Abortti

Tiedostan abortti-kysymyksen vahvan maailmankatsomuksellisen latauksen. Jos näin ei olisi, en myöskään kirjoittaisi siitä. Perustelen tässä, miksi abortti voidaan hyväksyä vain  äidin joutuessa synnytyksessä hengenvaaraan. Tiedostan myös samalla, että kyseiset argumentit eivät materialistia välttämättä tyydytä, koska juopa maailmankatsomuksissa voi olla liian iso. Korostan vielä, että tarkoitus ei ole tuomita kenenkään persoonaa tai tekemisiä, vaan esittää perusteltu mielipide mielestäni tärkeästä asiasta. Selkeyden vuoksi luettelen aborttia vastustavat argumenttini luettelona.

1) Ihminen saa alkunsa hedelmöityshetkellä. Erilaiset spekulaatiot siitä, milloin ihminen on ihminen, ovat muissa määritelmissä liukuvia: jos synnytyshetki määrittää ihmisen, voiko juuri ennen synnytystä abortoida lapsen (esim. 8 kk:lla olevan)? Vai onko keskosena syntyvän selviytymismahdollisuus aikaraja ihmisyyden määrittymiselle (22 vko:nen lapsi jää eloon 0-10% todennäköisyydellä, mahdollisuus nousee alle 5%/vko tämän jälkeen, 21 vko:inen ei voi käytännössä selvitä)? Vai aivojen ja hermoston muodostuminen, joka tapahtuu ensimmäisten 4:n vkon aikana? Verenkierto toimii jo vkolla 5... Huomioi, että raskauden havaitseminen "vahinkotapauksissa" jää usein vähintään 4 vkon päähän hedelmöittymisestä.

2) Saattaa kuulostaa falskilta, mutta ihmiselämä voidaan määritellä pyhäksi. Tätä ei tarvitse ottaa pelkästään uskonnollisena argumenttina.

3) Kyse on naisasialiikkeen mielestä äidin oikeudesta omaan kehoonsa. Asia ei ole välttämättä näin, vaan kyse on myös äidin sisällä olevasta toisesta elämästä, josta hän on vastuullinen. Vastuu on myös isän.

4) Entä, jos vahinko tapahtuu esim. raiskauksen yhteydessä? Asia yksinkertaisesti: A tekee väärin B:tä kohtaan, voiko B tappaa C:n? Ei.

5) Väite: ongelman ratkaisu ei kuuluu yhteiskunnalle, vaan ihmisen on saatava itse ratkaista kysymys. Entä jos: Yhteiskunnan tehtävä on suojella jäseniään, erityisesti heikompia/puolustuskyvyttömiä. Tämä on koko lainsäädännön periaate. Näin ollen, yhteiskunnan on suojeltava syntymättömiä ihmisiä.

6) Väite: en/emme ole valmiita vanhemmaksi/-iksi. Raskauden alkamisen jälkeen on vähintään 6 kk aikaa kasvaa vanhemmuuteen. Ihmiset ovat halki historian pystyneet siihen. Lisäksi vanhemmuuteen kasvaminen jatkuu syntymän jälkeenkin.

7) Lasta ei ole pakko kasvattaa itse. Vasta-argumenttina voidaan sanoa, että ei löydy sopivaa kasvattajaa/kasvatusapua, eikä yhteiskunta tee adoptointia käytännössä mahdolliseksi. Silloin tässä näyttäisi olevan epäkohta, johon pitäisi puuttua? Halukkaita adoptoijia löytyy jo omasta maastamme varmasti paljon. Tämä on kuitenkin varalenkki. Viimekädessä ihminen vastaa itse teoistaan.

8) Sukukypsällä ihmisellä on seksiä harrastaessaan vastuu mahdollisesta raskaudesta. Yhdynnän biologinen tarkoitus on nimenomaan lisääntyminen. Jos/kun sitä harrastetaan nautintotarkoituksessa käyttäen ehkäisyä (tai ei), on oltava ymmärrys siitä, että tuloksena voi olla lapsi. Se on koko aktin alkuperäinen biologinen päämäärä! Tästä ei voi ainakaan omassa maassamme olla tiedoton. Sikäli voi sanoa, että seksi kuuluu (henkisesti) aikuisille; sellaisille, jotka ovat valmiita vanhemmuuteen. Seksiä ei myöskään kuulu harrastaa sellaisen kanssa, jota ei voisi kuvitella vanhemmaksi omalle lapselleen.

9) Yhteiskuntamme on vieraantunut syntymän ja kuoleman kokemisesta. Elämme pintaliitoa, jonka ihanteena on ikuinen nuoruus. Tähän ideologiaan ei kuulu syntymä, kuolema eikä vastuun ottaminen.

10) Väite: et voi esittää mielipidettä asiasta, josta et mitään tiedä/ole kokenut/olet väärää sukupuolta tms. Vasta argumentti: elämän ja kuoleman kysymykset on sellaisia, että niistä pitää olla perusteltu mielipide, vaikka niistä ei olisi suoranaista kokemusta.

11) Väite: vaatimukset ovat epärealisisia... Mitä jos yhteiskuntamme on epärealistinen? vrt. kohta 9.

12) Väite: aborttia vastustavat pelkästään typerät fundamentalistiuskovaiset, jotka vihaavat homoja etc. Ensinnäkään näin ei ole. Toiseksi, vaikka olisikin, se ei huonontaisi tai kumoaisi tässä esitettyjä argumenttejä.

13) Väite: ei ole varaa kasvattaa lasta. Köyhyys ei ole pätevä argumentti tehdä väärin. Vrt. kohta 4, oli syy köyhyyteen sitten mikä tahansa.

14) Väite: lapsia kuolee keskenmenoissa luonnollisesti, myös abortti on täysin luonnollinen asia. Samalla logiikalla voitaisiin todeta, että aikuisia ihmisiä kuolee luonnollisesti, joten kaikkia ihmisiä voi tappaa halutessa.

15) Väite: abortteja on saatava tehdä laillisesti ja turvallisesti, jottei niitä aleta tekemään laittomasti ja terveyttä vaarantaen. Pettävä logiikka, jos teko on alunperinkin ei-hyväksyttävä.

Kaikki loput näkökannat ovat variaatioita/tarkennuksia edellisiin, joten niitä on turha esittää tässä. Kuten alussa sanoin, nämä argumentit eivät välttämättä miellytä materialistia. Lukija voi halutessaan määrittää sikiön vaikka pelkäksi solumössöksi ennen synnytystä, ja ihmisyyden alkavan vasta syntymänän jälkeen.

Kristillinen avain prinsiippeihin I

Raamatun kolmijaossa prinsiippien vastaavuudet ovat yleensä Ruumis & Sielu = alempi kolminaisuus, Henki = ylempi kolminaisuus. Kuten aiemmin mainitsin, Raamatussa sielun & hengen käsitteen sisältö pitää aina tarkastaa, koska niiden käytössä on epätarkkuuksia. Seuraavaksi esittelen kristilliset arkkityyppiset vastaavuudet aiemmin esittämiini teosofisiin (ylempiin) prinsiippeihin:

/\
Ihmisen ylempi kolminaisuus - Jumalainen kolminaisuus (muodostaa Logoksen):
Tahto - Isä
Rakkaus - Poika
Ymmärrys - Pyhä Henki

On huomioitava heti aluksi, että tällä avaimella koko ylempi kolminaisuus on osa Logosta, "Kristuksen ruumista" ja "luojaa". Koska ihmisen ylempi kolminaisuus on myös osa Logosta, se selittää ko. ihmisen osan kuolemattomuuden. Ylemmät prinsiipit eivät ole esitetyissä arkkityypeissä sinänsä erillisiä, vaan päällekkäisiä/sisäkkäisiä. Apostolien mukaan yhden olemuksen 3 persoonaa (josta tiukasti kiinnipitämällä päädytään "skitsofreeniseen jumalakäsitteeseen").

Logos-nimitys on sikäli monisäikeinen, että ylempi kolminaisuus muodostaa kokonaisuudessaan ensimmäisen syyn: Logoksen. Logoksen takana on Absoluutti (Isä), joka tiukasti määriteltynä on ensimmäisen syyn takana oleva voima. Kun pidetään kiinni Absoluutin kriteereistä, jotka ovat kaikkivaltius ja ikuisuus, ei Absoluutti voi olla ensimmäinen syy (koska se silloin rajoittaisi itsensä, eikä siten olisi enää kaikkivoipa). Tämän takia Absoluutista emanoitunut (=virrannut) Logos on ensimmäinen syy (koska se on ensimmäinen, joka rajoittuu & siten mahdollistuu tekijäksi). Jos joku vieroksuu määritelmän logiikkaa, voi hän sanoa Absoluuttia ensimmäiseksi syyksi, mutta silloin määritelmään sisältyy mainittu ristiriita.

Logos on siis kaikki kolme ylemmän kolminaisuuden aspektia, ja sisältää samalla luojana koko ilmenneen maailman. Kun jaamme Logoksen prinsiipit siten, että määritämme hallitsevimman tekijän prinsiipin nimeksi, helpotamme käsitteellistä ajattelua. Pitää kuitenkin muistaa, että kun puhumme mistä tahansa arkkityypistä, sisältää se myös toissijaisina muut aspektit. Tätä näkökulmaa kuvaa hyvin Valknut, eli kolme toisissaan kiinni olevaa kolmiota (evankelista Benny Hinniä on syytetty tällaisesta yhdeksänäisyyden harhaopista). Seuraavaksi esittelen prinsiipit erikseen:

Isä - Tahto
Kuten mainitsin aiemmin, Absoluutti ei sinänsä ole osana ilmennyttä maailmaa. Kuitenkin Tahto on ehkä Absoluuttia kuvaavin aspekti, vaikkakin Absoluuttiin sisältyy kaikki. Tahto on se aspekti, jolla Logos loi (/sysäsi alkuun) maailman, ja sen varassa maailma myös pysyy kasassa. Ilman Tahtoa ei siis olisi mitään. Gnostilainen Totuuden evankeliumi korostaa Isän Tahto-aspektia:
"Siksi Sanan (=Logoksen) täytyi tulla esiin ensimmäisenä, sinä hetkenä, jonka tahtovan tahto parhaaksi katsoi. Tämän tahdon varassa Isä lepää, ja siihen hän on mieltynyt. Mikään ei tapahdu ilman häntä, eikä mikään tapahdu hänen tahtomattaan. Kuitenkaan hänen tahtoaan ei voi ymmärtää. Tahto on jälki hänestä, mutta kukaan ei voi ymmärtää eikä tarkkailla käsittääkseen hänet... ...Hänestä on lähtöisin alku, ja hänen luokseen saavat kerran palata ne, jotka ovat hänestä peräisin."

Poika - Rakkaus
Ykseysaistia kuvaava prinsiippi on oleellinen osa Logosta: kaikki on siitä lähtöisin, palaavat siihen, ja osa sitä. Rakkauden aspekti on keskeisin Jeesus Kristuksen sanomasta. Siksi siis prinsiipin nimeäminen hänen mukaansa. Rakkauden ja älyn prinsiipeihin sisältyy sikäli päällekäisyyttä, että Logosta pidetään samana, kuin Kristusta. Logos on terminä pelkistäen järki (ei kuitenkaan alemman kolminaisuuden järki, vaan ylemmän kolminaisuuden ymmärrys). Jos tiedostamme tämän, ja säästämme Logoksen käsitteen koko ylemmän kolminaisuuden yhteiskäsitteeksi, säästymme tältä näennäiseltä ristiriidalta (koska arkkityypit ovat päällekkäisiä jokatapauksessa).

Pyhä Henki - Ymmärrys
Pyhä Henki on toiselta nimeltään Kristuksen Henki. Edelleen päällekkäisyyden edelliseen prinsiippiin ei pidä antaa häiritä, koska kaikki mainitut arkkityypit pitävät sisällään kaikki aspektit. Pyhä Henki on se, jonka Jeesus sanoi opettavan ihmisille hänen lähdettyään. Arkkityyppi, jota voidaan käyttää ymmärryksen/Pyhän Hengen synonyyminä on Lucifer. Tällöin käsitteellistä sekaannusta voi syntyä puhuttaessa Ervastilaisittain Luciferisista enkelivalloista. Luciferin rinnastamista ymmärrykseen voi olla vaikea hyväksyä myös sen käsitteellisen taakan takia. Tässä tapauksessa viitataan kuitenkin käärmeen ylempään merkitykseen: vaskikäärmeeseen (myös Jeesuksen esikuvaksi tulkittu), joka ylennettiin erämaassa, ja johon katsomalla parantui. Alemmassa (järjen) merkityksessä käärme viittaa perinteiseen Saatanan käsitteeseen, joka sekin on kulttuurisista syistä väärinymmärretty. Maailmahan ei voi sisältää arkkityyppistä puhdasta pahuutta, koska kaikki on lähtöisin Absoluutista, eikä siihen sisälly objektiivista pahaa. Ongelmat juontuvat eriasteisista kehityksen vaiheista. On myös muistettava aiemmissakin kirjoituksissa ilmitulleet dualistiset termit Kristuksesta & Luciferista: leijona, kointähti ja käärme.

Lopuksi: Olennaista on ymmärtää asioiden ydinolemus, jonka jälkeen ulkonaiset nimitykset voivat vaihdella. Periaatteessa ymmärtämällä käsitteiden ydinolemukset, voi vertailla helposti erilaisia järjestelmiä. Suurin osa viestinnällisistä väärinkäsityksistähän johtuu nimenomaan omaksuttujen termien erilaisista merkityssisällöistä.

Käärme ja kyyhkynen

Käytän kirjoituksessa edellisessä kirjoituksessa esiteltyä ihmisen prinsiippien jakoa. Kuva on otettu -jälleen kerran- Prahassa sijaitsevalta hautausmaalta - saat klikkaamalla kuvasta suuremman.

Kuvaan sisältyy suurempi tarina, kuin mitä nopeasti katsottuna näyttää. Kuvan varsinainen tarina selviää enkelin kääröstä, jossa lukee "Mane - Thecel - Phares". Tarinan voi lukea Danielin kirjan 5. luvusta. Tämä kirjoitus ei suoranaisesti käsittele ko. tarinaa. Muut mielenkiintoiset symbolit kuvassa ovat (hyvän- ja pahantiedon) puu, kyyhkynen ja käärme. Käärmeen ja kyyhkysen symbooleita avaamaan käytän Matteuksen evankeliumin (10:16b) kohtaa "...olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." Siispä ihmisen prinsiipeistä kyyhkynen edustaa Buddhia, ja käärme Manasta. Kuvan hyvän- ja pahantiedon puun katkeaminen kuvaa näiden kahden prinsiipin eriytymistä.

Lukijalla on jo kenties herännyt samat ajatukset tähän mennessä, mutta avaan silti aihetta hieman lisää. On nimittäin yleinen harha ihmisyyden tiellä, että lähdetään kulkemaan joko käärmeen tai kyyhkysen polkua unohtaen, että ne kuuluvat yhteen ja samaan. Jommankumman polun (siis älyn tai rakkauden) yksipuolinen kulkeminen aiheuttaa pidemmälle kulkiessa suuria ristiriitoja.

Yksipuolisen älyn kehittämisen (ilman rakkautta) seurauksia olemme jo nähneet maailmassa diktaattorien huipentamana. Lopputuloksena on nimittäin psykopaatti; täydellinen kyvyttömyys empatiaan samalla kuin (alemman kolminaisuuden) äly on terävä. Siitä siis käärmeen dualistinen symboli: yksipuolisena se on myrkyllinen. Älyä/viisautta tarvitaan kuitenkin ehdottomasti, ja sitä pitää tietoisesti kehittää. Ei enää nykyään niinkään alemman kolminaisuuden vastinetta, vaan jumalaista puolta. On huomioitava, että esim. Raamatun sankarit, kuten kertomuksen Daniel, edustavat huomattavasti useammin älyä, kuin rakkautta.
Ks. kuvaus Danielista (Dan 5:11,12): "...mies, jossa asuu pyhien jumalien henki. Sinun isäsi aikana hänellä havaittiin olevan ymmärrystä, älyä ja viisautta yhtä paljon kuin jumalilla. Isäsi, kuningas Nebukadnessar, korotti hänet enteidenselittäjien, loitsupappien, kaldealaisten viisaiden ja manaajien päämieheksi; niin teki isäsi, kuningas. Danielissa, jolle kuningas antoi nimen Beltesassar, asuu erityinen henki, ja hänellä on taito ja viisaus selittää unia ja ratkaista arvoituksia ja ongelmia..."

Vastapuolena taas monesti väärinymmärtäen ihannoidaan yksipuolista buddhin ruumiillistumaa, josta on amputoitu äly. Hyvänä esimerkkinä toimii Dostojevskin Idiootti (J.N:n havainto). On toki selvää, että tällä tavalla yksipuolistettu henkilö on suunnattomasti parempi yhteisölliseltä kannalta sen vaarattomuuden tähden, mutta se ei suinkaan ole ihmisen ongelman ratkaisu (vrt. Matt & Dan lainaukset). Lisäksi on huomioitava, että äärimmäiset polaariset vastakappaleet vaativat tasapainon vuoksi toisiaan (sekä mikro- että makrokosmoksessa!). Jeesuksessa täydellistyi kuitenkin molemmat, mutta sen ajan maailma tarvitsi nimenomaan rakkauden kehittämistä, josta johtuen se sanoma on korostetummin esillä.

Siispä jotta ihminen saisi ratkaistua hyvän- ja pahantiedon ongelman (joka on ihmisen tehtävä), olisi hänen kehitettävä sekä älyllistä että rakkaudellista puolta mahdollisimman tasaisesti. Tietysti olemme lienee yksilöllisesti taipuvaisia kulkemaan toista näistä poluista ensisijaisesti. Myös elämän/kehityksen vaiheet vaikuttanevat painotuksiimme, toisilla tietoisesti ja toisilla tiedostamatta.

Ihmisen prinsiipit

Aiemmissa kirjoituksissa käyttämäni ihmisen kokoonpano oli kolmijakoinen. Tämä alunperin Platonin (ja myös Raamatun) esittämä kolmijakohan on klassisesti ruumis-sielu-henki. Tämä ei ole kuitenkaan pidemmälle katsoen riittävän tarkka jako. Lisäksi esim. Raamatun tulkintaa vaikeuttaa se, että Raamatussa sekoitetaan sielun ja hengen käsitteitä keskenään.

Käsittelen tässä teosofiseen (H.P.B:n laatimaan) seitsenjakoon perustuvan mallin, joka eroaa muutamilta osin alkuperäisestä (malli on J.N:n laatima). Esittämäni lista prinsiipeistä on vain muistilistanomainen, lisätietoa löytyy mm. alla olevista lähteistä.

Symbolina prinsiipeistä kuvaa hyvin heksagrammi, jonka keskellä on risti. Ylemmän kolminaisuuden kolmio on valkoinen, ja alemman kolminaisuuden musta. Keskellä oleva risti (tai piste, ankh tms.) kuvaa välittävää prinsiippiä.

/\
Ylempi kolminaisuus (katoamaton, Jumalainen):
1) Âtma - Tahto, ihmisen todellinen, henkinen tahto. Yksilön yhteys hänen dharmaansa laajasti käsitettynä, henkinen intensiteetti. Kaiken aidon toiminnan alkulähde.
2) Buddhi - Rakkaus, ykseysaisti. Kaiken aidon tuntemisen alkulähde.
3) Manas - Ymmärrys, abstrakti äly. Metafyysinen/filosofinen kyky, kaiken aidon tiedostamisen ja luovuuden alkulähde.

\/
Alempi kolminaisuus (katoava, inhimmillinen):
4) Kâma manas - Järki, älylliset kyvyt, kun ne käsittelevät muotosidonnaisia asioita. Looginen ja matemaattinen kyky, kyky käyttää muistia ja pitää mielikuvitus erillään emootioista. Alemman persoonallisuuden sovellutus ymmärryksestä.
5) Kâma (ruupa) - Tunteet, emootiot. Luonnolliset ja eläimelliset vetäymykset. Alemman persoonallisuuden sovellutus rakkaudesta.
6) Linga sharîra - Astraaliruumis ja Sthûla sharîra (/Ruupaa) - Aineellinen ruumis. Astraaliruumis on Ihmisen fyysisen ruumiin sisäinen energia, joka pitää sen toimivana olemuksena. Näkyvä fyysinen ruumis on ainoastaan todellisen ruumiin ulkoinen vaate, joka ei kuulu ihmisen välttämättömään kokoonpanoon. Alemman persoonallisuuden sovellutus tahdosta.

+
Välittävä prinsiippi:
7) Prâna – Elinvoima, energia, joka pitää ylemmän ja alemman kolminaisuuden kiinni toisissaan ja mahdollistaa ruumiin toiminnan. Elinvoima on kaikkialla ilmenevä polariteettien välisen jännitteen synnyttämä lataus, joka mahdollistaa ylemmän ilmenemisen alemmassa.

Lähteet:
Ihmisen kokoonpano – osa 1, Johannes Nefastos
Teosofian Avain – kappale 6, Ihmisen seitsenäinen luonto, H.P. Blavatsky
Salatiede ja salatieteilijät III, Kaita tie, Pekka Ervast

Nietzsche sanoi:

Jumala on kuollut. Jumala sanoi: Nietzsche on kuollut.

Vitsissä piilee totuuksia. Nietzsche oli oman aikansa rehellinen tulkki, vaikka päätyikin johtopäätöksissään ateismiin. Kuten Jaakobkin paini Jumalan kanssa aamuun asti, pitäisi jokaisen tehdä niin. Mikäli Jumala häviää taiston, ja osoittautuukin "niin sanotuksi jumalaksi", on se tapettava. Jos emme tämän jälkeen enää löydä kestäviä totuuksia, on kuoleman jälkeen tilanne lopulta kuten vitsissä. Parempi olla kuitenkin rehellinen, kuin palvoa "niin sanottua jumalaa".

Tähän liittyen apostoli Paavali sivuaa aihetta saarnaassaan epäjumalille pyhitetyn lihan syömisestä (1. kor 8: 4b-7a): "...Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole..."

Itseasiassa kyseiseen kohtaan sisältyy totuudenmukainen esitys emanaatiosta, Absoluutista ja Logoksesta. Ja joku vielä väittää, että Paavali oli vain oman aikansa naistenvihaaja...

Isä meidän -rukouksen tutkielma

Jos Vuorisaarnaa pidettäisiin kristikunnassa Ervastia lainaten kristillisyyden lyhyenä esityksenä ja mittapuuna, ei kristuksen kirkkokaan voisi olla nykyisenlaisessa alennustilassa. Sen sijaan, että kirkkoja ja seurakuntia perustetaan monen polven kristuksen sanojen tulkitsijoiden varaan, olisi syytä tutkia henkilökohtaisesti, mitä alkuperäinen mestari Jeesus Kristus itse sanoi. Pitkälle vietynä esimerkkinä nykyaikana kristillisissä lahkoissa rivikristityt seuraavat opettajia, jotka tulkitsevat jotakin lähihistorian herättäjää, joka on tulkinnut Lutheria, joka on tulkinnut Raamatun apostoleja, jotka ovat tulkinneet Jeesusta. Näin monen tulkitsijan kautta hämmennetty alkuperäinen sana on vesittynyt tunnistamattomaksi seokseksi.

Tässä tutkielmassa otetaan Vuorisaarnasta vielä pienempi kaistale, joka käsittää Isä meidän -rukouksen, ja aiheellisesti sen viereiset rukousta koskevat kohdat. Isä meidän -rukous lienee eniten julkisesti toistettu rukous kristikunnassa, jolloin on aiheellista herättää kysymys siitä, mitä rukous sisältää. Koska rukous ei sinänsä vaikuta kovin moniselitteiseltä, on mielenkiintoista havaita, miten erilaisia "itsestäänselvyyksiä" siitä voidaan johtaa. Ennen kuin voidaan ymmärtää syvempi merkitys, on ymmärrettävä ilmeinen.

ESIPUHE RUKOUKSESTA
5. Ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut (tekopyhät ’92) ; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
Jeesus kieltää rukoilemasta julkisesti ihmisten nähden, kuten tekopyhät tekevät. Esimerkkeinä mainitaan kaupungin kadunkulma (eli kaikkien ihmisten nähden) ja kirkon/seurakunnan tila (uskovien/seurakuntaan kuuluvien nähden). Kuten jakeen lopussa todetaan: he ovat jo saaneet palkkansa, nimittäin valheellisen pyhyyden tunteen ihmisiltä, johon toki osa varmasti uskoo itsekin.

6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle (julkisesti ’76).
Päinvastoin, kuin äskeisessä negatiivisessa esimerkissä tekopyhistä, käskee Jeesus hänen seuraajiaan rukoilemaan salassa olevaa Isää muiden tietämättä. Näin, päinvastoin kuin edellisen esimerkin tekopyhät, uskova saa palkkansa Isältä ihmisten sijaan. Kuinka mitenkään muuten olisi mahdollistakaan, eihän muut ihmiset voi edes tietää salassa tapahtuneesta rukouksesta.

7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
Muistutuksena, ettei ihminen edes yksin rukoillessaan sorru itsepetokseen.

8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
Perusteluna edelliseen: oikeus, joka Isä on, tapahtuu, halusimme sitä tai emme.

ISÄ MEIDÄN -RUKOUS
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
Rukouksen kohde on Jeesuksen Isä, ei esimerkiksi kuolleen pyhimyksen varjo, heimojumala, Jeesus/Kristus itse tai Pyhä Henki. Isä, joka on kaikkivaltias, taivaan korkeuksissa oleva Absoluutti. Kaiken olevaisen ensimmäisen syyn takana oleva voima, jonka nimi on toki pyhä ilman meidän toivotuksiammekin.

10. tulkoon (lähestyköön ’76) sinun valtakuntasi; tapahtukoon (olkoon ’76) sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;
Isän valtakunnan tulemisen toteamus. Valtakunnan, joka ei vielä ole täällä, mutta joka lähestyy meitä, vaikkakin samassa suhteessa, kuin me tahdomme pyrkiä siihen. Tämä lähestyminen on kuitenkin varma toteamus, eikä turha toivomus.

Toisessa toteamuksessa julistetaan eräällä tapaa Isän tahdon suveriniteettia niin näkyvässä kuin näkymättömässä. Lisäksi lauseen voi ymmärtää sisältävän viisauden mikro- ja makrokosmoksen yhtäläisyydestä (niin alhaalla kuin ylhäällä).

11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
Lauseen täsmällisen käännöksen sanotaan tarkoittavan leivällä yliaistillista leipää. Pyyntö on lienee eniten ymmärretty pelkästään maallisena leipänä, kuten Lutherkin sen selittää. Raamattunsa lukenut varmasti myöntää kuitenkin, että Jeesuksen vertauskuvastossa leivällä on korkeampi merkitys, jolloin se tarkoittaa hengellisen kehityksen ravintoa, päinvastoin kuin fyysisen ruumiin ravintoa. Vertauskuvasto fyysisen ruumiin/fyysisen leivän ja henkisen ruumiin/henkisen leivän välillä on tietysti täysin analoginen, mutta yhtä kaukana toisiaan kuin ajatus on kivestä. Kohtaa pohtiessa todettakoon, että kukin rukoilee, mitä tarvitsee.

12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
Jälleen monesti ymmärtämättä lausuttu lainalaisuus: samassa suhteessa, kun annamme anteeksi, saamme anteeksi Isältä. Ymmärtääkö kristikunta todella, mitä Jeesus itse opetti? Rukouksessa ei rukoilla sijaisuhria kumoamaan perusteettomasti tehtyjä tekoja, vaan myönnetään sama vastuullisuus Isälle, kuin mitä meillä on lähimmäisiämme kohtaan. Jakeissa 14 ja 15 selvennetään samaa kohtaa lisää niin, ettei sitä voi ymmärtää väärin.

Kuitenkin kirkkoisät jne. opettavat toisenlaista oppia sijaiskärsijästä. On välttämätöntä sanoa, ettei tämä nähtävästi ole sanomatta selvää, koska tämä kirjoitus olisi muuten turha.

13. äläkä saata (johdata ’76, anna meidän joutua ’92) meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta (, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen - myöhemmissä käsikirjoituksissa).
Rukous päättyy kummalliselta vaikuttavaan toiveeseen Isälle, joka kuitenkin tietää tarpeemme ennen kuin niistä edes mainitsemme. Emmehän ole täällä elääksemme mahdollisimman helppoa elämää, vaan vahvistuaksemme voittaessamme kiusauksia. Lauseen merkitys tarkoittaa siten halua voittaa kiusaukset niiden tullessa. Myöhemmin lisätty osa valtakunnasta, voimasta ja kunniasta päättää rukouksen Isän ylistykseen. Lisätty osa on yleisesti liitetty rukoukseen kuuluvaksi, vaikka sen aitoudesta ei voi tietenkään olla varma.

JÄLKISANAT
14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
Kuten jakeen 12. kohdalla totesin, rukouksen jälkeen jakeet 14 ja 15 ikään kuin jatkavat rukousta selittäen niin, ettei jaetta 12 voi ymmärtää väärin.

15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Aamen.

...Jokelan tapauksesta II

Luettuani uudelleen edellisen kirjoitukseni sekä j:n kommentin siihen, pitänee tehdä muutama selvennys. Edellinen kirjoitukseni käsitteli pitkälti tapahtuman seurauksia. En ottanut varsinaisesti kantaa teon moraaliseen puoleen, koska se puoli oli jo valmiiksi mielessäni itsestäänselvyytenä. Selvennän tapauksen moraalista puolta tässä lyhyesti, jottei syntyisi väärinkäsityksiä.

Ensiksi: itsellämme ihmisinä ei ole valtuuksia tai edes edellytyksiä tuomita ketään, vaan ainoastaan antaa anteeksi. Tähän asiaan pohjana Jeesuksen etiikka, sekä jo käytännön psykologinen puoli.

Toiseksi: kun pohditaan tekoa puhtaasti irti asiayhteydestä, voidaan siitä tehdä moraalisia johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa asia voidaan typistää vahingoittamisen ongelmaan. Toisen ihmisen vahingoittaminen muussa, kuin puolustuksellisessa motiivissa on ehdottomasti vahingollista (ilmiselvästi teon kohteelle, mutta suuremmassa määrin tekijälle itselleen). Edes puolustuksellinen vahingoittaminen ei ole ongelmatonta. Palaan tämän aiheen tutkintaan vielä myöhemmin (tekstissä Väkivalta ja henkinen kehitys).

Kolmanneksi: meidän on syytä yrittää ymmärtää tekijää, mutta se ei ole sama, kuin tekijän tekojen hyväksyminen. Näiden kahden erottamisessa ja ymmärtämisessä on viisaus. Ihmiset sekoittavat helposti nämä kaksi, luullen tekevänsä selvän erotuksen, mutta kuitenkin erehtyvät. Samoin anteeksi antaminenkaan ei tarkoita anteeksi annettavan teon hyväksymistä.

Neljänneksi: -omaa tulkintaa- tekijän tekoa ei ehkä ole syytä tutkia liian ideologisena kannanottona, vaan ennemminkin "ekstroverttinä itsemurhana". Tällöin tekijällä teon motivointi voi olla toissijainen seikka, kuin jos teko motivoituisi ensin ideologiasta käsin (vrt. islamistiset itsemurhapommittajat).

Ajatuksia Jokelan tapauksesta

Tapauksen johdosta syntyi suuri mediamylly. Tässä muutamia omia ajatuksia tapahtumasta.

Ampuja mainitsi manifestissaan maailmankatsomuksensa elementeiksi ateistisen darwinismin, jota leimaa nietzscheläis-äärioikeistolainen yli-ihmiskäsite. Hän halveksi ihmiskuntaa, ja piti "inhimmillisyyttä ylivarvostettuna", toistaen Nietzschen ajatuksia uskonnon taannuttavasta vaikutuksesta evoluution kannalta.

Tekstistä tulee hyvin ilmi, että hän on luultavasti todella etsinyt totuutta, mutta (kenties mm. pettymysten ja masennuksen takia) hän ei ole löytänyt maailmasta muuta, kuin tyhjän päämäärättömyyden. Tämä lopputuloshan ei sinänsä aiheuta ihmisissä yleensä muuta, kuin asian sivuuttamisen taka-alalle päivittäisestä ajattelusta.

Kuitenkin, materialismin mukaan maailmassa ei ole mitään henkistä todellisuutta, joka olisi olemassa ilman materian olemassaoloa. Tällöin, materialistiselta kannalta, hänen näkemyksensä on yhtä "oikea", kuin mikä tahansa muukin materialistinen näkemys, oli se sitten mikä hyvänsä variaatio akselilla humanismi-nihilismi. Tämän asian kieltäminen on älyllistä naiviutta. Televisiossa (muistaakseni) käyttäytymistieteiden professori sanoi analysoineensa Auvisen manifestia, ja sanoi, ettei tekijän motivaatioita saa tekstistä selville. Miksei? Mitä epäselvää siinä oli? Oliko professorin mielestä kenties vain korrektimpaa antaa televisiossa "emmaavaanymmarra" -tyyppinen lausunto?

Kyseinen seikka on mielestäni oleellinen nykyisessä uskonto-keskustelussa. Esimerkiksi muutamat amerikkalaiset ateisti-tiedemiehet väittävät, että maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja, koska ne aiheuttavat sotia. Mutta! Mielestäni ateistis-materialistinen maailma olisi monta kertaa vaarallisempi paikka. En käy tässä avaamaan väittämääni sen tarkemmin, vaan ajatelkoon lukija itse tämän tapauksen avaamia uhkakuvia suuremmassa mittakaavassa.

Toiselta puolelta tapauskovaiset suomalaiset kääntyvät jälleen kerran vaikeina aikoina persoonallisen Jumalansa puoleen, ja unohtavat hänet, kun eivät häntä enää tarvitse. Onko tämä koko maailmanakaikkeuden arkkitehdin tarkoitus? Vai pitäisikö ihmisen katsoa totuutta avatuin silmin, silloin kun se on mahdollista, ja lopettaa itsepetos?

HS:n pääkirjoituksessa oli 10.11 järkeä: sen mukaan koulussa pitäisi olla arvovapaa maailmankatsomus-aine, jossa voitaisiin keskittyä oppilaiden maailmankatsomuksen kehittämiseen. Nykyinen arvotyhjiö kouluissa tulisi siten täytettyä. Näin vältyttäisiin siltä, ettei enemmän ajattelevien arvomaailma alkaisi kiertämään kehää omien korvien välissä, vaan hänellä olisi avoin foorumi testata ajatuksiaan.

Tapauksen herättämässä keskustelussa ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että meidän tulisi rakastaa lähimmäisiämme enemmän. Kuitenkin, keskustelun alettua ovat monet eri tahot alkaneet käyttämään tapausta oman intressinsä pönkittämiseksi. Vaaditaan kontrollia internettiin ja julkisiin tiloihin, määrärahoja jne. Tässäkin asiassa pitäisi herätä oleellisiin seikkoihin. Lisäksi, kuten ampuja manifestissaan jo ennakoi, on perinteinen pelien ja elokuvien vastainen kampanjointi alkanut. Oliko esimerkiksi keski-ajan väkivaltaisuuden motivaattorina tietokonepelit tai väkivaltaelokuvat? Industrial-musiikki? Mikä tappaa (ihmisiä) suomessa eniten vuodessa: alkoholi, liikenne vai ampuma-aseet? Jos joku haluaisi tehdä veriteon, tarvitsisiko hän siihen aseenkantoluvan? Suhteellisuudentaju kunniaan!

Siinä vain muutamia ajatuksia. Toivottavasti tapaus aiheuttaisi yleisen käänteen parempaan, eikä huonompaan. Ainakin asioista keskustellaan, kunhan niistä tehtäisiin vielä oikeita johtopäätöksiä ja käytännön toimenpiteitä.

Lähteet: kirjoitukset HS:ssa, uutiset & puheenvuorot TV:ssä, P-E Auvisen manifesti

Vasen ja oikea, ylös vai alas?

Otin oheisen kuvan Prahassa olevalta hautausmaalta- saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla. Huomattava asia on enkelin käsien asennot: ne ovat päinvastoin kuin Baphometilla. Baphometin kädethän kuvaavat klassista jakoa alaspäin johtavaan vasemman käden tiehen ja ylöspäin johtavaan oikean käden tiehen. Oheinen enkeli muistuttaa kuitenkin, ettei kaikki ole aina matkalla sinne, minne äkkiseltään näyttäisi. Lienee turha ottaa esimerkkejä kristillisten ja muiden uskontojen perinteisten oikean käden järjestelmien suurimpia virheitä, tai lievempänä ilmiönä hyvyyden nimissä tapahtuvaa tekopyhyyttä ja itsekkyyttä. Toisaalta vaikeampaa voi olla tunnistaa tai hyväksyä ylöspäinjohtavia vasemman käden polkuja.

Ja tietenkin loppukaneettina niille, joiden mielestä taiteilija ei ajatellut koko asiaa patsasta tehdessään: kaikki taide saa inspiraationsa näkymättömästä, ja on itsessään "maaginen" prosessi. Ehkä taiteilija ei todellakaan tiennyt, mitä teki. Symboli on kuitenkin arkkityyppinen ja selvä.

Karman laista

Uudessa liitossa ihminen voi kehittyä haluamallaan nopeudella. Ihminen voi a) elämänsä aikana ja b) kuoleman jälkeen, (kärsittyään tai nautittuaan välitilan ajan, riippuen karman saldosta), valita uuden ruumistuksensa olosuhteet - ts. sen karmallisen taakan, jonka haluaa poistaa seuraavassa elämässään. Sikäli, kun karma-järjestelmää halveksivat esittävät eettisiä argumentteja järjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta, voidaan ne helposti kumota.

Yleisin vasta-argumentti on kastipohjalta tuleva oikeutettu eriarvoisuus ja sen epäinhimmillisyys. Kuitenkin, vanhasta kastijärjestelmästä ollaan historian saatossa hitaasti luovuttu, kristityt ovat saaneet Kristuksensa, buddhalaiset Buddhansa ja materialismissa elävät saavat sulkea vapaasti silmänsä hengen todellisuudelta. Edelleen ihmisillä on myös vapaus valita kasvu vanhan liiton hitaassa ja tuskallisessa koulussa. Tältä pohjalta, otetaan esimerkiksi vammaiset, köyhät ja sorretut. Kyseiset henkilöt ovat vapaaehtoisesti päättäneet kulkea tietään nopeammin. Näin ollen nähdäkseni nopein tie poistaa karmaa on ottaa suoraan karmansa seuraus kannettavaksi: rasisti syntyy sorretuksi, ylpeä hyljeksytyksi, abortin tehnyt abortoitavaksi jne. Lisäksi, kerran opittua läksyä ei tarvitse oppia uudelleen.

Nyt tullaan vasta argumentin ytimeen: jos huonossa tilanteessa olevien olosuhteet ovat itse-ansaittuja, hehän ovat ansainneet tilanteen, jolloin heitä ei kuulu auttaa...

Ensinnäkin: mikäli joku valitsee elämänsä ohjenuoraksi moisen ajattelutavan, on hänellä vielä pitkä tie edettävänä, koska ajattelutapa synnyttää suuret määrät uutta karmaa.

Toiseksi: jos systeemin ymmärtää oikein, pitäisi ihmisessä herätä vihan sijaan rakkautta, halveksunnan sijaan kunnioitusta "noita pienimpiä kohtaan". Päällimmäisenä tunteena ei siis pitäisi olla viha tai katkeruus, vaan ihailu, rakkaus ja kunnioitus toisen valintaa kohtaan.

Tätä pohjaa kohden avautuvat Jeesuksen opetukset hieman toisella tavalla. "Monet viimeiset tulevat ensimmäisinä" ja kunnioitus erityisesti pienimpiä kohtaan, koska he ovat nimenomaan pienuudessaan suurimpia. Me kaikki teemme virheitä, mutta olkaamme nopeat oppimaan niistä.

Lopuksi, karman laki ei ole rangaisusjärjestelmä, vaan oppimisjärjestelmä. Me emme ole täällä ansaitsemassa vapautusta rangaistuksistamme, vaan oppimassa. Tiet ovat monet, mutta rakkaus yhdistää ne: kaikki on yhtä.

Onnellisuudesta

(HS 7.1.07, )
"Onnen harhat ja todellisuus"- artikkelissa oli mielenkiintoisia asioita onnellisuuden tutkijoiden näkökulmasta. Ihmiset kuvittelevat tulevansa onnellisiksi varsin vääristä asioista. Esimerkiksi materiaaliset asiat, kuten autot ja talot jne. tekevät ihmisen onnelliseksi vain vähäksi aikaa. Syynä on se, että ihmisen aivot eivät pyri onnellisuuteen, vaan ne pyrkivät normalisoimaan tilanteen mahdollisimman nopeasti. Loppujenlopuksi ihminen on yhtä onnellinen, valitsi hän kana- tai juustohampurilaisen, työn it-firmassa tai konsulttiyrityksessä. Ihmiselle valinta ei ole kuitenkaan helppo, koska ihminen pyrkii tekemään aina ratkaisun, joka johtaa maksimaalliseen onnen tunteeseen.

Keskeneräiset asiat vähentävät onnellisuutta. Esimerkiksi testissä, jossa kaksi ryhmää sai valita valokuvat. Toinen ryhmä sai vaihtaa kuvat kahden viikon kuluttua, toinen ei saanut vaihtaa kuvia enää tehtyään valinnan. Heti valinnan tehneet olivat onnellisempia, ja vaihto-oikeuden saaneet saavuttivat vastaavan onnen tunteen vasta, kun vaihto-oikeus oli menetetty.

Vastoinkäymisten vaikutus arvioidaan myös liian suureksi. Itseasiassa ihminen on valmistautuneempi suuriin vastoinkäymisiin, kuin pieniin. Aivoissa oleva puolustusmekanismi alkaa toimia heti suurempien vastoinkäymisten tapahduttua, mutta pienet vastoinäymiset eivät aktivoi mekanismia. Ihmiset kuitenkn ajattelevat, että suuret vastoinkäymiset ovat pahempia, kuin pienet jatkuvat epämiellyttävyydet. Esimerkkinä koko elämän rasittava kipeä jalka vs. amputointi. Amputointi kirpaisee vain hetken, ja ihminen sopeutuu siihen, kun taas viallinen jalka koskee koko elämän. Ihminen ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä tätä.

Pysyvintä onnellisuutta aiheuttaa tutkijoiden mukaan sosiaaliset tekijät, kuten kuuluminen yhteisöön, perhe, ystävät, naapurit ja työkaverit. Onnea ei siis voi ostaa yleisimmin markkinoiduilla asioilla, kuten terveydellä, rakkaudella, ystävyydellä tai hengellisyydellä.
--------------------------------
Yksi asia, jota olen pohtinut hengellisyyden ja onnellisuuden suhteesta. Monissa uskoontuloissa, joissa puhutaan elämän muuttumisesta jne. on hyvin suuressa osassa muuttunut sosiaalinen tilanne. Sosiaalisuuden merkitys hengellisissä kuvioissa on korostuneen suuri. Sosiaalinen tekijä auttaa ymmärtämään esim. sitä, miksi järjellisillä tekijöillä on hankala perustella hengellisyyttä. Hengellisen liikkeen oppi voi olla ristiriitainen myös salaa jäsentensä mielestä, mutta toisaalta ryhmäpaine ja lojaalius toisia ihmisiä kohtaan pakottaa pysymään yhteisessä linjauksessa. Lisäksi sosiaalinen verkottuminen on yleensä suurempaa, kuin vain paikallista. esim. jos vaikkapa jokin paikallinen seurakunta (oli se sitten helluntailainen, luterilainen, lestadiolainen tms.) muuttaisi linjausta liikaa, se leikattaisiin pois omaksi lahkokseen. Ihmisillä on kuitenkin yleensä hengellisissä piireissä laajat sosiaaliset verkostot, joten yhteisestä opillisesta linjauksesta ei kannata poiketa, ellei halua perustaa omaa oppia tai lahkoa. Pitkän tradition omaavissa liikkeissä jäsenten koko sosiaalinen verkosto saattaa olla liikkeen sisällä, joten sen jäsenen erottautuminen liikkeestä voi olla hyvin kannattamatonta (kun laskee saavutetut hyödyt & haitat yhteen).

Lahkottamista (seurakunnallisella tasolla) ja erottamista (yksilötasolla) on itseasiassa käytetty koko uskonnollisen historian ajan vallankäytön välineenä. "karta harhaoppista", "erota harhaoppinen keskuudestasi", "noitanaisen älä salli elää" jne.

Kointähti

Kointähti, Aamutähti (Fosforos), Iltatähti (Hesperos) ja Lucifer (valontuoja) ovat nimityksiä Venukselle. Venus on kirkkain tähtimäinen taivaankappale (kolmanneksi kirkkain taivaankappale), ja se voi näkyä taivaalla päivälläkin. Ilta- ja Aamutähti nimitykset tulevat siitä, että se on yleensä ensimmäinen ja viimeinen näkyvä tähti taivaalla. Valontuoja nimitys tulee taas siitä, että aamutähtenä se tuo päivänvalon. Planeetan vakiintunut nimitys Venus tulee roomalalisesta rakkauden jumalattaresta.

Raamatussa Kointähdellä on dualistinen merkitys. Ilm 22:16 mukaan Jeesus sanoo olevansa itse ennustettu kointähti: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."  Aiemmin ilmestyskirjassa Jeesus lupaa antaa uskoville vallan "hallita pakanoita rautaisella valtikalla", ja (Ilm 2:28) "minä annan hänelle kointähden".

Vanhassa testamentissa taas löytyy vertaus Aamutähdestä joko Saatanan tai Babylonian kuninkaan vertauskuvana. Jes 14:12: "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!"

Aamutähteä voi siis tulkita kaksinaisesti: toisaalta aamutähti tuo valon, mutta lankeaa alas todellisen päivän koittaessa, kun aurinko nousee. Jos Jumala on itse valo, aurinko, niin Lucifer on vain tämän valon kantaja ja tuoja. Näin ymmärrettynä, ja vertaus sovitettuna uuteen testamenttin, Jeesus on siis tuon valon tuoja, muttei itse valo. Kuten Jeesus itsekin monessa kohtaa korostaa alamaisuuttaan Isälle, on Kointähdenkin pudottava taivaalta, kun aurinko nousee.

Samoin yksittäisen ihmisen kohdalla on mahdollista, että tuo Kointähti syttyy sydämessä. On Valo, ja sitten eriasteisia valon säteitä tuosta valosta. Näin asia saadaan liittymään suurempaan kokonaisuuteen. Taivaankappale-ajattelua pidemmälle vietynä aurinko on siis Isä, kuu Pyhä Henki/Äiti, ja Kointähti Poika (aamuruskon poika). Toisaalta aurinkoa pidetään yleisesti Logoksen, eli Pojan ruumiina, jolloin Absoluutti jää luodun ulkopuolelle. Tämä on tarkempi jaotus myös ennen kristinuskoa olleiden kulttuurien auringonpalvontaa ajatellen.

Paholaispuhelimet

...Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. Vaarallisia leluja lapsilla nykyään! Ei minun lapsuudessani ollut moisia. Maailmanlopun meininkiä. Lopunaikoja, lopunaikoja!

Kääntyminen kielletty

"Malesiassa mietitään, voiko uskontoa vaihtaa -Lina Joy kääntyi muslimista kristityksi, ja joutui oikeuteen... ...Islaminoppineiden mukaan Joy ei voi voittaa. "Jos islam antaa muslimeille mahdollisuuden vaihtaa uskontoaan tahtonsa mukaan, sillä ei ole enää itsekunnioitusta eikä arvokkuutta", sanoo Wan Azhar Wan Ahmad, vanhempi tutkija Islam-instituutista. "Silloin ihmiset saattavat alkaa kyseenalaistaa uskon täydellisyyden ja totuuden."" HS B3, 17.9.'06

Eikö asia ole juuri päinvastoin? Jos islam on täydellinen uskonto ja Ainoa Totuus, ei kukaan halua tietenkään kääntyä siitä pois... ja kaikki kääntyisivät kiireenvilkkaa muslimeiksi. Pätee tietysti muihinkin uskontoihin. Täydellistä uskontoa ei ole kuitenkaan toistaiseksi löytynyt. Paavi kritisoi ohimennen islaminuskon väkivaltaista taustaa (tietysti vastaavanlainen tausta löytyy kristinuskostakin, mutta se ei liity nyt tähän), ja asiasta loukkaantuneet ryhtyivät heittelemään palopommeja kristittyihin kirkkoihin... Valmis tekemään väkivaltaa, jotta uskontoa ei sanottaisi väkivaltaiseksi.

Sam Harrisin The End Of Faith-kirjan mukaan sokea usko voi johtaa koko ihmiskunnan tuhoon. Uskonno(i)ssa on potentiaalina tuhovoima, joka pitäisi ottaa todesta. Tämä ei koske ainoastaaan (mm. terrorismiin kytkeytyvää) islamia, vaan myös (mm. amerikkalaisoikeistolaista) kristinuskoa, hindulaisuutta ja juutalaisuutta. Teoriassa on vinha perä.

Ihmeiden jano

Törmäsin erästä foorumia selatessani jo kauan ajatuksia herättäneeseen ilmiöön. Joillakin ihmisillä näyttäisi olevan suunnaton halu uskoa ihmeellisiin ja yliluonnollisiin asioihin. Tällä kertaa kyseessä oli lapsenomainen usko muutamien tunnettujen taikureiden temppuihin. Naurettavana esimerkkinä oli video, jossa taikuri katkaisee puistossa naisen keskeltä kahtia... Muutamat puolustivat vilpittömästi tempun tapahtuneen oikeasti! Puolustajien retoriikka oli mielenkiintoinen... Koska he ovat uskovia kristittyjä, ja uskovat Raamatusta kaiken, ei tuollainen tapahtuma ole mitenkään mahdoton. Raamatussa noidat muuttavat keppejä käärmeiksi, ja muitakin ihmeitä tapahtuu joko Saatanan tai Jumalan avustuksella. Joten tietenkin taikurilla on käytössään todellista taikuutta.

Uskomatonta, mutta tällaisten ihmisten tarvetta uskoa on lähes mahdotonta horjuttaa. Tämä kertonee hyvin paljon ihmisluonteesta, ja selittää myös sen, miten "rationaalisia nykyihmisiäkin" voivat höynäyttää erilaiset puoskarit ja ihmeparantajat, ja vieläpä rikastua. Tätä ihmeellisten tarinoiden uskottavuuden vyyhtiä lietsoo koko ajan uudet urbaanit legendat, jotka tapahtui aina kertojan tutun tutulle, tutulle, luotettavalle lähteelle tai jopa itselle. "X:n tilaisuudessa Afrikassa X:lle kasvoi puuttuva käsi! Sen näki 3000 ihmistä!" Tarinat ovat sitä ihmeellisempiä, mitä kauempana ne ovat tapahtuneet. Lähipiirissä sitten tapahtuukin jo hieman pienempiä ihmeitä, kuten flunssan tai hartiakivun paranemisia. Jos uskoo "hyviin ihmeisiin", niin miksei sitten "pahoihinkin"? Onhan Saatanakin pimeyden enkeleineen valppaana liikenteessä, ja etenkin lopunaikoina tekee paljonkin ihmeitä... Tämän lokeron täyttävät nykypäivän New Age taikurit ja muut viihdetaikurit (jotka eivät välttämättä edes väitä käyttävänsä taikuutta). Tällaista maailmankuvaa pönkittää jokainen ihmeellinen uutinen, se vain sijoitetaan oikeaan lokeroon: -riivaajista -Jumalasta... Entä: -ihmisestä?

Ei mitään uutta auringon alla. Entä miten suhtautua Raamatun ihmeisiin? Jatkokysymyksenä voisi esitää laajemmin: Miten uskoa muiden Pyhien Kirjojen ihmeisiin ja muihin myytteihin?

Esimerkiksi, jos Jeesus syntyi neitseellisesti, syntyikö myös Horus, Krishna, Buddha, Attis, Romulus, Herkules, Persaeus, Eskulapius, Dionysos, Qetzalcoatl, Mithra, Zoroaster, Osiris, Konfutse, Fo-Hi, Platon, Pythagoras, Ptolemaeus ja Väinämöinen neitseellisesti? Vai onko kyseessä vain universaali uskomus, että jumalaisen täytyy syntyä Hengestä, eikä inhimmillisesti? Siis: metafysiikkaa vai fysiikkaa? Symboliikkaa vai konkretiaa? Onko ihme vähempiarvoinen symbolisena, kuin konkreettisena?

Auringonlasku

Elämä saa mittaamattoman arvonsa katoavaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa takia. Kaikki on alituisessa muutostilassa. Asioita syntyy ja kuolee, mutta mikään ei enää ikinä palaa samanlaisena. Kuitenkin, syntymä ja kuolemakin ovat vain muutostiloja: jokin muuttuu joksikin. Tämän asian ymmärtäminen voi vapauttaa tai ahdistaa, riippuen näkökulmasta.

Johannes Nefastos

Kuvassa Azazelin Tähden aspektisymboli.

Esittelen tässä lyhyesti Johanneksen maailmankatsomuksen, koska hän on vaikuttanut omaan maailmankatsomukselliseen kasvuuni. Vaikka Johanneksen näkemykselliset painotukset ovat erilaiset kuin minulla, on käsityksemme ontologiasta samankaltainen[1]. On muistettava, ettei saa antautua ennakkoluulojen ja kapeakatseisuuden valtaan, jos haluaa edistyä Suuressa Työssä.
___________

Johannes Nefastoksen maailmankatsomus lyhyesti:
"Näkemyksistäni: Maailmaa, myös sen näkymätöntä osaa - moraalin, uskonnon, tuntojen ja aatteiden alueita - voidaan tutkia älyllisesti ja saada siitä siten varmaa, ei-ehdonalaista tietoa. Okkulttinen filosofia on kokonaisvaltainen tutkimusjärjestelmä, joka voi johtaa ennakkoluulottoman yksilön absoluuttiseen tietoon: Se on yleisliuotin, joka palauttaa kaikki hämärtyneet uskomukset ja ideologiat alkuolemukseensa ja ymmärtää niiden subjektiivisten totuuksien laadun; ja yleisavain, jonka avulla kaikki luonto ja kaikki henki käy ymmärrettäväksi. Edustan itse gnostilaista, teististä satanismia, joka ei sanoudu irti moraalista tai hengestä, vaan valmistaa itselleen tarkoituksenmukaisen moraalisen ja henkisen käytännön kaavat. Salatieteen teoria ja ilmiöllinen puoli ovat itselleni todistettuja faktoja, eivät runollista teoriaa. Paras ja tehokkain toiminta- ja ajattelutapa on mielestäni seuraava: Seuratkoon jokainen omaa tähteään (jonka ydinolemus on aina johdettavissa tiettyyn arkkityyppiseen alkuvoimaan eli jumalprinsiippiin), sillä puhdistettuina valheesta ja arjen loasta työskentelevät kaikki vakavat ideologiat saman suuren päämäärän eteen. Oma tähteni on Azazelin Tähti, mestari Luciferin loistava tähti, joka edustaa hengen riippumattomuutta, aineen kuolemaa, älyllistä ja okkulttista voimaa."

______________
[1] Katso tekstini Saatanasta

Millainen on Jumala?

Intialaisessa vertauksessa sokeat miehet tunnustelevat norsun eri osia. Yksi tunnustelee jalkaa, ja sanoo: "totuus on luja ja vahva". Yksi kärsää, ja sanoo: "totuus on käyrä ja joustava". Kolmas tunnustelee vartaloa, ja sanoo: "totuus on suuri ja painava". Jokainen mies on oikeassa omassa osa-totuudessaan, mutta kukaan ei näe norsua, eli totuutta kokonaisena. Jokaisesta totuusnäkemyksestä seuraa erilaista toimintaa, koska raajat ovat niin erilaisia.

Samaa vertausta voi soveltaa Jumalaan. Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä Jumalasta. Jumala on kuitenkin suurempi mysteeri, kuin norsu. Voimme tehdä päätelmiä Jumalasta. Monet ihmiset palvovat vertauksen tavoin Absoluutin, Isän eri olemuspuolia, tai erilaisia kombinaatioita eri olemuspuolista. "Jumala on vanhurskas", "Jumala on kiivas", "Jumala on oikeudenmukainen", "Jumala on persoonallinen/persoonaton". Erilaisia Jumalia (=Jumalakäsityksiä) on paljon.

Psykologian mukaan ihminen muodostaa Jumalakäsityksensä omien tarpeidensa mukaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa vilpittömän totuuden etsimisen kanssa, kun nöyrrymme perimmäisen totuuden edessä. Juutalais-kristilliseltä pohjalta kehittynyt Jumalakuvakin on hyvin monipuolinen. Vanhassa & uudessa testamentissa sekä Koraanissa kuvataan Jumalaa hyvin monenlaisilla adjektiiveilla, joiden voi olla vaikea mieltää kuuluvan samaan Jumalaan. Tämä antaa kuitenkin uskonnon harjoittajalle mahdollisuuden saada turvaa ja ohjausta tarpeensa mukaiselta Jumalalta. Tämä voi olla hyvä sekä huono: hyvä se on silloin, kun ihminen saa rakentavaa apua jumalakäsityksestään. Huono silloin, kuin ihminen haluaa esimerkiksi oikeuttaa väkivaltaa jumalalla: Jumala vihaa pahaa -> olet paha -> vihaan sinua/sinussa olevaa pahaa (menee helposti sekaisin, joko tarkoituksella tai vahingossa).

Ihminen toimii yleensä Jumalakäsityksensä mukaisesti. Erilaisia Jumalakäsityksiä voidaan tältä pohjalta arvottaa sen mukaan, millaista toimintaa eli hedelmää ne synnyttävät.

Franciscus Assisilainen

Kuva: Francisco de Zurbarán, 1658.

Franciscus eli nuorena yleellistä ja nautiskelevaa elämää. Hän koki kääntymyksen 25 vuotiaana, ja kunnosti rappeutuneen kirkon käyttöönsä joutuen samalla välirikkoon rikkaan isänsä kanssa.  Franciscuksen kerrotaan antaneen vaatteensa isälleen, ja sanoneen että tästä lähtien hänen ainoa isänsä on Isä taivaissa. Myöhemmin hän sai seuraajia joille hän laati henkilökohtaista sekä yhteisöllistä köyhyyttä edellyttävän kolmen kohdan säännön:

- Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua". -Matt. 19:21
- ..."Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan". -Luuk. 9:3
- ..."Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua". -Matt. 16:24

Franciscukselle oli tärkeää, että hänen seuraajansa eivät eristäytyneet luostariin, vaan elivät muiden ihmisten keskellä. Hän korosti myös, ettei omaa tietä saa pitää ainoana tienä Jumalan luo.

Franciscus sai kuolemansa jälkeen luonnonsuojelun suojeluspyhimyksen tittelin, eikä suotta. Hän laati elämänsä loppuaikoina Aurinkolaulun, joka sisältää panteistisia sävyjä [1]. Tässä hänen tunnetuin rukous:

Franciscus Assisilaisen rukous
Herra, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Aamen.

_______________________________________
[1] Aurinkolaulun voi lukea englanniksi Sacred text archivesta: http://www.sacred-texts.com/chr/wosf/wosf22.htm#canticle . Olen laatinut kantaatista myös suomennoksen sekä kommentaarin.

Odin

Odhin, Johannes Gehrts, 1901. 
 
Odin (Saks. Wotan) on kompleksinen jumala: hän on sekä sodan että viisauden jumala (aspekteina myös kuolema, runous, inspiraatio, hulluus, magia, metsästys ja voitto). Yleensä viisauden etsintä käsitetään henkisenä toimintana, kun taas sotiminen aineellisena toimintana. Odinissa yhdistyy kumpikin elementti. On syytä huomioida, että myytit ovat usein allegorisia tarinoita, joten esimerkiksi viisauden etsintä kuvataan usein fyysisenä matkana. Hänellä on kaksi korppia, Huginn ja Muninn (Ajatus ja Muisti) sekä kaksi sutta, Geri ja Freki. Hänen 8 jalkaisen vuohen nimi on Sleipnir. Hänen symbolinsa on Valknut (kolme limittäistä kolmiota). Odinin riimu on Ansuz (F, vaakaviivat alaviistoon).

Odinia palvoivat germaanit sekä skandinaavit. Viikingit palvoivat häntä ylijumalana ja jumalten johtajana, mutta hän oli alkujumala Burin pojan Börrin poika, joka oli siis Aasojen isä. Hänen veljensä nimet ovat Vili (=tahto) ja Ve (=pyhä). Odin, hänen isänsä ja veljet tappoivat Ymir-jättiläisen, ja tekivät maailman sen ruumiista. Odinilla on luojan ja isän rooli. Kuitenkin hänellä on vielä oma isä, sekä kaksi sisarusta. Tästäkin huolimatta viikinkien palvoma kolminaisuus oli Odin, hänen poikansa Tor (vastaa suomen Ukkoa) sekä Freija. Nämä kolme muodostavat yleisluontoisen kokoonpanon: isä, poika ja femiini aspekti. Toisaalta Odin muodostaa sisarustensa kanssa, sekä isänsä ja pappansa (eli absoluutin) kanssa omat kolminaisuutensa, mutta näitä ei palvottu yhdessä (= Valknut: 3x3 yhdessä?)

Odin etsii jatkuvasti viisautta. Hän luopui toisesta silmästään saadakseen juoda viisauden lähteestä, sekä hirtti ja keihästi itsensä maailmanpuuhun yhdeksäksi päiväksi, jonka aikana hän sai riimut ja taikavoimia (skandinaavisen mytologian maailma on 9 tasoinen). Hän kuoli prosessissa, mutta herätti itsensä henkiin magian avulla. Odinin ja Jeesuksen yhtäläisyyksistä on spekuloitu, koska nykyinen viikinkimytologia on tallessa pitkälti kristillisten lähetyssaarnaajien välittämänä. Voidaan kuitenkin päätellä, että Odinin uhrautumisteema oli olemassa jo ennen kristinuskon leviämistä. Myös Odinin poika, sodanjumala Tyr uhrasi toisen kätensä Fenris-sudelle. Raajojen uhraamisesta tulee mieleen Matt 5:29-30, jossa Jeesus sanoo olevan parempi repiä oikea silmä tai -käsi pelastuakseen. Tämä on mielenkiinoista siinä mielessä, että oikea silmä & käsi ovat Raamatun symboliikassa hyvät/paremmat. Esim. vanhassa testamentissa JHVH jakaa tuomioita/vihaa vasemmalla kädellä. Tästä tulee mieleen myös okkultismissa käytetty jako vasemman & oikean käden polkuihin. Kuitenkin, Odinin puuttuvasta silmästä ei ole muuta tietoa, kuin että jäljelle jäänyt silmä polttaa kuin aurinko. Myyttisessä symboliikassa vasen silmä on kuu, ja oikea aurinko. Joten tältä pohjalta uhrattu silmä olisi siis vasen. Tyrin uhraama käsi oli oikea. Myös viikinkien kulttuurissa vasenkätinen tulkittiin pahaksi, koska vasenkätinen voi käyttää asetta, vaikka tervehtii oikealla kädellä. Odin uhrasi silmänsä saadakseen viisautta, ja roikkui puussa saadakseen riimut ja magiaa. Riimujen saaminen oli tavallaan uhrautumista myös toisten edestä. Tyrin käden pitäminen Fenriksen suussa oli ehtona, jotta susi antaisi kahlita itsensä.

Sodan jumalan ominaisuudessa Odin saattaa muuttaa yllättäen sodan lopputuloksen siten, että häviöllä oleva osapuoli voittaa. Muutenkin hän toimii sodanjumalan ominaisuudessa kiivaana ja oikukkaana. Ominaisuuksien liittäminen viisauteen ja runouteen voi tuntua ristiriitaiselta. Rauhan aikana hän pyysi hedelmällisyyden jumalatar Freijaa kiihottamaan kuninkaita taisteluun keskenään. Freija ja Odin jakoivat kuolleet taistelijat, jotka Valkyriat hakevat.

Ragnarökissä Fenris nielee Odinin, ja Odinin poika Vidar tappaa Fenriksen. Kaikki vanhat jumalat ja maailma tuhoutuu. Optimistisemmassa versiossa uusi ja parempi maailma syntyy uudelleen tämän jälkeen. Kaksi ihmistä ja muutama nuorempi jumala on jäljellä. Optimistinen loppu saattaa olla syntynyt kristinuskon vaikutuksesta.

Usko vs. uskonto?

Henkilökohtaisesti ärsyttää eräs argumentti, jota tietyn suuntauksen uskovat käyttävät. Ärsytystä lisää se, että olen joutunut ko argumentin kanssa tekemisiin useammin, kuin muutaman kerran. Jopa muutaman kerran liikaa.

Tämä nerokas punchline tulee esiin yleensä siinä vaiheessa, kun keskustellaan kristinuskosta, ja se kuuluu näin: "Ei uskonto pelasta, vaan Jeesus pelastaa!" Toinen samaan sarjaan kuuluva repliikki on: "Minäkin vihaan uskontoa (tai uskonnollisuutta) , mutta minulla on elävä suhde Jeesukseen!" Hä?

Katsotaanpa. Jeesus on (mahdollisesti) historiallinen henkilö, jos asiaa tarkastellaan ei-uskonnollisesta näkökulmasta. Jeesuksen pelastava ulottuvuus astuu kuitenkin voimaan väitteen esittäjän mielestä vain uskon kautta. Usko sisältää Jeesuksen sijaiskuoleman merkityksen sisäistämisen henkilökohtaisesti. Kun otetaan lisäksi huomioon kristinuskoon sisältyvät muut dogmit, ei voida kiistää, etteikö kyse olisi uskonnosta.

Vielä tässäkin vaiheessa joutuu yleensä vääntämään, että kristinusko on uskonto siinä missä muutkin uskonnot. Jos tästä vaiheesta päästään eteenpäin, alkaa väittäjä yleensä perustelemaan argumenttiaan sillä, ettei uskonto sinänsä pelasta, vaan henkilökohtainen usko. Väittäjä yrittää todistaa oman uskon eroa yleiseen tapauskovaisuuteen. Hyvä. Mutta eikö kyse ole harvinaisen selvästi uskonnosta?

Kiteytetysti: Jeesuksella ei ole yliluonnollista ulottuvuutta ilman uskontoa. Usko (tässä mielessä) Jeesukseen ilman uskontoa ei olisi mahdollinen. Siis, kyllä väittäjän mielestä tietty uskonto pelastaa, kun siihen uskotaan. Väittäjä yrittää hämmentää ristiriitaisella argumentilla, jonka logiikka ei ole logiikkaa.

Vastaava väite olisi esimerkiksi: Ei palolaitos pelasta, vaan palomiehet.... Tai: ei sairaus tapa, vaan bakteerit... Toiseen variaatioon vastaava väite olisi: Vihaan alkoholia, mutta rakastan Koskenkorvaa, tai: En minäkään pidä autolla ajamisesta, mutta tykkään ajaa Ladallani. Lada kun ei ole auto...

Takana on yleensä tarve nostaa oma uskonto toisten uskontojen yläpuolelle: minun uskontoni ei ole uskonto, vaan Totuus. Jos kuitenkin verrataan kristinuskoa vaikka buddhalaisuuteen, on buddhalaisuus paljon vähemmän uskonto, kuin kristinusko.

Miten pitäisi tulkita paita, jonka edessä lukee "Religion kills" ja takana " Jesus saves"? Kristinusko tappaa ja pelastaa. Syytä siis varoa?

Ikuisuus

Haluatko tulla hulluksi? Mieti ikuisuutta. Käsittelen muutamia aiheita ikuisuuden kannalta.

Onko ihminen ikuinen? Ei. Mikään, millä on alku, ei ole ikuinen. Tarkoitan ihmisellä sielu-henki-ruumis-yhdistelmää. Voidaan varmasti tietää, että ihminen syntyy, elää ja kuolee. Ihmisellä on alku ja loppu. Jos uskomme jälleensyntymiseen, on silloinkin yleensä henki ainoa komponentti, joka jatkaa kuoleman jälkeen. Ihmislaji ei ole ikuinen, ihmislajilla on alkunsa tieteen mukaan. Sitä, missä kohtaa tarkalleen ihmisestä tuli ihminen, ei voida tietää. Kyse on sovituista käsitteistä.

Ihmisessä olevan jumalaisen osan, Hengen, voidaan ajatella olevan ikuinen. Jos Jumala on ikuinen, ja hänen Henki on ihmisessä, on osa ihmisestä ikuinen. Sillä ei olisi alkua eikä loppua. Tästä seuraa paradokseja. Jos Jumala (ja siten ihmisen henki) on ikuinen, mikä antaa kaikelle mielekkyyden, jos juuri aika, ja katoavaisuus antaa arvon?

Ikuisuus on hankala idea. Jos ajatellaan mitä tahansa todennäköisyyttä, se toteutuu ikuisuuden aikana jossain vaiheessa. Evoluution vastustajat väittävät, että meidän maailmamme syntymisen todennäköisyys on liian pieni, jotta se voisi toteutua. Mutta, jos aikajanana (eli janaa ei ole, koska jakso on loputon) on ikuisuus, loppumattomat maailmojen synnyt, tuhoutumiset ja kombinaatiot, on ennemminkin varma fakta, että juuri tämä maailma on juuri tässä. Itseasiassa ikuisuudessa tämä sama maailma tulisi (jos ajatellaan, ettei tässä universumissa ole mitään motivaatiota, vaan ainoastaan sattumia) toistumaan loputtomia kertoja juuri samanlaisena. Sen lisäksi, että aavistuksen erilaisia kombinaatioita ilmestyisi loputon määrä. Puhumattakaan täysin erilaisista mahdollisuuksista.

Todennäköisyys ja ikuisuus: mieletön yhdistelmä perustella mitään muuta, kuin että tietysti tämä maailma on olemassa, sehän on itsestään selvyys! Sen on pakko olla olemassa. Se on ollut, ja tulee olemaan äärettömiä kertoja.

Jos universumissa on suunnittelija, ei tietenkään ole syytä toistaa samoja asioita ikuisesti. Jos suunnitelmana on kasvu ja kehitys, joka näyttäisi olevan totta aineen maailmassa, miksei siis hengenkin maailmassa, olisi tietysti oltava järjestelmä, jonka avulla kehitys toimii ilman sattuman "sekoilua". Tässä vaiheessa voidaan puhua tämän hetken ainutlaatuisuudesta ja arvosta: jos tämä kaikkeus kulkee, vaikka onkin ikuinen, johonkin suuntaa, suunnitelman mukaan, on tämä hetki ainutlaatuinen: se ei toistu enää ikinä. Aiheesta versoisi asiaa ikuisesti, joten jätetään tähän tällä kertaa...

Tiede, taide ja uskonto

Edit: Uskonto-alue sisältää myös filosofian ja etiikan, ja se edustaa samalla viisautta.
---------------------
Kokonaisvaltaisen todellisuuden hahmottamisessa tarvitaan tieteen, taiteen ja uskonnon tasapainoa. Myös mielekkäässä elämässä on oltava ainakin kahta näistä, kolmannen puuttuminen ei välttämättä aiheuta ongelmia. Ihanteena on kuitenkin kaikkien kolmen yhdistäminen, mutta tietenkään sekään ei takaa "hyvää elämää". Kuten ihmiskuntakin on korostanut eri vaiheissaan jotain näistä, on näin usein ihmistenkin kohdalla. Se kertoo vain siitä, että kunkin on kasvettava henkilökohtaisesti omissa kasvutehtävissään.

Tiede edustaa järkeä ja älyä. Tieteen avulla voidaan hahmottaa ne raja-alueet, jotka voidaan tietää suhteellisen varmana, yleispätevänä tietona. Tiede kehittyy sitä mukaa, kun tiedon määrä lisääntyy. Jos sivilisaatio korottaa tieteen ylimmäksi näistä kolmesta, menetetään toivon ja syvemmän tiedon mahdollisuus. Jos tiede on korostuneessa asemassa yksilön elämässä, voi se johtaa nihilismiin ja tyhjyyteen.

Taide edustaa luovuutta ja tunnetta. Taiteen avulla voidaan tehdä uutta, soveltaa asioita ja kehittää ja käsitellä tunteita. Taide palvelee ihmisen psyykeen tunnepuolta. Taiteen yksipuolinen korostaminen voi johtaa tunnevaltaisuuteen ja ajelehtimiseen.

Uskonto edustaa intuitiota ja ihannetta. Intuition voidaan ajatella kuuluvan myös taiteen piiriin. Uskonnon avulla voidaan kurottaa sinne, minne tiede ei kykene. Uskonto mahdollistaa kokonaisuuden mielekkään hahmottamisen. Uskonnon yksipuolinen korostaminen sivilisaatiossa johtaa tietämättömyyteen, kuten keski-ajalla. Yksilön tasolla uskonnon ylivaltius voi johtaa fanatismiin ja fundamentalismiin.

Kaikki nämä voivat myös palvella toisia positiivisessa mielessä, kuten myös alistaa negatiivisesti. Esimerkiksi monet merkittävät keksijät näkevät suuret keksintönsä intuitiivisesti (kuten Einstein), ja alkavat vasta sen jälkeen työskennellä ja todistamaan niitä tieteellisesti.

Vapaa tahto ja kaikkivaltius

Edit II: Huomioi, että tämä kirjoitus kritisoi eksoteeristen uskontojen Jumalan väitettyä yhtäaikaista kaikkivaltiutta, täydellisyyttä, (mahdollista) persoonallisuutta ja toimintaa maailmassa.
---
Edit I: Pienen pohdinnan jälkeen päädyin myös siihen, ettei omnipotentilla voi edes olla vapaata tahtoa, koska kaikkivaltias valitsee automaattisesti aina parhaat valinnat. Vaihtoehdoista 1) olisi tavallaan looginenkin: koska Jumalalla ei ole vapaata tahtoa, ei sitä ole ihmiselläkään. Vaihtoehdossa 3) taas sekä Jumalalla, että ihmisellä on vapaa tahto, mikä on myös loogista, jos ihmisessä on myös jumaluutta (Pyhä Henki jne.).
---
Väitän, että ihmisen vapaa tahto ja Jumalan kaikkivaltius ei voi olla yhtä aikaa olemassa.

Kaikkivaltiudella tarkoitetaan perinteisesti sitä, ettei olento ole minkään rajoitusten alainen. Olento on yhtä aikaa joka paikassa ajasta ja paikasta riippumatta. Näin ollen kaikkivaltias olento tietää/näkee automaattisesti kaikkien tekojensa seuraukset, myös siinä tapauksessa, että hän loisi olentoja, joilla olisi "vapaa tahto". Lainausmerkeissä siksi, että hän ei voi luoda aidosti vapaalla tahdolla varustettuja olentoja, koska hän jo tehdessään sellaisen näkee olennon kaikki valinnat ja niiden seuraukset. Hän voi kyllä luoda olennolle tunteen vapaasta tahdosta, ja syyttää olentoja huonoista valinnoista. Olentojen teoista on vastuussa kuitenkin loppujen lopuksi olennon luoja, koska hän tiesi jo valmiiksi olennon kaikki ajatukset ja teot, sekä niiden vaikutukset.

On siis kolme vaihtoehtoa: 1) ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ja Jumala on kaikkivoipa 2) ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ja Jumala ei ole kaikkivoipa 3) ihmisellä on vapaa tahto, ja Jumala ei ole kaikkivoipa.

Ensimmäisessä tapauksessa koko maailma on ikäänkuin Jumalan näytelmä. Toisaalta, mikä olisi tällaisen näytelmän toimeenpanemisen motiivi? Jumalahan näkisi koko näytelmän jo ennen luomishetkeä, joten sen täytäntöön paneminen olisi turhaa. Tavallaan maailmahan voikin olla vain kaikkivaltiaan olennon yksi ajatus. Tämä on kuitenkin aika turhauttava ajatus, vaikka voikin olla tosi.

Toisessa tapauksessa Jumala ei ole kaikkivoipa, ja ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Tämä vaihtoehto on ihmisen kannalta sama kuin ensimmäinenkin. Tämä selittäisi paremmin Jumalan motiivin luoda maailma: koska hän ei ole kaikkivoipa, hänellä on mahdollisuus oppia/tutkia maailmaa, kuin laboratorio koetta.

Kolmannessa tapauksessa Jumala ei ole kaikkivoipa, ja ihmisellä on vapaa tahto. Tämä vaihtoehto vaikuttaa mielestäni uskottavimmalta. Koska Jumala ei ole kaikkivoipa, hän luo maailman, joka antaa hänelle lisää mahdollisuuksia oppia, kehittyä jne. Koska hän ei ole kaikkivoipa, ei hän ole myöskään täydellinen, joten maailmakaan ei ole täydellinen(vaikkakin maailma voi olla "täydellinen" siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on tehty). Tämä selittäisi samalla myös hyvän ja pahan ongelman. Ihmisen vapaa tahto mahdollistaa ihmisten ennalta arvaamattomat valinnat, sekä ainakin tietyissä rajoissa vastuullisuuden omista teoistaan. Mikäli Jumala on jakautunut panteistisesti koko luomakuntaan, on hän myös rajoittanut tietoisesti omaa vapaata tahtoaan sitoutumalla aineeseen. Tässä vaihtoehdossa ei ole kohtaloa: kukaan ei näe tulevaisuutta.

Voiko Jumalaa pilkata?

Muslimimaailma kuohuu Muhammedia esittävien pilakuvien takia. Loukkaantuneiden mukaan pyhää ei saa kuvata, saati sitten solvata.

Mielestäni Jumalaa tai pyhää (=erotettua) ei kuitenkaan edes voi loukata, koska se on kaiken pilkan ja arvostelun yläpuolella. Ihmisten näkemyksiä ja aatteita voi kyllä loukata, koska ne ovat inhimmillisiä. Tarkoitan kuitenkin tässä sitä, ettei Jumalaa itseään, oliona, ole mahdollista loukata. Jumalan pilkan, heresian, pelko on inhimmillisten tunteiden ja poliittisten valtarakenteiden puolustuskeino suojata itserakennettua pyhää (=epäjumalaa, siinä merkitysessä, ettei se ole tosi) .

Myös kristinuskon Jumala vanhassa testamentissa on tarkka kunniastaan, tuomiten epäjumalien palvojat kuolemaan. Uudessa testamentissa se, joka pilkkaa pyhää henkeä, ei saa sitä anteeksi nykyisessä eikä tulevassa elämässä: "mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." -Mark 3:29 "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!" -Hebr 10:26-29

Jokainen arvioikoon itse, kuvaavatko kyseiset Raamatun kohdat todellisen Jumalan luonnetta, vai inhimmillisesti ymmärrettävää oikeassa olemisen pönkittämistä äärimmäisillä pelotteilla.

Uskontojen uhrit ja muuta

Mikä aiheuttaa sen, että ihminen luovuttaa tahtonsa ulkopuolisiin käsiin? Hengellisessä tai maallisessa hädässä oleva ihminen voi haluta välittömän, helpon avun hätäänsä. Hän alkaa etsiä apua muualta, itsensä ulkopuolelta. Hän löytää auttajan, jolla on vastaus hänen ongelmiinsa. Hänen arviointikykynsä ei välttämättä ole parhaimmillaan. Hän saa hyväksi koettuja neuvoja. Hän haluaa muuttua toisten kaltaiseksi. Hänessä itsessään ei ole sitä hyvää, mikä toisissa näyttäisi olevan. Hänellä itsellään ei ole niitä vastauksia, mitä toisilla näyttäisi olevan. Myös Jumalan opetetaan olevan ulkona, ja sovitus on jo tehty ihmisen puolesta. Ihmisen pitää vain uskoa ja toimia, kuin on hyvä. Hän alkaa uhrata aikaansa ja varojaan hyvälle liikkeelle. Hän huolestuu niistä toisista, jotka eivät vielä tiedä paremmasta. Huomaamatta hän on jo huolissaan toisista, vaikka omat asiat eivät ole vielä hoidossa...

Ongelma on siis pitkälle siinä, että ratkaisua (hengellisiin) ongelmiin haetaan epätoivoisesti itsensä ulkopuolelta. Monenlaisia valmiita ratkaisuja on tarjolla runsaasti, ja niitä markkinoidaan. Nopeiden tulosten toivossa nämä valmiit ratkaisut houkuttavat, ja lähdetään seuraamaan muita ihmisiä ja oppeja. Itsemurhakulttien jäseninä on ollut älykkäitä ja varakkaita ihmisiä, jotka ovat vain luopuneet harkintakyvystään. Kuitenkin, kuten Jeesus sanoi, Jumalan valtakunta on sisäisesti ihmisessä. Jumalan valtakunta ei ole helppoheikkien myytävissä. Toisaalta Jeesus antoi myös lähetyskäskyn. Jeesus opetti kuitenkin myös, että etsivä löytää. Tämä on toisaalta kehoitus, mutta myös kriteeri. Lisäksi Paavali kehoittaa koettelemaan kaikki, ja pitämään sen, mikä on hyvää. Kritiikki on todellakin tarpeen. Jos nämä neuvot otetaan universaaleiksi neuvoiksi, ei voida olettaa, että jokainen etsivä löytää jonkun tietyn tien. Jokainen ihminen on erilainen. Jos jokainen rehellinen etsivä löytäisi aina jonkun tietyn opin, ja koettelemalla löydettäsiin aina samat hyvät asiat, olisi ihmisillä ollut halki historian yksi suuri ylivertainen uskonto, jolla ei olisi mitään ulkoisia vaikuttimia. Kuitenkin suurimmat opettajat ovat olleet yleensä uuden uskonnon perustajia, tai vanhan reformoijia. Teitä näyttäisi siis olevan monia, mutta päämäärä sama.

Länsimaiset ihmiset ovat tottuneet ostamaan tuotteita, ja saamaan nopeaa vastiketta rahoillensa. Niin myös uskonnoissa juostaan erilaisten gurujen ja tapahtumien perässä, sen sijaan, että katsottaisiin omaan itseen. Uutena ilmiönä kristillisissä piireissä on monistuvat soluseurakunnat, G12 malli. Tarkoituksena on saada 12 käännynnäistä omaan soluun, jotka taas koulutuksen ja kasvun jälkeen kääntävät itselleen oman 12 opetuslapsen solun jne. Soluseurakuntamalli ei ole tapauskovaisessa suomessa levinnyt nopeasti, mutta esim. etelä-amerikassa kasvu on ollut suurta. Herää kysymys siitä, mikä on hengellisyyden fuktio? Lähetystyötä vastustava Blavatsky mainitsi esimerkkinä lähetyssaarnaajan, joka epätoivoisesti yritti kyntää vierasta peltoa, vaikka oma pelto oli täynnä rikkaruohoja.

Kristillistä symboliikkaa

Symbolit muodostavat uskonnossa helposti omaksuttavia merkityssisältöjä. Kristinuskossa on suuri määrä raamatullista ja Raamatun ulkopuolista symboliikka. Symboliikka ei ole aina ristiriidatonta: leijona voi olla Raamatussa joko Saatana (1. Piet 5:8) tai Jeesus (1. Moos 49:9). Samoin kointähti eli aamutähti (Venus) mainitaan Raamatussa sekä Jeesuksen (Ilm 22:16) , että Saatanan (Jes 14:12) vertauskuvana.

Vanhassa testamentissa vuohi kuuluu syötävien eläimien joukkoon, eli se ei ole saastainen (5. moos 14:4). Kuitenkin nykyään vuohi on varsin tunnettu Saatanan symboli. Vuohen demonisoimisesta voisi kirjoittaa enemmänkin, liityen kreikan mytologiaan ja moderniin saatanan palvontaan. Mielenkiintoista on se, että C.S. Lewiksen Narniassa faunit eivät ole mitenkään saatanallisia olentoja, eräänkin nimi on Bacchus.

Kotka mainitaan vanhassa testamentissa saastaiseksi, "inhottavaksi" eläimeksi (3. moos 11:13), vaikka sitä pidetäänkin nykyään profeetallisena eläimenä, ja Johanneksen symbolina.

Lähes kaikki nykyiset kristilliset symbolit ovat olleet käytössä ennen kristinuskoa muussa merkityksessä. Esimerkiksi risti erilaisine variaatioineen on vanha symboli, kalasymboli käännettynä pystyyn symboloi hedelmällisyyttä, triqueta oli alunperin kelttiläinen kolmoisjumalan tunnus jne.

Tuttujen symbolien käyttö uudessa merkityksessä voi auttaa uuden uskonnon omaksumisessa (tai omaksuttamisessa). Vanhoja symboleja on myös vaikea tuhota, joten ne on kätevämpää omaksua uudella merkityssisällöllä. Toisaalta uuden, "alkuperäisen" uskonnon viesti voi olla myös vaikeampaa ottaa todesta, jos sen esittämä asia on tunnettu jo paljon kauemmin hieman erilaisena. Vieraat symbolit voidaan myös demonisoida, jolloin ne voidaan omaksua omaan järjestelmään "negatiivisina symboleina", esim. vuohi. Näin ollen symboli ei lakkaa olemasta (koska symbolien hävittäminen on vaikeaa), vaan muuttuu kielletyksi.

Kristinuskon ja pakanauskontojen yhtäläisyyksistä on kirjoitettu paljon vertailevan uskontotieteen menetelmillä, joten tässä esitetyt näkökohdat ovat vain pintaraapaisu aiheesta[1]. Ylhäällä oleva kuva ei muuten ole se hyvä paimen, jota ehkä ajattelit, vaan Orpheus.


_____________
[1] Ks. Prof. V.T. Aaltosen Miksi en ole kristitty?

Tieto ja usko

Tieto on yleispätevä, todistettavissa oleva näkemys. Usko on intuitiivinen kokonaisnäkemys, joka täyttää ne kohdat todellisuudesta, joita ei voida (tällä hetkellä) tietää, eli todistaa yleispätevästi.

Uskon ja tiedon suhde on kuitenkin ihmisillä yksilöllinen. Ihminen voi valita luottaa ainoastaan tietoon, ja minimoida omat uskomuksensa. Hän ei siis tee olettamuksia tiedon yli. Seurauksena on varsin materialistinen maailmankuva, joka ei tyydytä kaikkia.

Ihminen voi myös valita uskonsa olevan tärkeämpi kuin tiedon, jolloin hän ennemminkin uskoo uskonsa tai uskontonsa mukaan välittämättä siitä, mitä tiedetään. Subjektiivisesti tällaisen uskovan usko on tietoa, joka korvaa yleisen, väärän tiedon. Hänen uskonsa näkemys ei kuitenkaan ole (tämän määritelmän mukaan) tietoa, koska se ei ole yleispätevästi todistettavaa.

Tieto ja usko voi olla myös ristiriidattomassa asemassa, kun usko jatkaa siitä, mihin tieto jää. Tällöin on kuitenkin tärkeää, että tiedostetaan ne uskon ja tiedon rajapinnat, jotka eivät ole selviä. Myös uskon aluetta voi tutkia erilaisten uskomusten ja logiikan varassa, jolloin uskomuksen totuudellisuudella on mahdollisuus kehittyä. Tiedon luonteesta on huomioitava, että uudet tutkimukset voivat kumota vanhaa tietoa, joten se tieto, mikä voidaan ajatella tiedoksi, on muuttuvaa. Tämä kertoo ainoastaan siitä, että tieto elää; sillä on valmius korjata itseään. Usein uskonnon ongelma on siinä, että sen maailmankuva on lyöty lukkoon tuhansia vuosia sitten, joten se ei välttämättä sopeudu helposti uuteen tietoon. Myös tiukka tiedon käsitys on virheellinen silloin, kun se väittää voivansa todistaa asioita, joita se ei voi todistaa, sen sijaan, että luovuttaisi tällaiset asiat harkinnanvaraisesti uskon varaan.

On tietysti totta, että esimerkiksi uskoa keijuihin ja enkeleihin voidaan pitää täsmälleen yhtä uskottavina. Näiden olemassa olosta ei vain ole näyttöä, joskin niihin uskovien havaintoja on olemassa. Voidaan myös keksiä joku uusi näkymätän olio, joka voisi periaatteessa olla olemassa, koska sen olemassa olemattomuutta ei voida todistaa. Kuitenkin todistustaakka on väitteen esittäjällä, eikä sitä epäilevällä.

Kaatuminen Pyhästä Hengestä

Käsittelen lyhyesti erilaisia näkökantoja koskien tätä mielipiteitä jakavaa karismaattista ilmiötä. Tarkastelu ei ole luonteeltaan tieteellinen, vaan tarkoituksena on esittää erilaisia näkökantoja samasta ilmiöstä. Tarkoitan ilmiöllä tilannetta, jossa henkilö (usein pastori, evankelista tms.) rukoilee halukkaan puolesta, ja tämä kaatuu (ilmiössä, jota tarkastelen. Kaatuminen ei tapahdu tietenkään aina). Tilanne sijoittuu kokouksessa yleensä tilaisuuden loppuun.

Kristillisiä selityksiä
Puolustavia näkökantoja:
- Pyhä Henki toimii rukoilijan kautta. Pyhä henki täyttää kohteen, ja tämä kaatuu Hengen voimasta
- Joidenkin ihmisten kautta Pyhä Henki toimii erityisen voimallisesti, esim. Markku Koivisto
- Kaatuvalle tulee yleensä hyvä olo, ja samalla saattaa tapahtua muitakin karismaattisia ilmiöitä Pyhän Hengen vaikutuksesta, esim. eheytymistä, näkyjä, nauramista, "humaltumista PH:stä" jne.
- Myös Raamatussa tapahtuu oudompiakin karismaattisia ilmiöitä

Vastustavia kristillisiä näkökantoja:
- PH ei kaada tai saa ihmistä toimimaan "alentavasti", alentavuus on tietysti suhteellinen käsitys
- Raamatussa ei ole erityisiä kaatamiseen erikoistuneita hahmoja, vaan ilmiöt tapahtuvat suvereenisti Jumalan haluamina
- (ääri)Karismaattiset ilmiöt ovat lähinnä viimeisten aikojen eksytys, ja oire nautinnonhaluisesta, minäkeskeisestä kristillisyydestä
- Ilmiöt ovat yleisuskonnollisia, joten ne eivät todista mitään (tai ehkä sen, että myös Saatana osaa tehdä ihmeitä)
- Myös psykologisista selityksistä käytetään oikeastaan kaikkia alla olevia

Psykologisia selityksiä
- Hypnoosin esi-isä Mesmer teki vastaavanlaisia ilmiöitä, käyttäen hyväksi ääntä, eleitä, valoja, musiikkia, suggestiota jne.
- Tilaisuuksissa luodaan vahva odotus jostain ihmeellisestä. Kun ihminen odottaa ja uskoo johonkin vahvasti, hän itse auttaa ilmiön tapahtumisessa(tai aikaan saa sen itse).
- Suggeroijan ei tarvitse itse tietää toimivansa luonnollisesti, vaan hän voi itsekin uskoa toimintansa yliluonnollisuuteen
- Rukoiltava on usein silmät kiinni keskittyneessä tilassa. Rukoilijan hienovarainen painaminen esim. otsasta tai rinnasta, yllättävä kosketus, kovaan ääneen sanotut sanat, kuten: "fire!" tai "be healed!" tai kiellillä puhuminen, puhallus kovaa mikrofoniin(jolloin syntyy "helluntain tulenliekkien ääni")konkreettisesti säikäyttää(rukoiltavan samalla uskoen yliluonnolliseen toimintaan)kohteen, ja aiheuttaa kaatumisen sekä mahdollisesti muita reaktioita
- Ryhmäsuggestio vahvistuu, mitä enemmän merkkejä yliluonnollisesta toiminnasta näkyy ympärillä. Takana olevat kiinniottajat luovat osaltaan odotusta jostain konkreettisesta, ja auttavat rentoutumaan
- ihmisen psyyke ja keho toimii vuorovaikutuksessa, vrt. placebo-efekti, parantuminen ja sairastuminen. Itse uskon kohteen ei siis tarvitse olla tosi aiheuttaakseen toivottuja vaikutuksia
- Suggestioherkkyyteen vaikuttaa luontainen sensitiivisyys. Osaa ihmisistä on äärimmäisen vaikea esim. hypnotisoida, toisille se on helpompaa

Salatieteellisiä selityksiä
- Rukoilijan astraalikeho kurottautuu rukoiltavan vastaavaan, ja syntyy yliluonnollinen kosketus. Vaatii vastaanottajan sensitiivisyyttä
- Vastaanottajan projisoima "apuminä" koskettaa häntä itseään
- Ihminen saa joko rukoilijan avustuksella, tai itsenäisesti, kosketuksen omaan henkeensä
- Jos ihminen laskee täysin suojansa alas, voi häneen vaikuttaa alkeellinen elementaali(henkiolento), joka on yleensä ihmisen itsensä toiveiden projektio, joka muodostuu ideoiden maailmasta ja tuhoutuu, kun sitä ei enää tarvita. Näin tapahtuu esim. spiritistisissä istunnoissa. "Vainajien henget" eivät siis ole todellisia vainajien henkiä
- Edelliset selitykset selittävät myös, keneltä mahdolliset näyt tai profetiat voivat tulla(itseltä, korkeammalta minältä(Jumalalta), toiselta ihmiseltä tai elementaaleilta. Huomioitavaa on, että jos rukoilija toimii itsekkäistä syistä, esim. saadakseen kunniaa, vaikka auttamalla toisia, syyllistyy hän mustaan magiaan

Kuten huomaamme, samaa ilmiötä voi perustella monella tavalla. Jokainen kanta selittää saman ilmiön omasta maailmankatsomuksestaan käsin. Psykologinen kanta aiheuttaa vähiten jatkokysymyksiä, ja on siten helpoiten omaksuttava käsitys.

Tulta & tulikiveä

"Mikä hallitsee maailmaa keisarien, kuninkaiden, ruhtinaiden ja tämän maailman maallisten mahtien avulla? Jumalan henkikö heidän sydämiään hallitsee? Ei, maailmaa hallitsee ja johtaa vallanhimo, kunnianhimo ja voiton pyynti, ts. ne tämän maailman ruhtinaat, joilla on tuulissa valta. Profeetan silmissä nämä poliittiset voimat näkyvät pukkeina, oinaina, kuparisina kuvina, hirviöinä, jotka nousevat merestä ja kadotuksesta. Historia osoittaa, että Jumalan henki on hallinnut aniharvoja valtiaita. Eipä edes terve järki, tuo Kantin "puhdas järki" ole ohjannut hallitsijoita, vaan passiot, ts. itsekkyys, kunnianhimo, voitonhimo, kateus, viha, valheen henki ja huoruuden perkele ovat ne seitsemän maailmaa hallitsevaa perkelettä." - Laestadius, Hulluinhuoneelainen § 1605.

Entä mustat saarnamiehet ratsuineen, viikatteine ja tiimalaseineen muistuttamassa alati lähenevästä maailmanlopusta? Tai valkoiset hyväntoivon lähettiläät krusifikseineen, joita ilman emme tietäisi olevamme itseasiassa saatananpalvojia matkalla helvettiin? Taito nähdä paha, silloin kuin muut eivät näe, on taito sekin...

Viimeiset ajat ovat pahoja:
"Sodoman synti toistuu jälleen meidän sukupolvemme aikana. Kaikista synneistä, joihin Sodoma oli syyllistynyt, hirvittävimpiä olivat raivoavien homoseksuaalisten roskajoukkojen hyökkäykset viattomien ihmisten kimppuun. Massamurhista on tullut yleisiä meidän aikana... ... Raamattu sanoo:"Niinkuin oli Lootin päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan tulemuksen päivinä". Olen nähnyt näyssäni asioita, jotka saavat minut pelkäämään lastemme tulevaisuuden puolesta. Puhun rajuista kuljeskelevista homoseksuaalijoukoista, jotka yleisesti hyökkäävät viattomien ihmisten kimppuun puistoissa, kaduilla ja syrjäisissä paikoissa. Tämä sodomalainen roskaväki hyökkää varmasti, ja vaikka heidän tekojaan ei julkaista sellaisenaan, lakia täytäntöönpanevat viranomaiset tietävät täysin, mitä tapahtuu." - David Wilkerson, Näky - Ennustus tuomioista, jotka ovat alkaneet toteutua, s. 45, 46

Ja vielä muistuttaisin siitä Pahimmasta (lainaus ei ole Danten Infernosta tms.)...
"Hänen ojennetut kätensä vuotivat verta. Madot ryömivät hänen suustaan ja nenästään. Hän huokaili, itki ja huusi: "Armahtakaa! Kärsin hirvittäviä tuskia tässä helvetin piinassa!" Hän oli ollut köyhäinhoidon johtaja, oli harjoittanut haureutta sekä oli ollut epärehellinen raha-asioissa. Sen vuoksi hänen oli nyt lakkaamatta kestettävä näitä tuskia... ...Anteeksiantamattomien ihmisten helvetistä näytettiin, että se oli "täynnä purevaa, katkeraa hajua. Siellä olevat olennot, jotka alituisesti ikään kuin riitelivät puupalasista, ovat kuin luuta kaluava koira, eivätkä tule milloinkaan valmiiksi."... ...Taivaallinen rauha ympäröi niitä, jotka olivat voittaneet, päinvastoin kuin helvetissä olevia, joita vaivaa raivoava levottomuus ja joiden on lakkaamatta tehtävä pahaa." - M. Basilea Schlink, Elämän Jälkeen, s. 57, 58

Joutuuko usko perimmäiseen, ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen väistymään ehdollisen, valikoivan armon ja pelon teologiaan tieltä? Onneksi ei. Meillä on vapaus uskoa mihin haluamme tai olla uskomatta mihinkään. Meillä on myös vastuu niistä uskomuksista ja asenteista, jotka omaksumme auktoriteeteiltä, joiden vaikutuspiirissä olemme. "Mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa." - 1. tess 5:21,22

Ateismi, agnostismi ja teismi

Ateismi eli ei-teismi on teismin kielto. Teismi voidaan ymmärtää lausumana tai väitteenä sekä uskomuksena tai vakaumuksena. Teismi on väite, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa. Eli teisti on henkilö, joka uskoo, että jumala on olemassa. Ateisti uskoo, että jumalaa ei ole olemassa. Henkilö ei voi olla samaan aikaan ateisti ja teisti. Sen sijaan voidaan ajatella, että on rationaalista pidättäytyä kannanotosta jumalan olemassaoloon. Henkilö, joka ei kannata teismiä eikä ateismia on agnostikko. A-gnosis tarkoittaa ei-tietoa/tietämättömyyttä, Huxleylle nimenomaan kannanotosta kieltäytymistä riittävien perusteiden puuttuessa. Agnostismia voidaan luonnehtia myös epäilyksi. Agnostismi on kuitenkin myös kannanotto, joka perustuu harkintaan. Esimerkiksi eläintä ei voida kutsua agnostikoksi, koska se ei kykene muodostamaan uskomuksia. Ateismin ja agnostismin perusteilla ja määritelmillä on eri-asteisia eroja.

Teismin perusteluina vedotaan usein ilmoitukseen, ihmeisiin ja uskonnollisiin kokemuksiin. Pyhiin kirjoihin sisältyvien oppien ehdoton tunnustaminen on tavallisesti dogmatismin ja fundamentalismin perusteina. Agnostismi ja ateismi osoittavat yleensä, että nämä perustelut ovat tavallisesti kehämäisiä ja kysymystä kiertäviä, koska ne edellyttävät ennalta uskonnon totuutta. Teistiset perustelut selittävät monesti erikoiset tapahtumat tai kokemukset jumalan olemassaoloa todistaviksi. Naturalistinen uskontopsykologia ja uskontososiologia taas voivat antaa luonnollisesti uskottavia selityksiä subjektiivisille ja kollektiivisille uskonnollisille ilmiöille. Kolmas argumentti teismin puolesta on moraalinen argumentti. Moraaliseen argumenttiin ateismi vastaa hankalalla kysymyksellä pahan ongelmasta, jota pidetään vahvana argumenttina ateismin puolesta.
(Uskonnonfilosofia, WSOY 2003, Ilkka Niiniluoto: Ateismi, s. 130 - 135)

Fideismillä tarkoitetaan uskoa ilman tarvetta/halua perustella sitä (rationaalisesti). Uskonnollisuudessakin voi olla oma agnostinen puolensa. Joillakin kristityillä on näkemys, jonka mukaan Jumalaan voi uskoa, mutta Jumalasta ei voi tietää paljoa. Monesti esimerkiksi väittely uskovan kanssa voi päätyä lopulta agnostiseen argumenttiin:" et voi ymmärtää Jumalaa, joten sinun pitää uskoa tämä asia, vaikka se ei tuntuisi järkevältä". Tästä johtuen monet ateistit eivät hyväksy agnostismia missään muodossa, koska sillä on liikaa yhtäläisyyksia uskonnolliseen ajattelutapaan.

Mielestäni agnostismi on eräänlainen 0-arvo; turvallinen lähtökohta olla ottamatta kantaa hankaliin asioihin(en tarkoita, etteikö agnostismi voisi olla myös hyvin perusteltu maailmankatsomus, päinvastoin!). Ateismiin päätyminen vaatii jonkin verran työtä, jotta voi varmistua jumalan olemassaolemattomuudesta. Ateisteiksi tutkimuksissa tunnustautuukin selvä vähemmistö (muutama prosentti). Suurin osa ihmisistä tutkimuksissa sanoo olevansa teistejä, suomalaisista n. 85 %. Heidän valitsema teismi on kuitenkin mielestäni agnostismin sävyttämää: jumala on (ehkä) olemassa, muttei selvästi määritettynä. Jumaluuden olemassaolo tukee kuolemattomuuden tunnetta ja vähentää kuoleman pelkoa, muttei vaikuta jokapäiväiseen elämään. "Oikeaoppisiksi kristityiksi" tunnustautuu erään tutkimuksen mukaan vain n. 8 % suomalaisista.

Yksi käsitys uudestisyntymisestä

Uudestisyntyminen ei ole sama kuin jälleensyntyminen. Jälleensyntymä on automaattista, kunnes karmaa ei enää ole. Uudestisyntymä ei ole automaattista. Ensinnäkin, jos ajatellaan ihmisen olevan kolminainen, ihmisessä on Ruumis, Sielu ja Henki (Henki & Sielu voidaan pilkkoa pienempiinkin osiin). Sielussa on mm. tunteet, persoonallisuus ja muisti. Sielu ja Ruumis ovat Hengen käyttövälineitä. Henki on Jumalainen komponentti. Henki on ollut ja tulee olemaan ikuisesti. Henki on osa Jumalaa. (Myös tässä valossa ainakin ikuinen helvetti on mahdoton: Jumala ei polta osaa itsestään ikuisesti.) Ihmisessä Henki on piilevänä, kuin siemenenä.

Kun ihminen etsii totuutta, hän löytää Hengen, ja tapahtuu uudestisyntyminen. Hänen uskonsa ei välttämättä ole sama kuin se, miten asiat tapahtuvat. Vertauksena Pyhä Henki kolkuttaa ovella ja odottaa, että avaamme. Koputus on sitä kovempi, mitä kovemmin etsimme. Idea on kuitenkin se, että Henki on meissä jo, se odottaa vain löytämistään. Jos henkeä ei olisi, emme olisi myöskään ikuisuusolentoja. Kun uudestisyntyminen/valaistuminen tapahtuu, ihminen voi kirjaimellisesti muuttua, syntyä uudesti. Tästä eteenpäin Henki saa valtaa siinä määrin, mitä enemmän ihminen antaa sille tilaa. Tämä tarkoittaa käytännössä omien mielihalujen jne. kuolettamista. Puhutaan pyhityksestä tai Pyhän Hengen täyteydestä.

Jälleensyntyminen

Muutamia jälleensyntymisoppiin liittyviä ajatuksia:

- Ihmisessä kuoleman jälkeen säilyvä osa on Henki. Sielu, eli persoona, on vain käyttöväline kuten ruumiskin ja se tuhoutuu yleensä kuolemassa aivojen myötä.
- Kuolemassa Hengen mukana jää jäljelle elämän "saldo", ei "tilitapahtumat". Seuraavaa elämää määrittävät tekijät ovat siis tässä saldossa. Muistot, eli tilitapahtumat tuhoutuvat Sielun myötä, eikä niillä varsinaisesti olekaan enää käyttöä.
- Jälleensyntymässä Henki, eli ihmisen jumalainen osa, syntyy edellisten elämien saldon mukaiseen ympäristöön ja saa sopivan ruumiin karman lain mukaisesti.
- Karman laki on syyn ja seurauksen laki: kukin saa tekojensa mukaan.
- Karman laki selittää oikeudenmukaisesti erilaiset ihmiskohtalot, maailma ei ole epäoikeudenmukainen tai mielivaltainen.
- Karman lain ymmärtämisen ei pitäisi aiheuttaa vihaa tai rakkaudettomuutta: "hän ansaitsee sairauden/köyhyyden/tms.", vaan rakkautta muita kohtaan.
- Ihmistä ei hyödytä vain suorittaa hyviä tekoja, jotta hän saisi hyviä hedelmiä teoistaan, koska karman laki toimii ajatusten mukaan. Itsekkäistä hyvistä teoista voi kyllä seurata materiaalista hyvää, mutta esimerkiksi onnellisuus ei ole taattu.
- Kukin kasvaa valitsemallaan tiellä omaan tahtiin. Jokainen on juuri sillä paikalla, missä hänen on edullisinta olla kasvunsa kannalta.
- Maailman ja olemisen tarkoitus on kasvu ja kehitys.

- Ongelmallista jälleensyntymisopissa on se, ettei siitä ole (yleisiä, tieteellisiä) todisteita, kuten ei muistakaan kuoleman jälkeisyyttä selittävistä opeista. Monet sanovat muistavansa jälkiä menneistä elämistä, ja kerrotaan selvistä todisteista edellisistä elämistä tai niiden muistoista.
- Opin vahvuus on sen loogisuus, vrt. esim. perinteinen kristillinen näkemys yhdestä elämästä, jossa ihmiselämä on ikäänkuin testi: otatko elämäsi aikana Jeesuksen vastaan vapahtajanasi, jotta pääsisit taivaaseen ja välttäisit helvetin. Moni elämä päättyy kuitenkin jo ennen syntymäänsä tai vähän sen jälkeen. Perinteinen selitys lasten automaattisesta pääsystä taivaaseen olisi taas epäreilu eloon jääviä kohtaan. Tällainen järjestelmä tukisi muutenkin lasten varhaisia kuolemia, koska lapsen kuolema olisi "taivasautomaatti". Kypsemmän ihmisen elämä on huomattavasti epävarmempi Jeesuksen vastaanottamisen kannalta. Olosuhteiden ja muiden tekijöiden perusteella ei voida olettaa, että yksi ihmiselämä olisi riittävä määrittämään yksilön ikuisuuden. Jos taas ajatellaan, että Jumala kyllä näkee jokaisen ihmisen elämättömätkin elämät ja toteutumattomat vaihtoehdot, häviää koko olemassaolosta mielekkyys, koska kaikki on jo ennalta nähty ja samalla hyväksytty. Myös Raamatusta löytyy perusteita täydelliselle predestinaatiolle savenvalaja-vertauksesta: toiset ruukut tehdään tuhottavaksi, toisia ei. Ruukuilla ei ole sanomista luojallensa joka tietää asiat paremmin.

- Jälleensyntymisoppi oikein ymmärrettynä johdattaa ihmisen entistä suurempaan vastuuseen: kun tuhoat esimerkiksi luontoa, tuhoat myös tulevaa elinympäristöäsi. Et voi jättää asioita taaksesi niiden tulematta vastaan.