissa uskonnollisista syistä verilettujen syönnistä kieltäytyjien määrässä. Tätä asiaa korostavat yhteisöt ovatkin yleensä muilla perusteilla harhaoppisiksi leimattuja.

Kaikille liikkeille on yhteistä Jeesuksen radikaalien opetusten sivuuttaminen. Jos sanassa ei ole tulkinnanvaraa, olisi uskottavaa nähdä seurakunta täynnä (kirjaimellisesti) raajarikkoja ja sokeita sekä kaikesta omaisuudestaan luopuneita. Jos ihmiset toteuttaisivat oikeasti rakkauden kaksoiskäskyä tärkeimpänä ohjeena kaikkien tässä mainittujen kriteerien ohella, olisi se mielenkiintoinen yhtälö. Lisää variaatiota kirjaimellisessa tulkinnassa saadaan vanhan testamentin kohtien soveltamisella ja sivuuttamisella opissa.

Lopuksi muutama uusitestamentillinen viittaus edellä esitettyyn. Huomioi, että lainaukset ovat melko yksiselitteisiä ja hengellisesti perusteltuja. Tämä asettaa fundamentalisteille esteen opetusten sivuuttamiseksi historialliseen kontekstiin.

__________________
Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. -1. Kor 14:33b-35

Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. -1. Tim 2:11-15

Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää. Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden... ...Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi. Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla. -1. Kor 11:3-10, 14-16

Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." -Apt 21:25

Elton Johnin Jeesus

Olen vilpittömän imarreltu nimimerkki Gnostikon mainittua blogini HS:n Elton John uskoo Jeesuksen olleen homo - uutisen kommenttipalstalla[1]. Turhalta vaikuttavasta uutisesta huolimatta Gnostikko avaa onnistuneesti Tietä argumenteillaan. Päätin siis itsekin kirjoittaa aiheesta.

Nähdessäni uutisen ensimmäistä kertaa heräsi kysymys, mitkä ovat uutisen julkaisukriteerit? Kuitenkin keskustelua luettuani huomasin, että asia herättää mielenkiintoisia ärsykkeitä, jotka näin hengelliseltä kannalta ovat aina tervetulleita. HS:n heikkotasoisena pidetty keskusteluympäristö ei ole välttämättä mitään parasta kasvumaata, mutta toisaalta verkkosivujen lukijamäärä lienee kohtuullinen. Otetaan asia miten tahansa vastaan, on hyvä tiedostaa, että Helmeä ei aleta halveksia, vaikka se viskattaisiin mutaan, eikä siitä tule arvokkaampi, vaikka se voideltaisiin balsamilla. Se on omistajalleen aina yhtä arvokas. Samoin Jumalan lapset, missä he sitten ovatkin, ovat arvokkaita Isälleen (Fil. Ev. 48).

Itse mietin uutisen pohjalta, miten tarkoitushakuisesti ihmiset omivatkaan Jeesuksen. Toiselle Jeesus on poliittinen anarkisti-kommunisti, toiselle inhimillisen vapausaatteen esitaistelija, kolmannelle guru ja neljännelle fundamentalistisen uskonnon keulakuva. Oman ryhmänsä muodostavat skeptikot ja ateistit, jotka mielellään kieltävät Jeesuksen myös historiallisena henkilönä. Ei siis ole yllätys, että seksuaalisesti neutraallisti Raamatussa kuvattu Jeesus on homon tulkitsemana homo. Totuuteen pitää pyrkiä, mutta on toisaalta perusteltua välillä nähdä asioita tietystä näkökulmasta, joka ei ole välttämättä ulkopuolelta katsottuna ymmärrettävä[2]. Varmaankin Elton John näkee Jeesuksessa syrjittyä ymmärtävän puolustajan[3].

Oma mielipiteeni on, että Jeesus oli aseksuaali, kuten monien uskontojen seksuaalietiikka määrittää korkeimman ihanteensa[4]. Paavalin mukaan yksin eläminen on lahja[5]. Tämä on taas esimerkiksi katolisen kirkon skandaalikohujen siivittämänä kääntynyt omituiseen valoon: naimattomuusvalan vannoneet papit ovat kärynneet pedofiliasta. Niin, ei seksuaalisuus häviä kieltämällä. Tukahdutetut tarpeet voivat purkautua perversioina. Olemme kaikki taipumustemme mukaan enemmän tai vähemmän seksuaalisia olentoja.

Oikotietä seksuaalisuuden voittamiseen ei ole, vaikka esimerkiksi Origenes kastroi itsensä. Toki kastraatio takaa seksuaalisuudesta vapaan työrauhan hengellisellä rintamalla, mutta samalla herää kysymys, mikä vastus silloin kuvitellaan voitettavan? Ei hengellistä saavuteta tuhoamalla materiaalinen. Kastraatio on vain kehitystehtävän lykkäämistä tulevaisuuteen.

Lopuksi vielä: ihmisen seksuaalisella suuntautumisella ei ole ratkaisevan suurta merkitystä Tiellä[6]. Toki halveksittuun vähemmistöön kuuluminen aiheuttaa elämään omat vaikeutensa. Yleensä ongelmien aiheuttajia ovat ne heterokivittäjät, jotka pönkittävät omaa onnistumistaan edes yhdessä asiassa (vähän kuin synnynnäisesti rikas halveksisi synnynnäisesti köyhää). Heittäkööt tuomitsijat kivensä, mutta muistakoot samalla, että samat kivet tulevat osumaan vielä heihin itseensä. Samoin sorretut muistakoot, etteivät katkeroidu.
_______________________________
[1] http://www.hs.fi/keskustelu/Elton+John+uskoo+Jeesuksen+olleen+homo/thread.jspa?threadID=230137&tstart=0&sourceStart=40&start=60

[2] Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'… …Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. –Matt 25:34-36, 40

[3] Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. –Joh 10:11

[4] Yksin eläjä on vapaa rakastamaan kaikkia yhtäläisesti, toisin kuin perheellinen rakastaa aina enemmän perhettään kuin muita. Samoin yksin elävä voi keskittyä henkisiin pyrkimyksiin sillä ajalla, minkä perheellinen käyttää perheen hyväksi.

[5] Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. -1. Kor 7:7-9

[6] Epäilemättä seksuaalisella suuntauksella on merkitys Tiellä, kuten Gnostikko kommenteissaan mainitsee. Itse en ole perehtynyt asiaan vastaavalla tarkkuudella, joten lähestyn asiaa hieman yleisemmältä kannalta.

Rakkaus ja viha

Kaikkien uskontojen ydin on lopulta yksinkertainen. Mitä tarkemmin uskonkappaleissa mennään yksityiskohtiin, sitä enemmän syntyy erimielisyyttä. Niin ei tarvitsisi olla, mutta taustalla vaikuttaa ihmisen sosiaalipsykologiset vaikuttimet. Vaikuttimien avulla määritellään, keitä ovat ”me”, joita kohtaan tunnetaan rakkautta ja keitä ovat ”ne muut”, joihin kohdistetaan vihaa. Opillisen erottelun äärimmäisenä ilmentymänä on fyysinen väkivalta. Ryhmädynamiikka luo yhtenäisyyttä, joka katoaa yksilön erottautuessa ryhmästä ja toimiessaan yksilönä. Yksittäiset näkemykset opinkappaleista poikkeavat oman ryhmän sisällä toisistaan. Kristillisessä Suomessa moni tunnistaa Jeesuksen opetukset vihasta ja rakkaudesta, mutta harva käsittää opetukset kokonaisuutena tai yrittää toteuttaa niitä. Uskonnoissa on ongelmana se, että suuri osa uskovista on ihastunut pikemminkin konservatismiin kuin uskontonsa perimmäiseen ajatukseen. Tämä selittää sen, miten kristitty voi olla rasisti ilman, että näkee asetelmaa ristiriitaisena. Pidemmän päälle uskonto ylittää ideologian, jolloin kompromissien teko ideologiassa estää tavoitteeseen pääsyn. Esitän seuraavaksi Jeesuksen opetuksen vihasta ja rakkaudesta ideologisesti mahdollisimman puhtaasti. Vaikka asia on mitä vaikein, on tosiasioiden myöntäminen ja ymmärtäminen jo merkittävä askel eteenpäin.

Jeesuksen oppi on tiivistettynä yksinkertaisessa rakkauden kaksoiskäskyssä[1]. Tämäkin voidaan ymmärtää väärin supistamalla lähimmäisen käsite niin kuin se arkiajattelussa ymmärretään. Jeesus kuitenkin laajensi lähimmäisen tarkoittamaan kaikkia, myös vihamiehiä[2]. Ajatus vihasta rinnastuu konkreettiseen murhaan[3]. Elävätkö kristityt näin? On helppoa nähdä kristittyjen elävän juuri päinvastoin, kuin mitä heidän mestarinsa halusi. Vihan kieltoa saattavat hämätä muutamat myönnytyksiksi ymmärretyt kohdat. Käsittelen niistä tässä muutaman. Efesolaiskirjeen 4. luku[4] tuntuu monien mielestä hyväksyvän vihastumisen. Heti perään kuitenkin kielletään tekemästä syntiä, joten asia voidaan tulkita seuraavasti: ”Vihan tunteen nousulle ette ehkä mahda mitään, mutta älkää kohdentako sitä. Jos vihanne kohdentuu, pyrkikää siitä mahdollisimman nopeasti eroon”. Kyseessä on vähimmän haitan periaatteelle nojaava ohje, jonka tarkoitus ei ole oikeuttaa vihaa. Luukkaan 14. luku[5] oikeuttaa joidenkin mielestä lähimmäisten, ei-uskovien, vihaamisen. Saman luvun jatko[6] kuitenkin tarkentaa, että kyse on opetuslapseksi aikovan mielenasenteesta. Luopumisen teema toistuu monessa muussakin kohdassa, kuten ohjeessa rikkaalle miehelle. Lienee selvä, että kaikissa esimerkeissä on kyse pyrkijältä edellytettävästä luopumisesta[7]. Myöhemmät opetukset opetuslapsille osoittavat, ettei Jeesus suinkaan opeta vihaamaan ketään. Saman teeman ilmaisee selvemmin Matteuksen 10. luku[8], joka on sekin monesti väärin ymmärretty. Luvussa annetaan selvästi ymmärtää, etteivät Jeesus ja Jeesuksen seuraajat ole suinkaan niitä jotka lietsovat vihaa, vaan ne, joissa Jeesuksen sanoma nostaa vihan. Vihan teemaan liittyy läheisesti tuomitseminen, joka on sekin kielletty[9], ja jota kuitenkin harrastetaan. Myös henkivaltojen[10] ja Saatanan[11] tuomitseminen on kielletty. Mikäli uskomme Jumalan olevan kaikkivaltias, on kaikki olemassa oleva olemassa Jumalan sallimuksesta ja täydellä tarkoituksella. Saatanalla ja henkivalloilla on oleellinen tehtävä kosmoksessa. Ihmisinä emme ole riittävän viisaita tuomitsemaan toisiamme, emmekä varsinkaan hierarkiassa ylempänä olevia.

Pidättäytyminen vihasta ja tuomitsemasta on luonteeltaan passiivista toimintaa, kun taas rakastaminen on aktiivista. Lienee mahdotonta sanoa, kumpi on helpompaa, mutta on selvää että ne kietoutuvat käsitteinä toisiinsa. On myös selvää, ettei hyödytä mitään kehittyä pitkälle toisessa toisen kustannuksella. Jos rakkautemme on suurta lähipiiriämme kohtaan, mutta samalla oikeutamme vihamme lähipiirimme ulkopuolisia kohtaan, on vihan osuus merkittävämpi, kuin jos olisimme kaikkia kohtaan välinpitämättömiä kykenemättömyydestämme osoittaa rakkautta ylipäätään. Samoin jos pidättäydymme vihasta, mutta emme rakasta, on lopputulos täysin samantekevä. Kyky osoittaa rakkautta ja pidättäytyä vihasta yhtä aikaa on jo edistyksellistä. Rakkaus on uskoa, toivoa ja viisautta suurempi, ja se on itse asiassa side ihmiskunnan ja samalla Jumalan välillä. Rakkaus on ykseysaisti. Jos näkisimme aina toisissamme – ja itsessämme – Kristuksen, ei Valtakunta olisi yhtä kätkettynä kuin se nyt on[12]. Jos Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, mutta me emme ole siinä, ei Valtakunta ole vielä maan päällä. Kynttilää ei pidetä vakan alla eikä talenttia pidä haudata. Jeesus pitää hänen opetustensa noudattamista rakkauden ilmentymänä ja uskon mittana[13]. Koska rakkaudesta on puhuttu riittämiin, toistan lopuksi perinteisesti häissä luetun korinttolaiskirjeen kuvauksen rakkaudesta. Teen sen siksi, ettei kohtaa yleensä muistella muussa kuin aviollisessa viitekehyksessä. Luku on kokonaisuudessaan syvällinen. 1.Kor 13:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.


_______________________________
[1] "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." -Matt 22: 36-40

[2] Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." -Matt 5:43-48

[3] Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. –Matt 5:22

[4] "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli –Ef 4:26

[5] Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. –Luuk 14:26

[6] Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. –Luuk 14:33

[7] Sama ”saat sen mistä luovut”-paradoksi Joh 12:25: Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Kuitenkin tämä, kuten ”rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” ei suinkaan ole ymmärrettävä käänteisesti kehotuksena vihata kaikkea!

[8] Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. –Matt 10:34-39

[9] Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. –Luuk 6:36, 37

[10] Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. -2.Piet 2:10b, 11

[11] Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!" Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä. –Juud 1:9, 10

[12] eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". -Luuk. 17:21

[13] "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. –Joh 14:23

Vapahtajan syntymä II

Kristikunta hiljentyy juhlistaessaan Kristuksen syntymää. Vietetään joulua miten tahansa, sisältyy joulun aikaan ainutlaatuista pyhyyttä. Ortodoksit kunnioittavat enemmän pääsiäistä, mutta viattoman Jeesus-lapsen syntymässä on erikoinen rauhan ilmapiiri. Mitä muuta joulu voisi olla kristitylle, kuin messiaan historiallisen syntymän juhla? Sen sijaan, että jouluevankeliumi luetaan traditionaalisesti ulkoisena tapahtumana, olisi syytä tehdä kuten Maria, joka kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

Uuden testamentin kirjoituksissa mainitaan monesti toive Kristuksen syntymästä hänen seuraajansa sydämessä. Siispä nuo kolme itämaan tietäjää edustaen ihmisen kolminaista luonnetta seuraavat mestarin tähteä, joka pysähtyy lapsen syntymäpaikan kohdalle. Tämä syntymäpaikka, jossa Kristuslapsi syntyy, on ihmisen sydän. Kristus syntyy neitseelliseen astiaan eli vilpittömän etsijän sydämeen. Valkeutta ymmärtämätön maailma yrittää tuhota hänet jo ennen varttumista täyteen miehuuteen - näin käy jokaiselle kaidalle tielle astuvalle.

Jouluevankeliumi on vakavan juhlallinen kertomus alusta: uusi alku ei ole helppo, mutta se palkitsee. Hyvää Vapahtajan syntymän odotusta!

Tähdeksi tuleminen

Muodosta miehestä ja naisesta ympyrä, tee siitä neliö, sitten kolmio, ja vielä ympyrä, ja sinulla on viisasten kivi.

Viittasin edellisessä kirjoituksessani sakraaligeometriseen kuvaukseen ihmisen kehityksestä. Käsittelen tässä kyseistä prosessia hieman lisää. Alkemistisen työn viisasten kivi on kuvaus samasta asiasta. Kehitystyö etenee vaiheittain seuraavasti:

I – Keskipisteen määrittäminen
Keskipiste on koko Suuren Työn lähtökohta. Jotta henkinen työ voi alkaa, on keskipisteen oltava toisaalta Jumala ja toisaalta oman itsen keskus eli sydän. Mikäli pyrkijä toimii ateistiselta pohjalta luontaisen moraalin kannustamana, voi hän edetä tässä prosessissa jossain määrin III vaiheeseen asti, mutta IV vaiheeseen pääsy edellyttää I vaiheeseen palaamista. Tämä saattaa aiheuttaa rakennuksen sortumisen, jolloin keskipisteen uudelleen määrittämisen seurauksena ympärileikkaus ja neliöiminen joudutaan tekemään enemmän tai vähemmän uudelleen.

II – Ympärileikkaukset
Keskipisteen ympäri piirrettävä ympyrä asettaa itselle eettismoraaliset toiminnan rajat. Vanhassa liitossa ympärileikattiin sukuelin ja sitouduttiin ulkonaiseen lakiin. Tämä on materiaalinen ympärileikkaus jolla on dualistinen luonne. Uudessa liitossa ympärileikataan sydän ja sitoudutaan sisäiseen eli henkiseen lakiin[1]. Viisasten kivessä tämä on ulompi ympyrä. Maallisessa mielessä ympyrä kuvaa lakeja ja normeja, ja hengellisessä mielessä Hengen lain rajoja.

III – Neliöiminen
Kolmannessa vaiheessa ihminen työstää elementtinsä sopusointuisiksi siten, että neliö on sopusoinnussa ympyrään[2]. Alkemistisesti jokainen neljästä elementistä voi olla kolmenlaisessa tilassa: kiinteässä, muuttuvassa tai kaasumaisessa. Kiinteänä elementtiä ei työstetä, muuttuvana työstetään ja kaasuna elementti on henkistetty eli valmis. Tässä mielessä edellisessä kirjoituksessa mainitut neljä porttia kolminkertaistuvat, jolloin niitä on kaksitoista[3].

IV – Kolmion yhdistäminen neliöön
Neliön päältä piirtyy Jumalainen kolmio, joka muodostaa sulautettuna viisikulman. Ihminen on jo sinällään ulkomuodoltaan Jumalan kuva materiaalisessa mielessä. Tässä vaiheessa viides elementti täydellistää neljä peruselementtiä. Viides elementti on Henki, joka on yhtä aikaa täyteys ja tyhjyys. Neljä yhdistyy kolmeen, ja tulos on viisi koska neliön inhimillinen rakkaus ja inhimillinen tieto yhdistyy kolminaisuuden ylempään rakkauteen ja ylempään tietoon jotka ovat Kristus ja Pyhä Henki. Kolminaisuuden pää eli Isä on tahto, joka on kaiken perusta ja koossa pitävä voima. Viisasten kivessä neliön ylempi vaakaviiva on leikkauspiste materiaalisen ja hengellisen välillä.

V – Tähden muodostuminen
Sopusuhtainen viisikulma sisältää inhimillisen nelinäisyyden sulautettuna Jumalaiseen kolminaisuuteen. Tämän viisikulman sisään voidaan piirtää pentagrammi, joka kuvaa syttynyttä Mestarin tähteä[4]. Kun ihminen on mestari, on hän täyttänyt ihmisyyden tavoitteen. Suuri Työ ei kuitenkaan lopu tähän, vaan mestarille avautuu tämän jälkeen monia mahdollisuuksia.

(VI) – Tähden kirkastaminen
Kun tähti on saanut muodon, alkaa sama prosessi kuin ihmisen saadessa ensimmäistä kertaa muodon. Kuten ihmisen tehtävä on edetä pois aineesta, on tähden tehtävä kirkastua[5]. Varhaisemmissa vaiheissa kulkevan ihmisen ei hyödytä tietää näistä vaiheista.

Viisikanta on saanut nykyaikana – huolimatta siitä miten päin se piirretään – demonisen leiman. Tähän demonisointiin syyllistyy useimmiten ihmiset, jotka kammoksuvat myös salatieteitä. Tämän takia on ironista, että viisikannan yhdistämisen Eva/Adam ja Samael/Lilith –merkityksessä teki kristitty okkultisti Eliphas Lévi. Ennen häntä viisikanta oli toki noteerattu ja käytetty symboli, mutta hän yhdisti viisikannan nykyään yleisesti tunnetussa mielessä. Okkultismia kammoksuvat ihmiset vetoavat siis okkultistiseen auktoriteettiin tuomitessaan viisikannan symboliset merkitykset. Jokatapauksessa viisikanta on tunnustettu arkkityyppinen symboli ja se sopii hyvin mestarin symboliksi.
_______________

[1] Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. –Room 2:28,29
[2] Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. –Gal 4:3. Katso tarkemmin kirjoitukseni Ristin haaste.
[3] siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. –Ilm 21:12,13
[4] ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." –Matt 2:2
Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. -2.Piet 1:19
…olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, –Fil 2:15
[5] Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. -1.Kor 15:41
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. -2. Kor 3:18

Ristin haaste

Neljä luonnon peruselementtiä asettavat ihmisen kehitykselle omat haasteensa. Kukin haaste on portti, jonka läpi monadi kulkee ratkaistuaan elementin asettaman haasteen. Portinvartijoilla on monta hahmoa, joiden kasvot näkyvät naamioituina tietämättömälle. Elementaalit asettavat pyrkijän eteen edustamiansa haasteita. Tietäjä näkee kunkin elementin tosiolemuksen, kun taas tietämätön näkee portinvartijoiden naamioissa omat selvittämättömät pelkonsa. Nämä neljä elementtiä muodostavat ristin, jota monadi kantaa mukanaan, kunnes voittaa kaikki ristin haasteet[1]. Tämän jälkeen monadin inhimillinen ruumis kuolee ristillä ja monadi vapautuu kehityksen seuraavaan vaiheeseen. Vaikuttaisi siltä, että porttien läpikulussa on ainakin symbolisesti järjestys I. maa II. vesi III. tuli IV. ilma[2]. Käytännössä väylät kulkevat kuitenkin yksilöllisesti lomittain.

Tämä elementtien nelikenttä on se risti, jota todellinen kristitty, alkemisti ja maagikko kantavat. Profaanille ihmiselle tuo risti on pidemmän päälle raskas ja uhkaa monellakin elämän osa-alueella musertaa hänet. Ei tarvita kuitenkaan paljoa tietoa, kun tuo risti alkaa jo kevetä. Tietäjä näkee jo ennalta että lopulta hänen ruumiinsa kuolee tuolla ristillä, samalla tietäen ettei kuolemaa ole. Symbolinen ristintien kulkija on Jeesus. Hän voittaa Ilmavallan hallitsijan kiusaukset, nousee helvetistä taivaisiin, kävelee vetten päällä ja elää siveellisesti ja opillisesti puhtaan elämän. On vain taakse jäävä materia, joka vapauttaa ylös nousevan hengen. Ristin symboli on alemmassa merkityksessä ristiinnaulittu Jeesus, tuo monien ihmisten kaiken aikaa kuoleva elementtien runtelema Vapahtaja, jonka valuvaa verta he vampyyrinomaisesti lakkaamatta juovat. Tämä Jeesuksen seuraamisen vääristynyt muoto ei laske Vapahtajaansa ristiltä, vaan sen doktriini on riippuvainen Jeesuksen kärsimyksestä. Ristin symboli on korkeammassa merkityksessä avaruuden neljän ilmansuunnan keskellä oleva Kristus, joka ei ole enää elementtien runtelema vaan niiden hallitsija. Tämä on se tavoite, johon Jeesuksen seuraajan tulisi pyrkiä.

Saviruukku-vertaus kuvaa ristin allegoriaa hyvin. Ruukku on tulen puhdistamaa ja karaisemaa maa-ainesta. Kirjaimellisena symbolina ruukku on ihmisen ruumis, mutta se kuvaa myös ihmisen siveellistä ja tiedollista perustaa joka on rakkauden tulen puhdistama ja karaisema. Näin valmistetussa ruukussa oleva vesi voi muuttua viiniksi, jolloin ruukku on täyttänyt tehtävänsä tämän pyhän viinin astiana. Tässä valossa Jeesuksen veden muuttaminen viiniksi häissä (joka on tässä kontekstissa oleellinen seikka) muodostaa selkeän symbolisen viestin. Ruukku, ehtoollismalja ja Graalin malja ovat kaikki samaa symboliikkaa.

Koska käsiteltävä aihe on yksi perustavinta laatua olevin teema ihmisen kehityksessä, on käsittelyni väistämättä vain ajatuksia herättävä. Siksi esittelen seuraavaksi vain muutamia ajatuksia elementeistä.
Maan alempi elementti on maapallon materia mukaan lukien kaikkien sen monadien ruumiit. Ylemmässä mielessä maan elementtejä ovat avaruuden planeetat.

Maan haaste on tahdon haaste. Kivikunta on kiinteydessään tahdon äärimmäinen ilmentymä. Portinvartija on portin lakikivi, joka kulkijan täytyy itse tehdä ja asettaa. Jos lakikivi tehdään väärän kokoiseksi, se ei kannata portin kaarta ja pahimmillaan murskaa asettajansa. Kulmakivi on oikeanlaisen vakaumuksen ja siveellisen puhtauden symboli. Maan vihkimysrituaali on ympärileikkaus[3].

Vesi kuvaa tunnemaailmaa. Veden symboli on alemmassa merkityksessä meri, ja korkeammassa taivaan pilvistä putoava sade. Portinvartijan naamio on Leviathan, ja tosiolemus Johannes Kastaja. Veden tehtävän ratkaisija on symbolisesti Joona, joka matkasi meripedon mahassa syvyyksien läpi päästen lopulta takaisin maan pinnalle. Vettä hallitsematon ihminen on kuvainnollisesti veden varassa aaltojen vietävänä. Veden hallitsija on kuin Jeesus, kun hän käveli vetten päällä: mikään tunteiden myrsky ei hallitse häntä, vaan hän hallitsee sitä. Veden vihkimysrituaali on vesikaste.

Tuli on rakkauden ja puhdistuksen elementti. Alemmassa merkityksessä tulta kuvaa maapallon sisällä palava helvetin tuli. Ylemmässä merkityksessä tuli on auringon elämää ylläpitävä lämpö. Tulen portti näyttäytyy naamioituna helvettinä, joka polttaa tulisesta portista käyvän. Tuli on tosiolemukseltaan Pyhä Henki, joka riisuu viimeisenkin kuonan tulisesta portista kulkevalta. Tulen vihkimysrituaali on Pyhän Hengen kaste.

Ilma asettaa haasteensa kehityksen myöhemmissä vaiheissa, kun älykkyys ja henkinen kehitys on edennyt tietylle tasolle. Ilma kuvaa kirkasta älyä. Alemmassa merkityksessä ilma on maapallon ilmakehän alainen osa, korkeammassa merkityksessä ilmakehän ulkopuolinen avaruus. Ilman alempi toimija on symbolisesti lintu, joka on kehittyneimmässä muodossaan kotka. Kotka lentää korkealla ja näkee tarkasti kauas. Haasteena on kääntää lopulta katse ylöspäin sen sijaan, että korkeuksissa lentävä olento tyytyy palaamaan aina maan pinnalle poimimaan sieltä matoja. Jaakobin unen tikkaita edestakaisin liikkuvat enkelit kuvastavat olentoja, jotka ovat jo voittaneet ilman haasteen. Ihmisen tavoite on kuitenkin kulkea tikkaat ensin ylös. Portinvartija on Ilmavaltojen hallitsija. Ilman korkeuksissa tasapainoinen kehitys edellyttää kantajaltaan tulen lämpöä. Ilman lämpöä monadin sydän jäätyy järjen toimiessa kirkkaasti. Tällainen yhdistelmä on äärimmäisen vahingollinen kokonaisuudenkin kannalta. Jeesus joutui ilman haasteeseen kasteen jälkeen erämaassa. Ilman vihkimysrituaali on taivaaseenastuminen eli aineellisessa mielessä kuolema.

 ____________________

[1] Alkemistisesti elementit muodostavat ihmisen neliönä, joka pitää sulauttaa jumalaiseen kolmioon. Avattu kuutio muodostaa ristin.

[2] Eri uskontojen ja kirkkokuntien ajatukset sakramenttien järjestyksistä ilmaisevat niiden kannan asiassa. Esim. kysymys siitä, pitääkö vesikaste saada ennen PH:n kastetta. Krishnat saavat tulta symboloivan oranssin kaavun kasteen jälkeen. Myös Jeesus sai PH:n kasteen vesikasteen jälkeen. Tämä järjestys tukee esittämääni järjestystä, mutta on syytä huomioida vaihtelevat olosuhteet ja taipumukset joissa yksilöt edistyvät. Edelleen on muistettava että on kyse symboleista.

[3] Ympärileikkaus ei ole tässä yhteydessä fyysinen tapahtuma, vaan uuden liiton mukainen "sydämen ympärileikkaus". Esinahkojen uhraaminen jumalille on makaaberi esimerkki symbolismin konkreettisesta toteuttamisesta. Ympärileikkaus on sakraaligeometriassa pisteen ympärille piirrettävä ympyrä. Tämän ympyrän sisälle piirretään kirjoituksen viitekehyksessä myöhemmin neliö ja kolmio.

Tulen kautta

Igne natura renovatur integra – luonto puhdistuu tulen kautta. Tämä INRI:stä johdettu alkemistinen lause johdattaa tutkijansa perustavaa laatua olevan asian äärelle. On kyse pyhityksestä. Luultavasti kaikki uskonnot ovat käsitelleet jollain tavalla tulen ja puhdistumisen yhteyttä. Aurinko on symbolisesti Logoksen ruumis. Auringon suhde planeettaamme kuvaa tulen symboliikkaa erinomaisesti: suhde siihen on elämän ja kuoleman kysymys. Tuli kytkeytyy aiemmin käsittelemääni alfaan ja omegaan mielenkiintoisella tavalla[1]. Alfan ja omegan luova ja tuhoava aspekti liittyvät yhteen Kristuksessa samoin kuin tulen aspekti toimii Pyhässä Hengessä. Lienee turha erikseen mainita, että ne ovat sama asia.

Ihminen ei saa kuollessaan mitään, mitä hänellä ei ole eläessään. Niinpä ihminen kokee eläessään eriasteisia helvettejä, kiirastulia sekä Pyhän Hengen kosketuksia[2]. Helvetin tuli on yhtä ikuinen kuin Pyhä Henki koska ne ovat sama asia. Helvetti ja taivas ovat yhtä ikuisia kuin luonnon kiertokulku. Samoin helvetin polttama lika on yhtä ikuisesti tuhottu kuin Pyhässä Hengessä puhdistettu olemus on puhdistunut. Tuli on täydellisen pyhä, oikeudenmukainen ja armollinen[3].

Jumalallisen[4] ja eläimellisen[5] luonnon jakavalla ristillä ihminen kokee tulen joko helvettinä tai Pyhänä Henkenä[6]. Ihmisen eläimelliselle luonnolle tuli on helvetti. Kuolemassa materiaaliseen maailmaan kiinnittynyt sielu ei halua irtautua maallisesta todellisuudesta, koska elämässä luodut sidokset pitävät häntä kiinni kuolleessa materiassa. Eläimelliseen luontoon kiinnittynyt sielu tuhoutuu helvetissä ruumiin mukana[7]. Tämän lisäksi hänen todellisin minä eli Henki pysyy pitkitetysti kiinnittyneenä alaspäin vetävässä eläimellisessä luonnossa, vaikka sen luontainen vetovoima vetää sitä ylös taivaaseen. Lopulta tuli polttaa ajallisen kuonan paljastaen Hengen ikuisen ytimen, joka vapautuu raskaasta ankkuristaan ja pääsee irtautumaan. Hengellisessä mielessä edistynyt ihminen kokee kuolemassa tilanteen päinvastoin: koska hänen katseensa on jo kiinnittynyt ikuisiin, kokee hän polttavan tulen vapauttavana. Hänen sielunsa irrottaa vaivattomasti otteensa kuolleesta ruumiista, koska hänen Henkensä irtautuu materiaalisista sidoksista väkivallattomasti. Hengellisen ihmisen sielusta sulautuu enin osa Henkeen, kun taas maallisesta sielusta sulautuu enin osa katoavaan ruumiiseen[8].

Pyhässä ja vähemmän pyhässä ihmisessä lika palaa samalla tavalla, ero on vain siinä miten asia koetaan. Tässä mielessä voidaan puhua gnosiksesta eli pelastavasta tiedosta tai evankeliumista. Vajavainenkin ihminen voi Taivasten Valtakunnasta käsin olla jo perillä, vaikka matkaa pyhityksen loppuun viemiseksi voi olla paljon jäljellä. Uudestisyntynyt ihminen löytää kuolemattomuuden ikuisen Henkensä kautta. Pyhän Hengen tulen sytyttyä uudestisyntyneessä nopeutuu pyhitys huomattavasti, koska kuonaa palaa sitä nopeammin mitä enemmän Henki saa tilaa eläimelliseltä luonnolta. Asia toimii myös päinvastoin. Jos ihminen ruokkii eläimellistä puoltaan, on sillä vastaavasti tukahduttava vaikutus Hengen tulen kannalta. Kerran sytytetty tulikin voidaan tukahduttaa. Armo on kuitenkin siinä, että Hengen kannalta aika ei ole ongelma. On toki traagista kun monadi unohtaa mistä on tulossa ja mihin menossa pitkittäen siten omansa lisäksi kokonaisuuden kärsimystä.

______________

[1] Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. –Ilm 1:14
[2] Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. –Apt 2:3
[3] Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? -1. Kor 3:11-16
[4] Ylempi kolminaisuus
[5] Alempi kolminaisuus
[6] sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. –Hepr 12:29
[7] Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. –Matt 10:28
[8] Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. -1. Kor 15:47-49

Sovitus

Kuvassa Sedlicen kappeli.

Kirjoituksessani Sijaissovituksen harha viittasin lyhyesti aiheen tosiolemukseen avaamatta sitä enempää. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on avata aihetta positiivisessa mielessä. Sovituksessa on monta tasoa, joten esittelyni jää väistämättä pintapuoliseksi. Kristus on sovituksen uhri, joka makrokosmoksessa on kolminaisuuden toinen persoona Logos[1] ja mikrokosmoksessa eli ihmisessä Kristuksen Henki[2].


Logos on maailman alussa tapettu karitsa[3]. Tämä ensimmäinen uhrityö on välttämätön uhri maailman perustamiseksi: Hengen on laskeuduttava aineeseen, rajattoman on rajoituttava. Koska Jumalan itse-uhraus on välttämätön tapahtuma maailman puolesta, on perusteltua sanoa maailman lepäävän karitsan uhrin perustalla. Seuraava uhri on Kristuksen syntyminen Jeesuksen hahmoon. Uhri täydentyi Jeesuksen ollessa n. 30 vuotias Pyhän Hengen laskeutuessa häneen. Uhrauksen symbolinen kulminaatiopiste on risti, johon Jeesus teloitettiin. Risti on raja, joka erottaa Hengen aineesta.

Jeesuksen opetuksen mukaan meidän on otettava ristimme ja seurattava häntä[4]. Kaikkien Kristuksen vaiheiden mukaisesti opetuslapsen tie vie lopulta Golgatan ristille, jossa Kristuksen uhri toteutuu hänessä itsessään. Opetuslapsi on uhrannut itsensä ja muuttunut Mestarinsa kaltaiseksi[5].

Kristuksen kautta kaikki on tullut ja Kristuksen kautta kaikki palaa takaisin[6]. Aineeseen ilmentyminen on Luciferin lankeemus, Kristuksen taivaaseenastuminen on jälleenkruunaus. Tuhlaajapojan asema on lopulta parempi kuin taloon jääneen: tuhlaajapoika oppi mitä on pyhyys ja anteeksiantamus, taloon jäänyt ei oppinut tietämään hyvää ja pahaa[7].

Näiden näkökohtien valossa kumoutuu väittämä ”Jumalan ei hyödytä uhrata itseään itselleen, ja asettaa ihmisen pelastumisen ehdoksi uskomista tähän tapahtumaan.[8]” Kosmisesti Jumalan on välttämätöntä uhrata itsensä itselleen, ja ihmisen on mahdollista ymmärtää sovituksen merkitys tiedoksi muuttuvan uskon ja rakkauden kautta. Kirjoitukseni sijaissovituksen harhasta negatiivisena argumenttina ja tämä kirjoitus positiivisena kannanottona antaa ymmärrettävän kokonaiskuvan sovituksesta.

---

[1] Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. …Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. –Joh 1:1,3

[2] Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. –Joh 14:20

[3] …Karitsan elämän kirjassa, joka maailman alusta tapettu on. –Ilm 13:8 (Biblia)

[4] Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. –Matt 16:24

[5] Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. -2. Kor 3:18

[6] Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. –Ef 1:8-10

[7] Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". -1. Moos 3:4,5

[8] Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. -2. Kor 5:18

Minä olen α ja Ω

9.7.09 HS:n mielipide-osastolla oli tietokirjailija ja uskontotieteilijä Tiia Aarnipuun mielenkiintoinen teksti "Kirkkovene" on oiva kristillinen symboli. Kirjoitus tukee omaa näkemystäni femiinisestä aspektista kristillisessä symboliikassa. Kristityt ovat femiinisestä jumaluuden aspektista vaietessaan sulkeneet pois paljon syvimpien mysteerien ymmärtämisestä.

Nykypäivänä alfasta ja omegasta (kreik. α & Ω), alusta ja lopusta, syntymästä ja kuolemasta, ollaan yleisesti ottaen etäännytty. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskontojen ajaton viisaus olisi kätkenyt näitä mysteerejä sisäänsä. Eroksen ja Thanatoksen kysymykset nivoutuvat kiinteästi toisiinsa. Tämän hetken viihdeyhteiskunnan pornoistuminen ja väkivaltaistuminen heijastelee puhtaasti näiden universaalien teemojen tarpeellisuutta ja samalla niiden todellisten merkitysten unohtamista. Kristillisyydessä on kartettu elämän mysteerin täsmällistä kuvausta fyysisen elämän täsmällisillä termeillä. Vertauskuvien kautta tieto on kuitenkin näkyvillä.

Aarnipuun mainitsema Kristuksen kylkeen isketyn haavan näkeminen vaginana symbolisessa mielessä on mielenkiintoinen huomio. Kristus Jumalan täydellisenä temppelinä, sotilaan keihään tekemä ovaalin muotoinen verta ja vettä vuotava haava rinnassa, haavan näkeminen porttina kaikkein pyhimpään - Kristuksen puhtaaseen sydämeen eli taivasten valtakuntaan, veren valuminen vastaanottavan ihmisen graalin maljaan... Tässäpä vasta allegoriaa ihmisen pelastumisesta, joka toteutuu yhtälailla jokapäiväisessä fyysisessä maailmassa. Kristuksen haavan femiinisessä merkityksessä on perusteltu yhtäläisyys luomiskertomuksenkin perusteella: Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta.

Syklisen universumiteorian mukaan vanha universumi kuolee ja syntyy uudesti "portin" kautta. Ihminen syntyy vaginan (tai sektiossa haavan) kautta, joka on alfa. Kuollessaan ihminen kulkee omega-portin läpi viimeiselle tuomiolle, jossa hänet punnitaan. Kristuksen opetuksen mukaan ihmisen on kuljettava ahtaasta portista, jos haluaa elämään ja taivasten valtakuntaan. Nikodemuksen kanssa käymässään keskustelussa Jeesus toteaa, että ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, jos haluaa elää. Uudestisyntymistä verrataan fyysiseen syntymään, ja aiheessa pysyen tuon vertauksen ahdas portti on fyysisessä elämässä naisen sukupuolielin. "Kuinka ihminen voi palata äitinsä kohtuun?" Henkisessä mielessä kuolemalla ja syntymällä uudesti ylhäältä, konkreettisesti syntymällä uudestaan uuden äidin kohtuun ensin mainitun ollessa tietenkin se toivottu tapa. Kaste kuvaa tätä hautaamista ja syntymistä.

A & O, alku ja loppu, ovat molemmat portteja. Alfa on Ichtys, kristittyjen kalasymboli (joka kärki alaspäin käännettynä on vagina) sekä kaikennäkevä silmä. Ne ovat alfan kreikkalaiseen kirjaimeen symbolisestikin sopivat merkitykset. Omega on kirjaimen ja merkityksen kautta myös portti, joka on fyysisessä elämässä kuolema. Pyhä Henki kirjoitetaan alkukielessä femiinisessä muodossa, se on siis kolminaisuuden femiininen aspekti. Pyhän Hengen muita symboleja ovat mm. kyyhkynen, joka laskeutui Jeesuksen ylle Jordanin kasteessa sekä tulen liekki, joka mm. laskeutui opetuslasten päälle helluntaina.

Alfa on kristusmonogrammin (PX) oikealla puolella, omega vasemmalla (monogrammista käsin). Alfa on siis Jumalan oikea käsi, joka alttaritaiteessa kuvataan kristuksen oikealla puolella olevana armon lehvänä, ja omega vastaavasti Jumalan tuomitseva vasen käsi, joka kuvataan miekkana. Ajateltaessa Logosta joka on Sana, voidaan oikean puolen lehvä tulkita myös sulkakynäksi vasemman puolen miekan ollessa jo itsessään Sanan symboli. Näin jaoteltuna kynä kuvaa luovaa Sanaa ja miekka tuhoavaa Sanaa.

Raamattu sisältää lukemattomia mainintoja portista, vasemmasta & oikeasta kädestä, uudesti syntymisestä yms. mainituista symboleista. On ehkä inhimmillistä, että niinkin vaikeasta asiasta kuin seksuaalisuudesta on tehty tabu uskonnollisessa käsitteistössä. Toisaalta monet symbolit tarvitsevat avaimia auetakseen, ja kokonaisuuden eheä kuva paljastuu vasta palasten loksahdettua paikoilleen. Vaikka palojen yhdistäminen olisi vielä kesken, olisi tärkeää tiedostaa elämän ja kuoleman kysymysten olevan maallisessa ja hengellisessä mielessä perustavinta laatua olevia kysymyksiä.

Alkuun palaten, "kirkkovene" on oiva kristillinen symboli. Siinä ei ole nykykäsitteistönkään mukaan mitään saastaista, vaan seksuaalisuuden, luomisen ja syntymän mysteerien pitäisi olla uskonnollisessa käsitteistössä itsestäänselvästi pyhiä asioita. Mikä tahansa mysteeri pilaantuu väärin ymmärrettäessä. Kuitenkin ihmisten holhoaminen sillä perusteella, että tällaiset syvälliset mysteerit ymmärretään lähtökohtaisesti turmiollisella tavalla, on ihmisten aliarvioimista. Sama pätee kuoleman mysteerin suhteen, joka on jostain syystä otettu huomattavasti paremmin huomioon kristinuskon historiassa kuin luovuuden aspekti. Kaikki epätasapaino kuitenkin kostautuu, oli vaaka kallellaan kumpaan suuntaan tahansa.